JP Koskisen Murhan vuosi -dekkarisarja saavutti
puolenvälin krouvin, kun sarjan kuudes osa Kesäkuun kalmantanssi viime
vuonna ilmestyi. Omien itse kehittelemieni lukuruuhkien takia pääsin
kesäkuisiin murhatunnelmiin vasta nyt, mutta ehdin sentään nipin napin ennen
sarjan seuraavan osan eli Heinäkuun hurmeisten niittyjen ilmestymistä (kirja on ilmestynyt viime viikolla).
Juho Tulikoskelle ei kuulu varsinaisesti uutta. Romantiikkarintamalla
ei ole tapahtunut edistystä, vaikka parturi-kampaaja Helin kanssa tälläkin
kertaa ratkotaan yhteistä eettisesti varsin kimuranttia tapausta. Pieni lämmin
hytkähdys taitaa kerran tai pari Juhon rinnantietämillä Heliä katsellessa tai
ajatellessa käydä, mutta asia ei etene.
Sen paremmin eivät etene Arosoiden ja Tulikoskien perheiden
sotkutkaan. Juhon sisko Johanna on lupaustensa mukaisesti avannut tilin, jolle
pitäisi tulla sisarusten isältä jääneiden taulujen myynnistä saatuja rahoja.
Tili on kuitenkin nollilla, eikä Johanna vastaa Juhon soittoihin. Isoisän kunto
alkaa olla niin huono, että hänelle pitää hankkia hoitopaikka. Iäkäs isoäiti ei
enää jaksa toimia omaishoitajana. Isoäidin valitsema paikka on kuitenkin Juhon serkun
mielestä liian kallis. Sukukokous on syytä kutsua koolle. Sivumennen
sanottakoon, että tämä sivujuoni puhutteli minua erityisesti, sillä Koskinen
kuvaa vähäeleisesti niitä kovin ristiriitaisia tunteita, joita kyseiseen kipeään
asiaan liittyy.
Työpaikalla eli Juhon enon Kalevi Arosuon
yksityisetsivätoimistollakin on taas kovin hiljaista. Eno tuntuu kyllästyneen
jopa Anneli Auerin tapauksen ratkomiseen. Sitten toimistolle astelee Ritva
Ikävalko, joka palkkaa kaksikon etsimään kadonnutta aviomiestään Jannea. Mies
on ollut omilla teillään jo parisen viikkoa. Janne on vaimon mukaan sosiaalinen
ja leppoisa kaveri, jonka raha-asiat ovat kroonisesti hunningolla. Kun
pariskunta viimeksi keskusteli, Janne oli lähdössä selvittämään hämärähköjä
velkojaan. Sen jälkeen Ritva on saanut mieheltään yhden käsittämättömän
tekstiviestin.
Keramiikkayrittäjä Ritva Ikävalkon isä on Johannes Laamio on
paikkakunnalla tunnettu miljonääri, joten Arosuo kummastelee pariskunnan
sotkuisia raha-asioita. Kun Juho vähän penkoo Janne Ikävalkon velkoja, käy ilmi,
että hän on lainannut tuntuvia summia lähestulkoon kaikilta paikallisilta
pikavippifirmoilta, joista useimmat ovat myyneet saamatta jääneet saatavansa
eteenpäin ilmeisesti vähemmän puhtoisia keinoja käyttäville perintäfirmoille.
Mutta kenen etu olisi ollut Jannen katoaminen tai kenties jopa kuolema?
Selvittelytyö etenee takkuisesti ja lähinnä
onnenkantamoisten avulla, eikä todellakaan ilman vaaratekijöitä, sen Juhon vatsalihakset
saavat pian tuta, samoin naamataulu. Kaiken lisäksi Juhosta alkaa tuntua, että
eno ja työnantaja Kalevi Arosuon oma menneisyys saattaa liittyä jotenkin
kuvioon. Miksi Kalevi-eno ei suostu keskustelemaan veljensä Voiton kuolemaan liittyvistä
tapahtumista?
Murhan vuosi -sarjan dekkarit ovat mukavan leppoisia
ja viihdyttäviä, vaikka niissä ikäviä rikoksia tutkitaankin. Pääjuoni ratkeaa
aina jokaisessa yksittäisessä kirjassa, eikä koko sarjan läpi kulkevissa
juonikuvioissa tapahdu niin nopeita käänteitä, etteikö voisi huoleti lukea
kirjat missä järjestyksessä tahansa. Itse esimerkiksi luin aloitusosan Tammikuun
pimeän sylin vasta jokin aika sitten, mutta muut osat olen lukenut
ilmestymisjärjestyksessä.
Kesäkuun kalmantanssi tosin tekee siinä mielessä
poikkeuksen, että se päättyy suorastaan karmaisevaan koukkuun. Siinä mielessä
on ihan hyväkin juttu, että Heinäkuun hurmeiset niityt on jo sähköisenä
versiona ilmestynyt ja painettukin tullee ihan pian!
JP Koskinen: Kesäkuun kalmantanssi
CrimeTime 2020. 305 s.
Äänikirjan lukija Panu Kangas, kesto 9 h 20 min.
Arvostelukappale, äänikirja Nextory.
Murhan vuosi -sarja:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti