Salla Leponiemi: Jumalainen kipuna – Laulajatar Hanna Granfeltin ihmeellinen elämä

 

Olen parin viime vuoden mittaan lukenut useita suomalaistaiteilijoiden elämäkertoja. Niistä viimeisin on keväällä ilmestynyt Salla Leponiemen taidemaalari Elin Danielson-Gambogin elämäkerta Niin kauan kuin tunnen eläväni. Pidin Leponiemen kirjoitustyylistä, joten lainasin kirjastosta myös hänen ensimmäisen taiteilijaelämäkertansa eli oopperalaulaja Hanna Granfeltista ja hänen urastaan kertovan teoksen Jumalainen kipuna.

Hanna Granfelt (1884–1952) oli viime vuosisadan alkuvuosikymmenillä suuri kansainvälinen tähti, jolla oli Suomessa vain yksi varteenotettava kilpailija Aino Ackté. Acktén nimen tunnistaa varmasti koko lailla useampi nykyihminen kuin Hanna Granfeltin, joka on vaipunut pitkälti unholaan. Siksi onkin erittäin hienoa, että Salla Leponiemi päätti tarttua aiheeseen ja kertoa meille, kuka Hanna alias Lillan H. von Granfelt alias Lilian Granfelt oli ja millaisen elämän hän eli ja uran rakensi.

Salla Leponiemi sopii mitä mainiommin Granfeltin elämäkerturiksi, sillä hän on itsekin oopperalaulaja mutta myös taidehistorioitsija. Teoksen johdannossa Leponiemi kertoo, että eheän kuvan rakentaminen valovoimaisesta laulajattaresta ei ollut aivan helppo tehtävä. Lehtiartikkeleita, haastatteluja ja kritiikkejä on arkistoista löytynyt runsaasti, mutta esimerkiksi henkilökohtaista kirjeenvaihtoa on tallessa niukasti. Teoksessa on hyödynnetty muistelmien luonnosta, jota Granfelt valmisteli Viljo-Jussi Hukarisen kanssa 1940-luvulla. Se on kuitenkin pahasti keskeneräinen.

Jumalainen kipuna on kuitenkin muhkea, yli nelisatasivuinen teos, jossa käydään huolellisesti läpi Hanna Granfeltin kiehtova, monipolvinen ja rönsyilevä ura ohjelmistoineen ja kritiikkeineen. Jälleen törmään faktaan, että ainakin suomalaiset taiteilijat olivat 1800-luvun loppuvuosikymmenillä ja 1900-luvun alussa todellisia kosmopoliitteja. Opiskelemaan ja töihin lähdettiin Euroopan metropoleihin epäröimättä. Muu ei oikeastaan tullut kysymykseenkään. Parikymppisenä Pariisiin matkusti myös Hanna Granfelt äitinsä kanssa ja päätyi opiskelemaan aikakauden parhaiden mestareiden huomaan.

Uransa aikana Hanna Granfelt opiskeli, asui ja työskenteli pitkään Berliinissä, mutta myös muut Euroopan maat ja kaupungit tulivat hänelle tutuiksi. Yksi eksoottisimmista kiertuekohteista taisi olla Islanti, jossa Granfeltiin ihastuttiin ja johon Granfelt itse mielistyi kovasti. Vastapainoksi Euroopalle kaupungeille Granfelt kiersi ahkerasti myös Suomea väheksymättä mitään esiintymispaikkoja.

Hanna Granfeltin ura oli häikäisevä, mutta siitä ei totisesti puuttunut vastoinkäymisiä. Aika ei ollut otollinen, sillä ensimmäinen maailmansota seurauksineen käytännössä pilasi monia Granfeltin uran parhaista vuosista. Nykylukijaa ällistyttää myös, miten heikoissa kantimissa esiintyvän taiteilijan taloudellinen tilanne oli. Esimerkiksi esiintymisasut laulaja maksoi pääasiassa itse, olipa sitten kyse konserteista tai oopperaproduktioista. Asuja ja ulkonäköä myös kritisoitiin kärkkäästi.

Granfeltin terveys ei ollut kaikkein teräksisintä laatua, mikä myös vaikutti hänen uraansa ja sitä kautta talouteensa. Ylipäätään kirja valaisee hyvin sitä, miten haavoittuva laulajan instrumentti on. Jos ääni ei ole esimerkiksi flunssan takia kunnossa, on joko esiinnyttävä sairaana (jos pystyy) tai peruutettava esitys. Kumpikaan ei ole hyvä vaihtoehto, sillä huonokuntoisena esiintyminen riskeeraa terveyden ja kirvoittaa kriitikoilta huonoja arvosteluja ja peruuttaminen tietää suoraan taloudellisia menetyksiä. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä esiintyvät taiteilijat kantoivat nämä riskit täysin itse. Loisteliaalta vaikuttava elämä oli tosiasiassa hyvin usein todella niukkaa, ja ainakin Hanna Granfeltin talous oli lähes jatkuvasti katastrofaalisen huonossa jamassa.

Jonkinlaisena täkynä Hanna Granfeltin elämästä on nostettu hänen suhteensa Mannerheimiin. Totta on, että Granfelt esiintyi muun muassa Mannerheimin vieraille tämän kotona ja että he tunsivat toisensa. Mutta millainen suhteen todellinen laatu oli, jää kyllä tämän elämäkerran perusteella edelleen ainakin osittain arvailujen varaan. Oliko Hanna Granfeltin avioliittotoiveille perusteita vai ei? Ken tietää. Episodi on kuitenkin vain sivujuonne Hanna Granfeltin elämäntarinassa.

Tunnen oopperamusiikkia vain hyvin pinnallisesti, mutta se ei varsinaisesti haitannut. Aihetta paremmin tunteva saanee kuitenkin teoksesta vielä enemmänkin irti. Joka tapauksessa Jumalainen kipuna tarjoaa hienon sukelluksen menneeseen maailmaan ja avasi ainakin minulle taas uusiakin näkökulmia kiehtovaan kulttuurihistoriaamme. Kiinnostavaa on esimerkiksi, että Hanna Granfelt asui viimeiset vuotensa taiteilijakoti Lallukassa. Kyseinen talo on mitä ilmeisimmin konkreettisesti pelastanut monen suomalaistaiteilijan vanhuudenpäivät!

Salla Leponiemi: Jumalainen kipuna – Laulajatar Hanna Granfeltin ihmeellinen elämä
Gummerus 2018. 431 s.

Kirjasto.

Leponiemen teoksen lopussa on Veli-Jussi Koskisen laatima Granfeltin diskografia. Kuuntele Hanna Granfeltin laulama Tuijotin tulehen kauan. Myös YouTubesta löytyy useita Hanna Granfeltin esittämiä kappaleita.