On arvioitu, että Georgia Tannin
johtaman Tennesseen orpokodin (Tennessee Children's Home Society) kautta
myytiin 1920-luvun ja vuoden 1950 välisenä aikana jopa viisituhatta perheiltään
kaapattua amerikkalaista lasta. Ilmeisesti osa kaapatuista lapsista kuoli
hämärissä olosuhteissa orpokodeissa. Toiminta oli järjestelmällistä, hyvin
tuottoisaa ja mitä ilmeisimmin hyvin korkeiden tahojen suojelemaa. Ei siis ole
ihme, että paljastuttuaan se on ollut yksi Yhdysvaltojen kohutuimmista
skandaaleista.
Lisa Wingaten romaanissa Ennen kuin olimme sinun
12-vuotias Rill Foss jää vuonna 1939 Memphisissä perheen asuntolaivalle huolehtimaan
neljästä nuoremmasta sisaruksestaan, kun isä Brion lähtee viemään vaimoaan
Queenieta lääkäriin. Queenien kuudes synnytys ei sujukaan yhtä vaivatta kuin
aiemmat, joten apua on saatava, vaikka se jokimustalaisiksi kutsutulle irtolaisväelle
onkin riski. Viranomaisista olisi paras pysytellä mahdollisimman kaukana.
Lapset viettävät yön myrskyävällä Mississippi-joella keskenään,
ja aamulla heitä saapuu noutamaan epämääräinen poliisipartio. Miehet lupaavat,
että lapset viedään katsomaan vanhempiaan sairaalaan. Se on kuitenkin valhe.
Lapsikatras päätyy Memphisiin rouva Murphyn johtamaan ankeaan lastenkotiin,
joka kuuluu Georgia Tannin orpokotiverkostoon.
Nykyhetkessä Etelä-Carolinan senaattorin tytär Avory
Stafford on palannut syyttäjän toimestaan kotiin tukemaan sairastelevaa
isäänsä. Suunnitelmissa on mahdollinen sukupolvenvaihdos politiikassa ja ennen
kaikkea häät. Avory on viimein avioitumassa lapsuudenystävänsä Elliotin kanssa,
mikä miellyttää erityisesti pariskunnan äitejä.
Staffordien yllä leijuu skandaalin uhkaa, joka liittyy
vanhusten hoivakoteihin. Samaan aikaan, kun julkisuudessa riepotellaan huonoa
hoitoa antavia yksiköitä ja niiden avulla rikastuvia, senaattori Staffordin oma
äiti Judy on pahenevan muistisairauden takia joutunut kalliiseen luksushoivakotiin.
Avery kohtaa senaattori-isänsä kanssa tekemällään
hoivakotivierailulla vanhan naisen, joka puhuttelee Averya kuin vanhaa tuttuaan
ja kutsuu tätä Ferniksi. Sama vanhus, May Crandall, kuten myöhemmin selviää,
näpistää Averyn ranteesta erikoisen sudenkorentorannerenkaan. Sen Avery on
saanut Judy-mummiltaan.
Koska rannekoru pitää käydä hakemassa hoivakodista, tapaus
alkaa kiinnostaa Averya. Kuka vanha nainen oli ja keneksi hän Averya luuli?
Tunteeko May Crandalla hänen Judy-mumminsa? Mitä salaisuuksia asiaan kätkeytyy?
Voisivatko ne olla vaaraksi senaattori-isän tai Averyn poliittiselle uralle?
Avery alkaa penkoa sukunsa menneisyyttä.
Ennen kuin olimme sinun on ristiriitainen
lukukokemus. Ensinnäkin se on hyvin vangitseva ja koukuttava. Ahmin sen parissa
päivässä kuuntelemalla ja lukemalla vuoron perään aina tilanteen mukaan. Tätä
kirjaa ei olisi malttanut laskea käsistään tai irrottaa korvistaan.
Menneisyyteen sijoittuvat jaksot ovat raastavia. Lapsille
tapahtuu kauheita asioita, joista on miltei sietämätöntä lukea. Ne on kerrottu
kaksitoistavuotiaan Rillin näkökulmasta, mikä vielä pahentaa tilannetta. Lapsi
on hädissään omasta, sisarustensa ja kadonneiden vanhempiensa puolesta, eikä
kukaan tunnu voivan auttaa. Mitä pidemmälle tarina etenee, sitä pelottavammaksi
se muuttuu, vaikka lukiessaan toisaalta myös tietää, että ainakin osa
henkilöistä kuitenkin kuin ihmeen kaupalla selviytyy.
Nykyhetkeen sijoittuvat Averyyn keskittyvät osuudet sen
sijaan ovat kuin jostain toisesta tyylilajista peräisin. Avery on ärsyttävän
täydellinen, kiiltokuvamainen henkilö, joka kohtalaisen helposti pääsee
huolella kätkettyjen arvoitusten jäljille. Lisäksi Wingate on päätynyt vielä
kirjoittamaan tarinaan erittäin kliseisen romanttisen sivujuonteen, joka on
kuin suoraan jostakin mahdollisimman kaavamaisen viihdekirjallisuuden
kirjoittamisoppaasta reväisty.
Luin viime kesänä Delia Owensin huippumenestysromaanin
Suon villi laulu, jossa on mielestäni paljon samaa imua kuin tässä
Wingaten romaanissakin. Kummassakin on tuskallisia ihmiskohtaloita,
jännitysjuoni ja romantiikkaa. Jos siis pidit Suon villistä laulusta,
kannattaa ehdottomasti lukea myös Ennen kuin olimme sinun, tai toisin päin.
Ennen kuin olimme sinun on kuitenkin siltä osin
painavampi, että sen taustatarina on karmaisevalla tavalla totta, vaikka Fossin
perheen lapset ja heidän kohtalonsa ovatkin kirjailijan mielikuvituksen
tuotetta. Jos ihmiskauppaskandaali kiinnostaa, siitä löytyy helposti
materiaalia guuglaamalla, myös suomeksi.
Lisa Wingate: Ennen kuin olimme sinun (Before We Were
Yours)
Suom. Hilla Hautajoki.
Sitruuna kustannus 2020. 473 s.
Äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen, kesto 14 h 25 min.
Arvostelukappale. Äänikirja BookBeat.
kuulostaa teokselta, jonka voisi lukea, jos käsiinsä jostain saa.
VastaaPoistaOlen miettinyt tämän lukemista, mutta en ihan ole päättänyt. Jotenkin kuulostaa rasittavalta tuo romantiikan osuus, sellaista kirjallisuutta olen nyt koittanut vältellä. :D
VastaaPoistaKumpikin luettu ja pidin molemmista. Tähän kirjallisuuslajiin näkyy kuuluvan rakkaussuhteet.
VastaaPoista