Olen parin viime vuoden mittaan lukenut useita suomalaistaiteilijoiden
elämäkertoja. Niistä viimeisin on keväällä ilmestynyt Salla Leponiemen
taidemaalari Elin Danielson-Gambogin elämäkerta Niin kauan kuin tunnen eläväni. Pidin Leponiemen kirjoitustyylistä, joten lainasin kirjastosta
myös hänen ensimmäisen taiteilijaelämäkertansa eli oopperalaulaja Hanna
Granfeltista ja hänen urastaan kertovan teoksen Jumalainen kipuna.
Hanna Granfelt (1884–1952) oli viime vuosisadan alkuvuosikymmenillä
suuri kansainvälinen tähti, jolla oli Suomessa vain yksi varteenotettava kilpailija
Aino Ackté. Acktén nimen tunnistaa varmasti koko lailla useampi nykyihminen kuin
Hanna Granfeltin, joka on vaipunut pitkälti unholaan. Siksi onkin erittäin
hienoa, että Salla Leponiemi päätti tarttua aiheeseen ja kertoa meille, kuka
Hanna alias Lillan H. von Granfelt alias Lilian Granfelt oli ja millaisen
elämän hän eli ja uran rakensi.
Salla Leponiemi sopii mitä mainiommin Granfeltin elämäkerturiksi,
sillä hän on itsekin oopperalaulaja mutta myös taidehistorioitsija. Teoksen
johdannossa Leponiemi kertoo, että eheän kuvan rakentaminen valovoimaisesta
laulajattaresta ei ollut aivan helppo tehtävä. Lehtiartikkeleita, haastatteluja
ja kritiikkejä on arkistoista löytynyt runsaasti, mutta esimerkiksi
henkilökohtaista kirjeenvaihtoa on tallessa niukasti. Teoksessa on hyödynnetty muistelmien
luonnosta, jota Granfelt valmisteli Viljo-Jussi Hukarisen kanssa 1940-luvulla.
Se on kuitenkin pahasti keskeneräinen.
Jumalainen kipuna on kuitenkin muhkea, yli nelisatasivuinen
teos, jossa käydään huolellisesti läpi Hanna Granfeltin kiehtova, monipolvinen
ja rönsyilevä ura ohjelmistoineen ja kritiikkeineen. Jälleen törmään faktaan, että ainakin suomalaiset
taiteilijat olivat 1800-luvun loppuvuosikymmenillä ja 1900-luvun alussa todellisia
kosmopoliitteja. Opiskelemaan ja töihin lähdettiin Euroopan metropoleihin
epäröimättä. Muu ei oikeastaan tullut kysymykseenkään. Parikymppisenä Pariisiin
matkusti myös Hanna Granfelt äitinsä kanssa ja päätyi opiskelemaan aikakauden
parhaiden mestareiden huomaan.
Uransa aikana Hanna Granfelt opiskeli, asui ja työskenteli pitkään
Berliinissä, mutta myös muut Euroopan maat ja kaupungit tulivat hänelle tutuiksi.
Yksi eksoottisimmista kiertuekohteista taisi olla Islanti, jossa Granfeltiin
ihastuttiin ja johon Granfelt itse mielistyi kovasti. Vastapainoksi Euroopalle kaupungeille
Granfelt kiersi ahkerasti myös Suomea väheksymättä mitään esiintymispaikkoja.
Hanna Granfeltin ura oli häikäisevä, mutta siitä ei
totisesti puuttunut vastoinkäymisiä. Aika ei ollut otollinen, sillä ensimmäinen
maailmansota seurauksineen käytännössä pilasi monia Granfeltin uran parhaista
vuosista. Nykylukijaa ällistyttää myös, miten heikoissa kantimissa esiintyvän
taiteilijan taloudellinen tilanne oli. Esimerkiksi esiintymisasut laulaja
maksoi pääasiassa itse, olipa sitten kyse konserteista tai oopperaproduktioista.
Asuja ja ulkonäköä myös kritisoitiin kärkkäästi.
Granfeltin terveys ei ollut kaikkein teräksisintä laatua, mikä
myös vaikutti hänen uraansa ja sitä kautta talouteensa. Ylipäätään kirja valaisee
hyvin sitä, miten haavoittuva laulajan instrumentti on. Jos ääni ei ole esimerkiksi
flunssan takia kunnossa, on joko esiinnyttävä sairaana (jos pystyy) tai
peruutettava esitys. Kumpikaan ei ole hyvä vaihtoehto, sillä huonokuntoisena
esiintyminen riskeeraa terveyden ja kirvoittaa kriitikoilta huonoja arvosteluja
ja peruuttaminen tietää suoraan taloudellisia menetyksiä. 1900-luvun
alkuvuosikymmeninä esiintyvät taiteilijat kantoivat nämä riskit täysin itse. Loisteliaalta
vaikuttava elämä oli tosiasiassa hyvin usein todella niukkaa, ja ainakin Hanna
Granfeltin talous oli lähes jatkuvasti katastrofaalisen huonossa jamassa.
Jonkinlaisena täkynä Hanna Granfeltin elämästä on nostettu
hänen suhteensa Mannerheimiin. Totta on, että Granfelt esiintyi muun muassa
Mannerheimin vieraille tämän kotona ja että he tunsivat toisensa. Mutta
millainen suhteen todellinen laatu oli, jää kyllä tämän elämäkerran perusteella
edelleen ainakin osittain arvailujen varaan. Oliko Hanna Granfeltin avioliittotoiveille
perusteita vai ei? Ken tietää. Episodi on kuitenkin vain sivujuonne Hanna
Granfeltin elämäntarinassa.
Tunnen oopperamusiikkia vain hyvin pinnallisesti, mutta se
ei varsinaisesti haitannut. Aihetta paremmin tunteva saanee kuitenkin teoksesta
vielä enemmänkin irti. Joka tapauksessa Jumalainen kipuna tarjoaa hienon
sukelluksen menneeseen maailmaan ja avasi ainakin minulle taas uusiakin
näkökulmia kiehtovaan kulttuurihistoriaamme. Kiinnostavaa on esimerkiksi, että
Hanna Granfelt asui viimeiset vuotensa taiteilijakoti Lallukassa. Kyseinen talo
on mitä ilmeisimmin konkreettisesti pelastanut monen suomalaistaiteilijan vanhuudenpäivät!
Salla Leponiemi: Jumalainen kipuna – Laulajatar Hanna
Granfeltin ihmeellinen elämä
Gummerus 2018. 431 s.
Kirjasto.
Leponiemen teoksen lopussa on Veli-Jussi Koskisen laatima Granfeltin diskografia. Kuuntele Hanna Granfeltin laulama Tuijotin tulehen kauan. Myös YouTubesta löytyy useita Hanna Granfeltin esittämiä kappaleita.
”Nykylukijaa ällistyttää myös, miten heikoissa kantimissa esiintyvän taiteilijan taloudellinen tilanne oli. Esimerkiksi esiintymisasut laulaja maksoi pääasiassa itse, olipa sitten kyse konserteista tai oopperaproduktioista. Asuja ja ulkonäköä myös kritisoitiin kärkkäästi."
VastaaPoistaSiinä suhteessa tilanne ei siis ole muuttunut miksikään – pois lukien kuukausipalkkaisia kiinnityksiä saanut pikkuriikkinen kultapossukerholaisvähemmistö. Peruuntumisetkin tietävät edelleen tulonmenetyksiä, kuten viimeisten puolentoista vuoden aikana on totisesti huomattu.
Vaikuttaa todella kiinnostavalta, vaikka laulaja onkin minulle tuntematon.
VastaaPoistaNiin oli minullekin, täysin! Erittäin mielenkiintoinen teos.
Poista