Nazanine Hozar: Aria

 

Kun shaahin armeijan autonkuljettaja Behruz löytää pienen sinisilmäisen tyttövauvan hylättynä pimeältä kujalta roskisten seasta, hän päättää antaa sille nimen Aria. Persialaisten keskuudessa se on pojan nimi, mutta Behruz ei ajattele sitä vaan aarioita, joista hän kovasti pitää. Miehen vaimo Zahra ei ilahdu, kun Behruz tuo löytölapsen hänen hoidettavakseen.

Arialla ei ole edessään helppo lapsuus Etelä-Teheranissa, joka on köyhien aluetta. Kasvattiäiti kohtelee häntä kovakouraisesti ja epäinhimillisesti, kun Behruz on komennuksilla vuoristossa. Pientä helpotusta tytön elämään tuo sentään naapurissa asuva poika Kamran, joka haluaa ystävystyä hänen kanssaan.

Vuonna 1959, kun Aria on kuusivuotias, sattuma heittää hänet uuteen perheeseen. Zahra törmää basaarissa entiseen ystäväänsä, jonka kanssa hän on ollut palveluksessa shaahin hopeasepän lasten talossa. Zahra on joutunut lähtemään palveluspaikastaan hieman epämääräisissä oloissa, mutta talon emäntä Ferešte ottaa Arian siipiensä suojaan Behruzin suostumuksella.

Mutta Arialla on vielä kolmaskin äiti, hänet synnyttänyt Mehri, joka vuonna 1953 katoaa tähtikirkkaaseen yöhön jätettyään parin vuorokauden ikäisen lapsensa pimeälle kujalle kulkukoirien sekaan. Arian ja Mehrinkin polut risteävät vielä kuohuvassa Teheranissa, kun aika on kypsä.

Teheranissa syntyneen ja nykyään Kanadassa asuvan Nazanine Hozarin esikoisromaani Aria kuvaa lähimenneisyyden Irania Arian tarinan kautta. Tyttövauvan ensimmäiset vaiheet ovat karut, mutta kohtalo kuljettaa häntä ja hänen läheisiään kuohuvassa virrassaan arvaamattomiin suuntiin.

Arian kotikaupunki ja syntymämaa ovat vuosien 1953 ja 1981 välisenä aikana, joka on romaanin aikajänne, eri etnisten ryhmien, uskontojen ja poliittisten suuntausten kirjomia. Shaahin ja hänen lähipiirinsä rikkaudet vaikuttavat mittaamattomilta, ja samaan aikaan tavallinen kansa elää köyhyydessä vailla minkäänlaista turvaa. Kaikki arvostelu yritetään tukahduttaa salaisen poliisin tiukkojen toimien avulla. Samaan aikaan ulkovallat, kuten Iso-Britannia entisenä siirtomaaisäntänä ja Neuvostoliitto sekä Yhdysvallat valvovat etujaan häikäilemättä.

Ilmapiiri on otollinen ääriliikkeelle, jonka johtohahmoksi asettuu maanpakoon ajettu karismaattinen ajatollah Khomeini. Arian liberaalit opiskelijaystävät naureskelevat Khomeinin kirjoituksille ja puheille, mutta ne lankeavat otolliseen maaperään kansan keskuudessa. Shaahi Mohammad Reza Pahlavin valkoinen vallankumous muuttuu joksikin aivan toiseksi, verenpunaiseksi.

Lukukokemuksena Aria on ristiriitainen romaani. Iranin lähihistorian ovea se avaa vain rakoselleen, ja lukijan tehtäväksi jää kaivella omaa muistiaan ja sen vahvistukseksi guuglailla historian kulun faktoja. Hämärästi luulin muistavani shaahiparin Suomen-vierailun (jota ei kirjassa tietenkään mainita), mutta mitä ilmeisimmin olen siitä lukenut ja kuullut joskus myöhemmin (vierailu siis tapahtui vuonna 1970, jolloin olin vasta 5-vuotias).

Sen sijaan mieleen on kyllä painunut Iranin vallankumouksen ja Khomeinin valtaannousun sekasortoiselta vaikuttanut aika. Yhdysvaltain lähetystön järkyttävä valtaus uutisoitiin tietysti Suomessakin, ja tapahtumia seurattiin henkeä pidätellen, leijuihan ilmassa jälleen kerran maailmansodan uhka.

Behruz ja Ferešte haluavat antaa Arialle mahdollisuuden oppia eriarvoisuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta lähettämällä hänet harjoittamaan hyväntekeväisyyttä köyhään perheeseen. Silti poliittiset, uskonnolliset ja yhteiskunnallisetkin kysymykset jäävät Arian elämässä kuitenkin pitkälti taustahälyksi aivan viimeisiä tapahtumia lukuun ottamatta.

En kovin hyvin pystynyt aina seuraamaan Arian enkä kaikkien muidenkaan henkilöiden toiminnan loogisuutta. Myös dialogit vaikuttavat paikoin vaikeaselkoisilta. Arian vaiheita seurataan episodimaisesti, mutta on vaikea havaita hänen kasvuaan kohti aikuisuutta juuri muusta kuin tekstiin ripotelluista vihjeistä ajan kulumisesta. Aria jää kaikesta huolimatta jotenkin etäiseksi muista henkilöistä puhumattakaan.

Henkilöiden kohtalot ja osakseen saama kohtelu kyllä koskettavat ja miljöön kuvaus kiehtoo. En muista, milloin olen viimeksi lukenut Iraniin sijoittuvan romaanin. Aria oli minulle mielenkiintoinen sukellus vieraaseen kulttuuriin ja lähihistoriaan, vaikkei lukuelämyksenä ihan niin vaikuttava ollut kuin olisi voinut.

Nazanine Hozar: Aria (Aria)
Suom. Hilkka Pekkanen.
Otava 2020. 431 s.
Äänikirjan lukija Anniina Piiparinen, kesto 14 h 30 min.

Arvostelukappale, äänikirja BookBeat.