Törmäsin vuodenvaihteessa Turun Sanomissa ilmestyneeseen
toimittaja Heli Peltoniemen artikkelisarjaan nimeltä Kynän
viemää (13.12.2020, 27.12.2020, 10.1.2021 ja 24.1.2021), jossa hän
esitteli varhaisia suomalaisia naisten kirjoittamia romaaneja. Teoksilla ja
tekijöillä on yhteisenä nimittäjinä myös jokin kytkös Turkuun.
Yksi esitellyistä teoksista on Fredrika Runebergin historiallinen
romaani. Sigrid Liljeholm., joka sijoittuu nuijasodan aikaiseen
Suomeen, Turkuun ja Turun linnaan. Nimihenkilö Sigrid Liljeholmin isä Eerik
Liljeholm on linnanherra Klaus Flemingin uskollinen palvelija, joten on
luontevaa, että Jaakko Ilkka joukkoineen ryöstää Liljehomien omistaman Tannilan
talon kapinan melskeissä. Kaikeksi onneksi Sigrid onnistuu piiloutumaan
ryöstäjiltä, jotka jättävät myös talon rouvan henkiin. Tapahtuman jälkeen
Sigrid kutsutaan Turun linnaan Klaus Flemingin ja hänen vaimonsa Ebba
Stenbockin vieraaksi.
Tänä keväänä ilmestyi Johanna Valkaman uuden
historiallisen romaanisarjan Ilkkalan Susanna aloitusosa Katariinanpyörä,
jonka päähenkilö on Jaakko Ilkan tuore ja epätoivoinen leski Katariina Weck
alias Ilkkalan Susanna. Pitkän ja vaarallisen Pohjanmaalta Turkuun tehdyn pakomatkan
jälkeen Katariina päätyy Turun linnaan ja silmätysten miehensä tapattaneen
Klaus Flemingin lesken Ebba Stenbockin kanssa.
Olen siis muutaman kuukauden aikana törmännyt rouva Ebbaan
kirjojen sivuilla pariin kertaan. Kolmas tapaaminen sattui Salon Taidemuseo
Veturitallin näyttelyssä Aito vai ei?, jossa on
esillä sekä Helene Schjerfbeckin kopio Albert Edelfeltin maalauksesta Kaarle-herttua
herjaa Klaus Flemingin ruumista että Kaj Stenvallin parafraasi samasta
teoksesta eli Pieni Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista. Teoksissa
leski ja Turun linnan juuri antautunut päällikkö Ebba Stenbock seisoo
todistamassa miehensä ruumiin häpäisyä ylpeänä ja nujertumattomana.
Taidenäyttelyn seinällä ryhdikkäänä seisova leskirouva kai antoi
lopullisen sysäyksen tarttua keväällä ilmestyneeseen historioitsija Anu
Lahtisen kirjoittamaan elämäkertaan Ebba kuningattaren sisar.
Teoksen mainitaan olevan ensimmäinen 1500-luvun naisesta kertova suomalainen
elämäkerta.
Naisten elämistä ei ole jäänyt jälkipolville juurikaan
tutkittavaa, sillä heidät mainitaan säilyneissä asiakirjoissa kovin harvakseltaan.
Esimerkiksi Ebba Stenbockin vanhempien perukirjassakin mainitaan nimeltä hänen
aviomiehensä Klaus Fleming, ei häntä itseään. Edes Ebban syntymävuotta ei
tiedetä. Tutkijat ja elämäkerturit siis joutuvat tekemään melkoista salapoliisintyötä
kerätessään tietoja merkittävistäkin entisajan naisista. Tätä työtä Lahtinen myös
kiinnostavasti kirjassaan avaa.
1500-luvun loppupuolisko ja 1600-luvun alkukin olivat
Ruotsin politiikissa kovin sekavaa ja sekasortoistakin aikaa. Määrätietoista
vallan keskittämistä pitkällä hallitsijanurallaan harjoittaneen Kustaa Vaasan
jälkeen valtakunta ajautui melkoisiin vaikeuksiin, kun vahvan miehen pojat osoittautuivat
monin tavoin kykenemättömiksi valtion johtamiseen. Valtataistelun tuoksina
ulottui myös tänne Pohjanlahden itäpuolelle, ja Turun linna oli yksi sen
näyttämöistä.
Lahtisen teoksen ehkä suurin ansio omalta kannaltani on,
että sain sen perusteella varsin selkeän kuvan sekavista tapahtumista. Se ei
ole mikään vähäpätöinen asia, sillä olen lukemieni romaanien takia yrittänyt
tuota poliittisten melskeiden ristiaallokkoa saada jonkinlaiseen järjestykseen
mutta heikohkoin tuloksin. Lahtinen myös avaa tuon ajan aateliston elämää
monipuolisesti ja valaisevasti.
Ebba Stenbockin, jonka vanhempi sisar Katarina siis oli Kustaa
Vaasan kolmas vaimo (ja jäi leskeksi 27-vuotiaana ja eli pitkän elämän),
monipolvinen ja ankarien menetysten kirjoma elämä avautuu Lahtisen teoksessa
kiinnostavasti. Kyseessä on tietokirja laajoine lähdeluetteloineen ja runsaine
alaviitteineen, mutta se on myös selkeä, helppolukuinen ja kiehtova teos.
Suosittelen sitä lämpimästi kaikille historiasta kiinnostuneille lukijoille.
Kirjailija Kristiina Vuori on kertonut tehneensä
paljonkin yhteistyötä dosentti Anu Lahtisen kanssa kirjoittaessaan
historiallisia romaanejaan. Tässä yhteydessä kannattaa nostaa esiin yksi Vuoren
teoksista eli Filippa (Tammi 2017), joka kertoo Klaus Flemingin
sisaresta.
Filippa Flemingin testamentti oli aikanaan hätkähdyttävä, sillä
hän jätti omaisuutensa orvolle veljentyttärelleen Anna Flemingille ja
kuninkaalle jättäen näyttävästi elossa olleen veljensä Klausin perinnöttä.
Testamentissa on myös perusteltu tätä päätöstä lyhyesti, mutta niin epämääräisesti,
että se on sytyttänyt kirjailijan mielikuvituksen melkoiseen laukkaan. Filippan
testamentti mainitaan myös Lahtisen teoksessa.
Anu Lahtinen: Ebba kuningattaren sisar
Atena 2021. 196 s.
Arvostelukappale.
Mielenkiintoinen juttu, kiitos! Johonkin noista kirjoista voisi tarttua, en ole lukenut yhtäkään. Historialliset romaanit ovat kivoja, kun ne on kirjoitettu taiten.
VastaaPoistaEurajoen Lavilan suurtilan emäntä, nimismies Dorde Olofintytär ja hänen sukupiirinsä. 1500-luvulta. Genos 1/2018; Ulla Koskinen ja Virpi Nissilä.
VastaaPoistaTämä kiehtova kirjoitus on tutkimus kaukaisen esiäitini elämästä. Tekisi mieleni niin kovasti matkustaa aikakoneella hänen luokseen 1500-luvulle.