Sivut

torstai 23. syyskuuta 2021

Gabriel Korpi: Timantti ja ruoste

 


On kevät, mutta Valo Kurjen maailma näyttää synkähköltä. Masentaakin. Mutta Valon rakastettu Jan suorastaan tursuaa elämäniloa, innostusta ja ideoita. Pariskunnan ystävä Helena on saanut töitä Silverforsin ruukkikylästä, joka sijaitsee noin tunnin matkan päässä Helsingistä. Jan haluaa myös muuttaa Silverforsiin, jossa viritellään taiteilijayhdyskuntaa ja turistirysää. Janin mielestä Valokin voisi siirtää toimistonsa kesäkuukausiksi vallan hyvin Silverforsiin, varsinkin, kun miehille vielä löytyy ihana vuokra-asuntokin ihan ruukkikylän keskustan tuntumasta.

Valoa tuntuu pännivän vähän kaikki. Oman perhepiirin paljastuneet salaisuudet ovat ilmeisesti kova pala, eikä miestä kiinnosta pätkääkään lähteä Australiaan tapaamaan sukulaisiaan, vaikka sisko sinne kovasti matkaa järjesteleekin. Bisnekset eivät oikein ota sujuakseen, ja ilmassa tuntuu leijuvan aavistus katumusta poliisin tehtävistä luopumisesta. Janin innostus Silverforsiin muuttamisesta tuntuu harmittavan erityisesti, mutta vähitellen Valonkin mieli alkaa taipua. Ehkä yhden kesän voisi sentään kokeilla?

Vaikka Valo vähitellen jopa pikkuisen lämpenee maaseudun rauhaan asettumiselle, hänen melankoliansa luo perustunnelman Gabriel Korven kolmanteen Valo Kurki -dekkariin Timantti ja ruoste. Hieman asiantilaa auttaa, että Valon ja Janin vuokraaman asunnon entinen asukas Robert Bladh on toistakymmentä vuotta sitten löytynyt kuistilta tapettuna.

Murhasta syytettiin Bladhin kanssa vuosia huonoissa väleissä ollutta tuttavaa, ja tämä joutuikin teosta vankilaan. Mutta oliko hän sittenkään oikea tekijä? Uhrin iäkäs sisko Alice Bladh ei usko, että oikea mies päätyi telkien taa. Asia alkaa askarruttaa myös Valoa, mikä ei tietenkään pikkukylässä ole aivan vaaratonta. Kun vanhoja asioita alkaa tonkia, pintaan nousee monenlaista epämiellyttävää. Pian on tuoreempikin rikos tongittavana ja mahdollisia tekijöitä kelpo tukku.

Timantti ja ruoste on edeltäjiensä tavoin leppoisahko nostalgiadekkari, jossa tunnelma ja ihmissuhteet ovat varsinaista rikoksen selvittelyä ja toimintaa tärkeämpiä. Aiemmassa jutussani sarjan ensimmäisestä ja toisesta osasta spekuloin, että jatkossa avattaneen vielä tarkemmin niitä kansainvälisiä kovan luokan rikoskuvioita, joita Valo tulee pariin otteeseen sohaisseeksi. Tällä kertaa silläkin saralla vähän pyörähdetään, kun Valo tekee nopean James Bond -tyylisen henkivartijakeikan. Varsinainen asia jää edelleen pohjavirtaukseksi.

Kirjailijanimen takaa kirjoittava Gabriel Korpi on salonseutulainen dekkaristi, jonka sarjan aiemmat osat sijoittuvat Helsinkiin. Tässä kolmannessa osassa uusmaalainen ruukkikylä Silverfors on keskeinen miljöö. Silverfors-nimistä ruukkikylää ei kartalta löydy, mutta oma mieleni sijoitti sitkeästi Timantin ja ruosteen tapahtumat kovin tuttuun Fiskarsin ruukkikylään. Olen järven takana sijaitsevan kylän kehitystä seuraillut tiiviihkösti useampia vuosikymmeniä. Kyllä sinne kirjallinen murhakin mukavasti sopisi!

Gabriel Korpi: Timantti ja ruoste
BoD-omakustanne 2021. 205 s.


Arvostelukappale.

Valo Kurki -sarja:

West Endin tytöt
Täydellinen päivä
Timantti ja ruoste

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti