Olen sivusilmällä seuraillut Twitterissä jo useamman vuoden
mittaan islantilaisen dekkarikirjailija Ragnar Jónassonin huikeaa uraa
ja kiihkeästi toivonut, että hänen tuotantoaan alettaisiin julkaista myös
suomeksi. Lisäpontta toiveeni sai parin vuoden takaisella Nordic Noir -dekkarifestivaalilla
Rukalla, jonne Ragnar oli kutsuttu esiintymään muiden kovatasoisten
pohjoismaisten dekkaristien ohella.
Ragnar Jónasson Nordic Noir -dekkarifestivaalilla Rukalla v. 2019. |
Nyt toiveeni toteutuu, sillä tänään 22.3.2021 ilmestyy
Ragnarin ensimmäinen suomennettu dekkari Pimeys Tammen kustantamana.
Ihan mahtava juttu! Olin vielä niin onnekas, että sain kustantajalta
luettavakseni ennakkokappaleen. Kiitos siitä!
Ragnar on reykjavikilainen juristi, joka on koko
aikuiselämänsä työskennellyt myös dekkarikirjallisuuden parissa. Hän on
islannintanut 14 kappaletta Agatha Christien teoksia, ja ensimmäinen käännös
ilmestyi, kun Ragnar oli vasta 17-vuotias. Ensimmäinen oma teos Fölsk nóta
ilmestyi vuonna 2009, ja sen jälkeen on ilmestynyt toistakymmentä dekkaria.
Tuotannon muodostavat kaksi sarjaa, toistaiseksi
kuusiosainen Dark Iceland -sarja sekä Hulda-trilogia, ja muutama yksittäinen itsenäinen teos. Lisäksi Ragnar on kirjoittanut novelleja eri
julkaisuihin ja antologioihin. Ragnar Jónasson on kerännyt teoksillaan
runsaasti arvostettuja dekkaripalkintoja eri puolilla maailmaa, ja niitä on
myyty yli kaksi miljoonaa kappaletta.
Dark Iceland -sarjan päähenkilö on nuori poliisimies Ari
Thor, joka on opiskellut filosofiaa ja teologiaa mutta päätyy sitten poliisin
ammattiin. Hänen ensimmäinen työpaikkansa on syrjäinen pohjoisislantilainen Siglufjordurin
kaupunki, jonne pääsee maitse vain vuorten läpi kulkevien maantietunnelien
kautta. Kuvissa paikka näyttää uskomattoman idylliseltä, mutta ulkonäkö voi
pettää.
Suomennokset on aloitettu kuitenkin Ragnarin toisesta
sarjasta, jonka päähenkilö on Reykjavikin poliisissa työskentelevä rikosetsivä
Hulda Hermannsdóttir. Sarja on trilogia, ja se on kirjoitettu tai ainakin
julkaistu käänteisessä järjestyksessä. Aloitusosassa Pimeys eli
islanniksi Dimma Hulda on juuri jäämässä eläkkeelle, seuraava osa
sijoittuu kymmenisen vuotta aikaisemmaksi ja kolmas vielä siitäkin kymmenen
vuotta taaksepäin. Aloitusosan luettuaan siis jo tietää, miten sarja päättyy.
Hulda on leski, ja hänen ainoa lapsensa Dimma on kuollut jo
ennen aviomiehen kuolemaa. Nämä tapahtumat niihin liittyvine ikävine asioineen
sekä Huldan oman lapsuuden traumaattiset kokemukset keriytyvät Pimeydessä auki
samaan aikaan, kun Hulda työskentelee kiivaasti saadakseen viimeisen juttunsa
päätökseen ennen kuin viimeinen työpäivä poliisina on ohi.
Päätös eläkkeelle siirtämisestä tulee Huldalle ikävänä
yllätyksenä. Kovin hyvin hän ei tunnu työssään viihtyneen, vaikka itse työ onkin
mitä ilmeisimmin hänen elämänsä ainoa sisältö. Kun sekin ollaan ottamassa
häneltä pois, tuntuu menevän samalla pohja kaikelta. Jonkinlaisena hyvityksenä
nopeasta lähdöstä esimies tarjoaa Huldalle vielä mahdollisuutta selvitellä mitä
tahansa keskeneräistä juttua.
Hulda päättää käyttää jäljellä olevat päivät ja lopulta nopeasti
hupenevat tunnit vuoden vanhan kuolemantapauksen penkomiseen. Autiolta merenrannalta
on löytynyt nuoren naisen ruumis. Mitä ilmeisimmin nainen on liukastunut rantakivissä,
lyönyt päänsä ja hukkunut. Myös itsemurha on mahdollinen, mutta tutkinta on loppunut
lyhyeen, kun on käynyt ilmi, että nainen on läheisen vastaanottokeskuksen venäläinen
asukas. Kukaan ei kaipaa naista, joten tutkintaa ei sen enempää tarvita.
Asetelma raivostuttaa Huldaa, kun hän tajuaa, että
virkaveljet ovat hutiloineet tarkoituksella. Hän alkaa penkoa tapausta ja
huomaa pian, että vastaanottokeskuksesta on kadonnut samoihin aikoihin
toinenkin nainen, ja naiset ovat olleet keskenään ystävykset. Mitä naisille
oikein on tapahtunut?
Asetelma vaikuttaa tutkinnan osalta hyvin perinteiseltä
pohjoismaiselta poliisidekkarilta. Traumatisoitunut ja epäsosiaalinen,
esimiestensä kanssa toimeen tulematon poliisi tutkii tapausta, josta muut eivät
ole saaneet juuri mitään irti. Ihmisiä puhutetaan kerta toisensa jälkeen, eikä
lukijalla ole paljoakaan mahdollisuuksia päätellä tekijää ennen kuin
loppuratkaisut alkavat olla käsillä.
Mutta Ragnar on päätynyt joihinkin todella odottamattomiin
ratkaisuihin! En muista koskaan lukeneeni aivan tällaista dekkaria! On kyllä
varsin mielenkiintoista nähdä, miten sarjan seuraavat osat yltävät tälle
tasolle. En lainkaan ihmettele, että juuri Pimeydestä on tehty tv-sarjavaraus.
Jos sellainen joskus valmistuu, katson varmasti!
Ragnar Jónasson: Pimeys (Dimma)
Suom. Vilja-Tuulia Huotarinen.
Tammi 2021. 238 s.
Ennakkokappale.
Kiitos esittelystäsi! On hienoa saada tällaisia uusia käännöksiä! Minullakin on pian lukulistallani tämä.
VastaaPoista