Heli Laaksonen ja Aleksandrs Čaks: Poimit sydämeni kirjahyllystä

 

Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä viime sunnuntaina runoilija Heli Laaksonen julkaisi omalla Facebook-sivullaan edellisenä päivänä (9.10.2021) Aamulehdessä julkaistun mielipidekirjoituksensa, jonka alkuperäinen otsikko oli ilmeisesti ollut Mitä voin vielä tehdä, että saisin pitää ammattini. Saatesanoissaan FB-sivulla Laaksonen kirjoittaa:

”Kirja-alan pään pitä pinnal ostava lukija, ei some...

Tähän konkretisoinniks tilannekatsaus: mun viimesint runokirja Poimit sydämeni kirjahyllystä o ostettu tähä mennes runsas tuhat kpl (Kiitos syrämest kaikil! Viäl o vajaa tuhat teost painoksest jäljel) ja viime viikol julkistettu äänikirja viitisenkymment kpl (niit o jäljel äärettömäst, kosk se on digi). Tilaukset täältä.”

Varsinaisessa mielipidetekstissään runoilija sanamaija Heli Laaksonen toteaa muun muassa näin: ”Myös moni perinteinen media pitää kirjallisuuden päätä alhaalla: kirjan esille pääsemiseksi kirjailijalta edellytetään yksityisyyden uhrauksia. Kiinnostavia aiheita annetaan kolme: parisuhde, sairaus vai sisustus? Aamulehti ei ottanut vastaan arvostelukappaletta uudesta kirjastani, vaan ilmoitti, että kirjakritiikkien aika on pitkälti ohi. [HUAM! Ton viimesimmä virkke Aamulehti sensurois pois alkuperäistekstist. Ehkä heit itteäski nolotti...]”

Tulin Laaksosen avautumisesta hyvin surulliseksi ja vähän vihaiseksi. Eihän tässä mitään uutta ole vähänkään alaa seuraavalle. Valitettavasti. Mutta konkreettiset luvut ovat pysäyttäviä. Suurehkon päivälehden toimituksen vastaus kirjaansa arvioitavaksi tarjoavalle kirjailija-kustantajalle on myös tyrmäävä. Tähänkö tosiaan on tultu? Tiistaina 12.10.2021 kulttuurialaa ja erityisesti marginaalista (!) kirjallisuutta ilahdutettiin tiedolla massiivisista tukien leikkaussuunnitelmista. Massiivisista siis vain tuen saajien näkökulmasta. En edes uskalla ajatella, mitä Hulimaassa ja Kynälässä näistä uutisista tuumittiin.

Vähän minua myös nolotti. Heli Laaksonen oli nimittäin tarjonnut tuoretta runovuoropuheluteostaan Poimit sydämeni kirjahyllystä myös minun luettavakseni ja blogattavakseni, ja olin tavoistani vähän poiketen ottanut tarjouksen iloiten vastaan. (Olen valitettavan monelle kirjaansa tarjoavalle kirjailijalle ja pienkustantamon edustajalle joutunut vastaamaan kohteliaan kieltävästi. Aikaa ei valitettavasti ole läheskään kaiken kiinnostavan lukemiseen saati siitä kirjoittamiseen. Pahoittelut siis jälleen kerran kaikille, joille olen hylsyn laittanut.) Mutta siellä runokirja nökötti lukemattomien kirjojen pinossani.

Sanotaan nyt vielä tässä avoimesti ja suoraan, että en ole kummoinenkaan runojenlukija, saati intohimoinen harrastaja. En osaa siteerata yhtään runoa ulkomuistista (mikä on harmi, sillä minun oletettiin ainakin ennen aloittavan juhlissa vieraskirjan sivu, koska mitä ilmeisimmin osaisin siihen jotain fiksua kirjoittaa).

Poimit sydämeni kirjahyllystä -teoksen kansien avaaminen mykisti. Mikä kulttuuriteko! Mikä valtava työ on tehty tämän kaiken eteen! Mikä kokonaisvaltainen ja monitaiteinen taideteos! Uskomaton ponnistus!

Laaksonen nimittää itse teosta siis runovuoropuheluksi. Siinä on kahden runoilijan runoja eli latvialaisen Aleksandrs Čaksin (1901–1950) ja Heli Laaksosen runoja. Laaksonen on suomentanut kokoelmassa olevat Čaksin runot yleiskieltä käyttäen ja kirjoittanut jokaiselle omalla äirinkielellään lounaismurteella parin, jonkinlaisen kommentin tai vastauksen. Teoksen jälkisanoissa Laaksonen kysyy, onko vastaavaa runodialogia tehty aikaisemmin, ja vastaa: ”Ei ol!” Ei ainakaan suomesta latviaan. Čaksin runoja ei ole ennen julkaistu suomeksi.

Poimit sydämeni kirjahyllystä on ilmestynyt myös Latviassa, ja Laaksosen runot on kääntänyt Guntars Godinš.

Mutta ilmeisesti runojen kääntäminen latviasta suomeksi ja niiden kanssa omalla kielellä kommunikointi ei vielä riittänyt. Laaksonen on nimittäin myös itse kuvittanut teoksen. Jokaiseen teoksen viiteentoista runopariin liittyy kuvataideteos, jonka Laaksonen on tehnyt käyttäen akryylimaalausta, sekatekniikkaa ja esinekollaasia. Maalauksista on tehty pieni taiteltu lakana, joka on sujautettu sitä varten etukanteen tehtyyn taskuun. Sen yksityiskohdat on mietitty huolella. Kuvat taideteoksista on ottanut Miikka Lappalainen.

Mutta eihän tämä nyt vielä riitä mihinkään. Laaksonen on tehnyt kirjasta myös äänikirjaversion, jossa Heli Laaksonen lukee omat runonsa ja Aleksandrs Čaksin runot lukee runoilija Harri Hertell. Äänikirja sisältää myös Taivaan lahja -kappaleen, jonka on tehnyt muusikko Jukka Juhani Uusitalo. Äänikirjatiedoston voi hankkia itselleen tästä.

Aleksandrs Čaks: Sormus (suom. Heli Laaksonen)

En liene ainoa, joka kyllä on lukenut ja kuunnellut paljonkin Heli Laaksosen tuotantoa mutta joka ei ole koskaan Aleksandrs Čaksista kuullutkaan. Čaks oli ”kirjailija, kirjallisuusaktiivi, kustantaja, maansa ensimmäinen modernisti, klassikko, uudistaja, vainottu, sensuroitu, sydänkohtaukseen loppunut runoilija, yhäti rakastettu”, kuten Poimit sydämeni kirjahyllystä -teoksen yhteydessä verkkokaupan esittelytekstissä kerrotaan.

Heli Laaksonen: Kevätyä maal

Ainakin Laaksosen kokoelmaan valikoimat Čaksin runot voisivat hyvin olla iältään helposti kymmeniä vuosia nuorempia, niin ajankohtaisista asioista ja niin nykyaikaisesti niissä puhutaan. Runoissa on huumoria, rakastumisen huumaa ja intohimoa, suivaantumista markkinahälyyn, äidin ikävää ja rakkaudentunnustus jäätelölle. Ne ovat myös innoittaneet Laaksosta kirjoittamaan aiempaa intohimoisemmin ja ainakin minun mielestäni intiimimmin. Runot suorastaan hehkuvat.

Heli Laaksonen: Toistaseks viimene rivi

Heli Laaksonen ja Aleksandrs Čaks: Poimit sydämeni kirjahyllystä
Kynälä 2021. 58 s.

Arvostelukappale.