”Helsinkiläinen yksityisetsivä Kit Karisma on
persoonallinen dekkarihahmo suomalaisessa dekkarigenressä. Miehen isä on
afroamerikkalainen ja äiti suomalainen. Musta mies puhuu siis äidinkielenään
suomea, mutta on kahden maan kansalainen monessakin mielessä.
Nelikymppinen karheankomea Kit pitää toimistoaan
pääkaupungin teollisuusalueen liepeillä tyhjenevässä toimistokolossissa ja
usein viskipulloa käden ulottuvilla. Karisma harrastaa intohimoisesti
nyrkkeilyä ja suomalaista tangomusiikkia.
Kit Karisman tutkimukset ovat juonenkuljetukseltaan luistavia
ja kieleltään vaivattomasti soljuvia napakoita dekkareita. Kovaksikeitettyä tyylikästä
noir-henkeä on teosten tunnelmassa ihan mukavasti, ja humoristinen pilke
silmäkulmassa -vire on kerronnan pohjalla.”
Näin esittelin Ari Wahlstenin dekkarisankarin Salon
Seudun Sanomille viime keväänä, kun sain kirjoittaa lehteen arvion neljännestä
Kit Karisma -dekkarista Hyvästi, enkelini!. Sarja on nyt edennyt viidenteen
osaansa, kun Ikiuni on ilmestynyt tänä keväänä. Sen kansiliepeessä jo
vinkataan seuraavasta eli Kyynelten laaksosta.
Wahlstenin dekkarit ovat ihan oikeasti ’sarjan itsenäisiä
osia’, kuten Ikiunen takakannessakin luvataan. Kitin aiemmista vaiheista
ei tarvitse tietää mitään, kun avaa Ikiunen kannen, eikä siinä myöskään
paljasteta miehen aiempien seikkailujen ratkaisuja.
Tällä kertaa Kit saa toimeksiannon Suomen tunnetuimmalta
oopperasopraanodiiva Katriina Viisparralta, joka haluaa Kitin selvittävän, kuka
on lähettänyt hänen kolmikymppiselle paparazzipojalleen Jan Viisparralle
uhkauskirjeen. Kit ottaa toimeksiannon hoitaakseen ja saa sovittua Janin kanssa
tapaamisen tämän kotiin käymään läpi valokuva-arkistoja uhkaajan jäljille
pääsemiseksi. Sitten kuitenkin kuolema korjaa satoaan, ja Kitillä on käsissään
ruumis.
Kuka halusi rappiolle ajautuneen tunnetun paparazzin hengiltä?
Kitillä on muutamakin tutkintalinja mielessään. Ensinnäkin Katriina Viisparran tuorein
aviomies, jonka kanssa Jan ei oikein tullut juttuun. Oopperadiivan omaisuus ei
ole ihan vaatimaton, mutta mitä vähemmän jakajia, sen parempi.
Mutta Janilla oli hallussaan myös pari hyvinkin kuumaa
valokuvaa, joissa esiintyvät ihmiset kenties olisivat valmiita jopa tappamaan
saadakseen kiristäjän pois kintereiltään. Toisessa kuvista on nouseva poliittinen
tähti suutelemassa uusnatsipomoa, ja toisessa kuvassa on Kitille tuttu nuori
kaunotar miehen kädet rinnoillaan. Nainen on Annabella Sutinen, jonka Kit
pelasti rikollispomo Armas Leimun kynsistä pari vuotta aikaisemmin. Kenen kädet
Annabellan rintoja hyväilevät? Ketä kuvalla on tarkoitus kiristää?
Kun Kit alkaa ravistella oksia eri tahoilla saadakseen
piileskelevät voimat liikkeelle, alkaa tapahtua tutun kiivaaseen tahtiin.
Wahlstenilla ei ole tapana turhia tunnelmoida, vaan pääpaino on
dialogivetoisessa kerronnassa ja napakassa toiminnan kuvauksessa. Kit joutuu
jälleen kiperään pulaan jos toiseenkin, mutta lukija voi luottaa siihen, että
mies selviää enemmän tai vähemmän hyväkuntoisena milloin oveluutensa ja
supliikkinsa, milloin tappelutaitojensa ansiosta.
Ikiuni on jälleen napakka ja sujuva, nopealukuinen
dekkari, jonka parissa viihtyy erinomaisesti. Silti sen tarinaan on upotettu
myös kylmääviä havaintoja nyky-yhteiskunnasta, vallankäytöstä ja häikäilemättömistä
vaikuttamiskeinoista. Kuten vuosi sitten lehdessä julistin, Wahlsten on tosiaan
suomalaisten dekkaristien ehdotonta kärkikastia.
Ari Wahlsten: Ikiuni
CrimeTime 2021. 239 s.
Arvostelukappale.
Kit Karisma -sarja:
Kuka pelkää mustaa miestä? Kosmos, 2016
Lumimies Kosmos, 2016
Nelisormi Kosmos, 2017
Hyvästi, enkelini! CrimeTime, 2020
Ikiuni CrimeTime, 2021
Kyynelten laakso CrimeTime
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti