Suomen dekkariseuran jäsenlehti Ruumiin kulttuurin numerossa 2/2021 on haastateltu kuutta hiljattain esikoisdekkarinsa
julkaissutta kirjailijaa. Yksi heistä on Johanna Savolainen, jonka dekkari Se,
joka pääsi pakoon ilmestyi huhtikuussa Kustannus-Mäkelän julkaisemana.
Savolainen kertoo olevansa Kotkasta Helsinkiin muuttanut entinen
toimittaja ja nykyinen viestintäpäällikkö, jolla on takanaan ura nuorten
maajoukkueen koripalloilijana. Nykyään hän harrastaa juoksua.
Se, joka pääsi pakoon -dekkarissa Savolainen on
hyödyntänyt monia itselleen tuttuja aiheita. Ensinnäkin romaanin miljöö on
pieni rannikkopaikkakunta, jota kutsutaan Kyläksi. Lukija sijoittaa sen
mielessään kirjailijan antamien vihjeiden mukaan Suomenlahden rannikolle
jonnekin Kotkan ja Haminan kaupunkien väliin. Tapahtuma-aika on vuoden 2009
kesä, joskin loppuratkaisut sijoittuvat seuraavan vuoden kevääseen.
Kirjan päähenkilö on Kotkan poliisissa työskentelevä
rikosylikonstaapeli Veikko Niskanen, joka harrastaa intohimoisesti juoksua.
Yksi keskeisistä henkilöistä on nuori koripallolupaus Teemu Merikallio, joka
ennen Yhdysvaltoihin lähtöään palaa viettämään kesää Kylään äitinsä Annan
luokse. Anna on entinen toimittaja, joka on aviomiehensä kuoleman jälkeen
palannut Kylään ja ottanut hoitaakseen vanhempiensa liikeyrityksen, kohtalaisen
hyvin menestyvän baarin. Annan baari on jonkinlainen kylän sydän, jossa kaikki
tiedetään.
Tapahtumat alkavat jo keväällä, kun Annan palkkaama
kesäapulainen Eevi pölähtää täysin varoittamatta paikalle toista kuukautta
etuajassa. Parikymppinen hätkähdyttävän kaunis Eevi saa Annalta sekä asunnon että
työpaikan. Naisten yhteiselo alkaa vähän kangerrellen, mutta vähitellen Anna
tottuu siihen, että Eevi ei suostu kertomaan mitään itsestään ja
menneisyydestään. Kaksikon rauha odotetusti järkkyy, kun Teemu muuttaa kesäksi
takaisin kotiinsa.
Kylän ilmapiiri vaikuttaa jotenkin jännittyneeltä, eikä
kaunis ja salaperäinen Eevi baaritiskin takana ja koko Suomen ihailema Teemu
sen toisella puolella tunnu helpottavan tilannetta. Myös Annan ystävä Leila
palaa yllättäen tyhjentämään lapsuudenkotiaan. Sitten Kylässä alkaa tapahtua raakoja
väkivallantekoja, joita poliisin silmin tuntuu yhdistävän vain yksi nimi: Teemu
Merikallio. Mitä Kylässä oikein kesäöisin tapahtuu?
Kustantaja luonnehtii Savolaisen esikoisteosta cosy crime
-tyyliseksi dekkariksi, mutta mielestäni Se, joka pääsi pakoon ei ole
kovinkaan leppoisa. Ainakaan minun on vaikea pitää leppoisana esimerkiksi
murhaa, jossa uhrin pää murskataan kahvakuulalla. Tunnelma tiivistyy loppua
kohden melko ahdistavaksi, vaikka alkuun pääseminen on uhkarohkeankin hidasta.
Prologin perusteella tiesi toki odottaa, että jossain vaiheessa alkaa tapahtua,
mutta siitä huolimatta usko oli hieman koetteilla.
Kaikilla Kylän asukkailla ja osalla kesävieraistakin tuntuu
olevan toinen toistaan synkempiä salaisuuksia kätkettävänään. Niiden penkominen
ei tosiaankaan ole vaaratonta.
Kuten sanottu, Savolainen on taitava ahdistavan ja synkeän
tunnelman luojana. Myös hänen henkilönsä ovat kiinnostavia, vaikka aivan
iholleen he eivät lukijaa päästäkään. Juonessakin on lopulta riittävästi
kierrettä ja sivurönsyjä, ja ainakin minä halusin tietää, mitä, kuka ja miksi
kaiken takana lopulta on. Kilpaurheilun raadollinen maailma on kuvattu mielenkiintoisesti
ja asiantuntevastikin.
Rikosylikonstaapeli Veikko Niskaseenkin tutustuttiin vasta
hyvin pintapuolisesti. Mutta kenties saamme vielä uusia tilaisuuksia tuttavuuden
syventämiseen?
Johanna Savolainen: Se, joka pääsi pakoon
Kustannus-Mäkelä 2021. 316 s.
Arvostelukappale.
En valikoi luettavaani kustantamon perusteella, mutta on
mukavaa lukea välillä pienempien (ja toistaiseksi itsenäisten) kustantamojen
julkaisemia teoksia. Kustannus-Mäkelällä esimerkiksi on kiinnostavia
dekkaristeja tallissaan, kuten Marja-Liisa Heino.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti