Lontoolainen yritysjuristi Christina Sweeney-Baird on päivännyt spekulatiivista fiktiota edustavan esikoisromaaninsa Viimeiset miehet huhtikuun 12. päivänä vuonna 2020, noin kuukautta myöhemmin kuin koronapandemia oli lävähtänyt käsiimme. Kirjan kirjoittamisen Sweeney-Baird kertoo aloittaneensa syykuussa 2018. On myönnettävä, että tätä tosiseikkaa joutui useampaankin kertaan muistuttamaan itselleen kirjan parissa. Sweeney-Baird on kyllä osannut kuvata tuhoisan pandemian leviämistä ja sen monenlaisia arvaamattomiakin seurauksia pelottavan tarkkanäköisesti.
Viimeisten miesten keskeinen aihe on tuhoisa
pandemia, jossa vähän flunssan kaltainen virustauti leviää kulovalkean lailla.
Sairauden oireet alkavat rajuina kaksi päivää tartunnan jälkeen ja kuolema
seuraa yleensä nopeasti. Mikään tunnettu hoito ei tehoa. Omituista on, että
sairaus näyttää tarttuvan vain miehiin. Pian selviää, että naiset ovat viruksen
kantajia, mutta he eivät sairastu. Kymmenisen prosenttia miehistä on immuuneja
taudille.
Tapahtumat alkavat vyöryä vuoden 2025 marraskuussa Skotlannissa,
kun Glasgow’n Gartnavelin sairaalan poliklinikalla hoidetaan nollapotilasta.
Tosin kukaan ei vielä aavistanut, mistä oli kyse, kun Buten saarelta tuotiin
erittäin huonokuntoinen 62-vuotias miespotilas, joka menehtyi pian sairaalaan
päästyään. Tämä oli kuitenkin kohtalokas alkupiste. Lääkäri Amanda Maclean
alkaa aavistella pahaa kaksi päivää myöhemmin, kun sairaalassa alkaa nopeassa
tahdissa kuolla miespuolisia potilaita outoon sairauteen.
Antropologi Catherine Lawrence menettää miehensä ja poikansa
taudille. Isku on musertava. Kun Catherine yrittää epätoivoisesti toipua ja
saada taas elämän syrjästä kiinni, joku toteaa, että hän tarvitsee projektin.
Työ parantaa. Catherine ryhtyy keräämään aineistoa kirjaansa ’Tarinoita miesten
surmasta’, joka ilmestyy syyskuussa 2031. Viimeiset miehet päättyy
Catherinen kirjan esipuheeseen, eli Viimeiset miehet on Catherinen
kirja.
”Kulkutaudin tarina tallennettuna kansien väliin. Tietoa
siitä, miten se levisi, miten sen keskelle joutuneet ihmiset ovat kärsineet ja
miten he selviävät koettelemuksistaan. Tavallisten ihmisten kokemuksia, jotka
auttavat ymmärtämään ilmiön kulttuurisia ja yhteiskunnallisia seurauksia”, tiivistää
Catherinen esimies hänen projektinsa idean ja tavoitteen. Catherine ryhtyy
toimeen, ja tuloksena on kirjava joukko surullisia ja traagisia tarinoita ja ihmisiä
niiden takana eri puolilta maailmaa.
Romaanissa on siis lukuisia näkökulmahenkilöitä, joiden
tarinaa avataan pala kerrallaan. Toisten elämään palataan ajan kuluessa useammin
kuin toisten, ja jonkinlaisiksi keskushenkilöiksi muodostuvat ainakin Catherine
itse sekä lääkäri Amanda Maclean.
Usean toisiinsa lopulta hyvin löyhästi jos lainkaan linkittyvän
henkilön kautta tarinan avaaminen toimii kaksijakoisesti. Toisaalta se antaa
kirjailijalle hänen toivomansa mahdollisuuden käsitellä mittavaa ja pitkäkestoista
katastrofia useista näkökulmista, mikä ilman muuta lisää mielenkiintoisuutta. Toisaalta
lopputulos on vähän hajanainen ja levoton, poukkoilevakin.
Draaman kaari -ajattelun kannalta pandemia ja sen seuraukset
eivät ole kaikkein ongelmattomin aihevalinta. Sweeney-Bairdinkin teoksessa alkupuolen
tapahtumat ovat lopulta dramaattisimmat, kun tuntematon tauti leviää ja niittää
vääjäämättä satoaan. Osittain terää tarinalta myös vie koronapandemia, jonka kanssa
olemme joutuneet kamppailemaan, sillä monet asiat tuntuvat kovin tutuilta ja
jopa arkisilta. Sitä ei tosiaan kirjailija olisi voinut kirjoittaessaan arvata!
On turha säikähtää kirjan spekulatiivinen fiktio -määritelmää.
Spekulatiivisuus tässä on lähinnä sitä, että kirjailija on kuvitellut ihmiskunnalle
mahdollisen tulevaisuuden. Mukana ei ole mitään yliluonnollisia elementtejä tai
avaruusscifiä. Viimeiset miehet on vetävä ja koukuttava dystopia (joidenkin
mielestä ehkä utopiakin). Viihdyin sen parissa mainiosti!
Suom. Kirsi Luoma. 422 s.
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn, kesto 13 h 25 min.
Arvostelu- ja ennakkokappale, äänikirja Storytel.
Aika hurja sattuma tämä pandemia-aihe! En yleensä lue spefiä, mutta tämän voisi pitää mielessä.
VastaaPoistaTämä oli mielenkiintoinen. Pidin siitä, että näkökulmahenkilöitä oli paljon. Toki länsimaakeskeisyys (Kiinaa lukuun ottamatta) hieman häiritsi. Mitähän tapahtui Afrikan maissa?
VastaaPoistaTotta. Yhteen kohtuullisen laajuiseen romaaniin ei kaikkea millään tietenkään saa mahtumaan, mutta tietysti tuotakin näkökulmaa olisi voinut olla mukana.
PoistaTää kirja oli tosi hyvä, upposin tarinaan täysin.
VastaaPoista