Ari Wahlsten: Ikiuni

 

”Helsinkiläinen yksityisetsivä Kit Karisma on persoonallinen dekkarihahmo suomalaisessa dekkarigenressä. Miehen isä on afroamerikkalainen ja äiti suomalainen. Musta mies puhuu siis äidinkielenään suomea, mutta on kahden maan kansalainen monessakin mielessä.

Nelikymppinen karheankomea Kit pitää toimistoaan pääkaupungin teollisuusalueen liepeillä tyhjenevässä toimistokolossissa ja usein viskipulloa käden ulottuvilla. Karisma harrastaa intohimoisesti nyrkkeilyä ja suomalaista tangomusiikkia.

Kit Karisman tutkimukset ovat juonenkuljetukseltaan luistavia ja kieleltään vaivattomasti soljuvia napakoita dekkareita. Kovaksikeitettyä tyylikästä noir-henkeä on teosten tunnelmassa ihan mukavasti, ja humoristinen pilke silmäkulmassa -vire on kerronnan pohjalla.”

Näin esittelin Ari Wahlstenin dekkarisankarin Salon Seudun Sanomille viime keväänä, kun sain kirjoittaa lehteen arvion neljännestä Kit Karisma -dekkarista Hyvästi, enkelini!. Sarja on nyt edennyt viidenteen osaansa, kun Ikiuni on ilmestynyt tänä keväänä. Sen kansiliepeessä jo vinkataan seuraavasta eli Kyynelten laaksosta.

Wahlstenin dekkarit ovat ihan oikeasti ’sarjan itsenäisiä osia’, kuten Ikiunen takakannessakin luvataan. Kitin aiemmista vaiheista ei tarvitse tietää mitään, kun avaa Ikiunen kannen, eikä siinä myöskään paljasteta miehen aiempien seikkailujen ratkaisuja.

Tällä kertaa Kit saa toimeksiannon Suomen tunnetuimmalta oopperasopraanodiiva Katriina Viisparralta, joka haluaa Kitin selvittävän, kuka on lähettänyt hänen kolmikymppiselle paparazzipojalleen Jan Viisparralle uhkauskirjeen. Kit ottaa toimeksiannon hoitaakseen ja saa sovittua Janin kanssa tapaamisen tämän kotiin käymään läpi valokuva-arkistoja uhkaajan jäljille pääsemiseksi. Sitten kuitenkin kuolema korjaa satoaan, ja Kitillä on käsissään ruumis.

Kuka halusi rappiolle ajautuneen tunnetun paparazzin hengiltä? Kitillä on muutamakin tutkintalinja mielessään. Ensinnäkin Katriina Viisparran tuorein aviomies, jonka kanssa Jan ei oikein tullut juttuun. Oopperadiivan omaisuus ei ole ihan vaatimaton, mutta mitä vähemmän jakajia, sen parempi.

Mutta Janilla oli hallussaan myös pari hyvinkin kuumaa valokuvaa, joissa esiintyvät ihmiset kenties olisivat valmiita jopa tappamaan saadakseen kiristäjän pois kintereiltään. Toisessa kuvista on nouseva poliittinen tähti suutelemassa uusnatsipomoa, ja toisessa kuvassa on Kitille tuttu nuori kaunotar miehen kädet rinnoillaan. Nainen on Annabella Sutinen, jonka Kit pelasti rikollispomo Armas Leimun kynsistä pari vuotta aikaisemmin. Kenen kädet Annabellan rintoja hyväilevät? Ketä kuvalla on tarkoitus kiristää?

Kun Kit alkaa ravistella oksia eri tahoilla saadakseen piileskelevät voimat liikkeelle, alkaa tapahtua tutun kiivaaseen tahtiin. Wahlstenilla ei ole tapana turhia tunnelmoida, vaan pääpaino on dialogivetoisessa kerronnassa ja napakassa toiminnan kuvauksessa. Kit joutuu jälleen kiperään pulaan jos toiseenkin, mutta lukija voi luottaa siihen, että mies selviää enemmän tai vähemmän hyväkuntoisena milloin oveluutensa ja supliikkinsa, milloin tappelutaitojensa ansiosta.

Ikiuni on jälleen napakka ja sujuva, nopealukuinen dekkari, jonka parissa viihtyy erinomaisesti. Silti sen tarinaan on upotettu myös kylmääviä havaintoja nyky-yhteiskunnasta, vallankäytöstä ja häikäilemättömistä vaikuttamiskeinoista. Kuten vuosi sitten lehdessä julistin, Wahlsten on tosiaan suomalaisten dekkaristien ehdotonta kärkikastia.

Ari Wahlsten: Ikiuni
CrimeTime 2021. 239 s.

Arvostelukappale.

Kit Karisma -sarja:

Kuka pelkää mustaa miestä? Kosmos, 2016
Lumimies Kosmos, 2016
Nelisormi Kosmos, 2017
Hyvästi, enkelini! CrimeTime, 2020
Ikiuni CrimeTime, 2021
Kyynelten laakso CrimeTime