Lapin poliisin Kemi-Tornion alueella rikostutkijana
työskentelevä Ronja Jentzsch saa parinsa kanssa tehtävän, kun he ovat matkalla
palaveriin Haaparantaan. On käytävä tarkistamassa, mitä torniolaisella
omakotialueella on tapahtunut. Nainen on ilmoittanut kadulla makaavasta
ruumiista. Käy ilmi, että kyseessä on naisen naapurin parikymppinen poika
Samuli, jota on ammuttu naulapyssyllä otsaan.
Samulin raa’asta taposta alkaa oikea ruumiskavalkadi.
Kemissä ja Torniossa tapahtuu ja paljastuu useita väkivallantekoja, joissa
uhria on ensin ammuttu polveen ja sitten teloitettu kaksoislaukauksella
rintaan. Ensimmäinen uhri tulee Ronjan ja hänen työparinsa silmien edessä
eräässä asunnossa. Samaan aikaan seudulla alkaa menehtyä ihmisiä fentanylin
yliannostukseen. Joku tuo maahan ja levittää tehokkaasti jotain uutta
valmistetta, ja jälki on hirveää.
Poliisin rikostutkintojen rinnalla seurataan tullimies
Kristian Mannisen arkea. Hyvin nopeasti selviää, että Kristianin vaimo Linda
manipuloi pientä perhettään ja erityisesti aviomiestään mielivaltaisesti. Sen
lisäksi Linda myös pahoinpitelee Kristiania raa’asti. Pariskunnan pieni
Laura-tytär on Kristianin elämän kiintopiste, mutta ei tunnu merkitsevän
sadistiselle äidilleen mitään. Kristian on ansassa avioliitossaan, mutta jotain
olisi tehtävä. Velat pitävät hänet kuitenkin tiukasti Lindan otteessa.
Sitten Kristian saa yllättäen haltuunsa repun, joka sisältää
suuren summan rahaa, fentanyltabletteja sekä kannettavan tietokoneen. Kristian
tietää kyllä, että kyse on jostain erittäin laittomasta, mutta rahalle olisi
käyttöä. Laura ja hän olisivat todellakin ansainneet edes yhden mahdollisuuden.
Mutta ainoa oikea tapa toimia on viedä löytö heti poliisiasemalle. Kristian
kääntyy kuitenkin lapsuudenystävänsä puoleen.
Jääsilkkitie on Anu Ojalan esikoisdekkari,
vaikka ei esikoisteos. Rovaniemellä asuva juristi ja kirjailija on aiemmin
julkaissut nuortenromaanit Pommi (Otava, 2014) ja Petos
(Otava, 2018) sekä tietoteoksia. Kirjailijataustalla lienee osuutensa
siihen, että Jääsilkkitie on hyytävän hyvä. Meno on monin tavoin
kylmäävää, ja pohjoismaiset nordic noirin taitajat vapisevat syystä. Joukkoon
on tullut uusi vahva tekijä.
Jääsilkkitien yleistunnelma on jokseenkin lohduton.
Poliisin työtä seurataan tiiviisti, ja työn ikäviä puolia tuntuu riittävän.
Monet rikosten uhrit ovat paikalliselle poliisille tuttuja vuosienkin takaa.
Syrjäytyneiden perheiden elämä näyttäytyy masentavana. Lapsia on kohdeltu
kaltoin, samoin eläimiä. Aikuisten elämä pyörii erilaisten päihteiden ympärillä
tavalla tai toisella.
Kristianin tilanteen tukaluus alkaa kuristaa lukijan
kurkkua. Miten mies ikinä selviää kuiville? Mitä enemmän Kristian rimpuilee,
sitä tiiviimmin hän sotkeutuu rikoksen verkkoon. Ronjan elämää varjosta vanhan
äidin nopeasti paheneva muistisairaus. Veljen kanssa jaetut hoitovuorot
kuormittavat muutenkin ylikierroksilla käyvää naista. Milloin voi nukkua?
Jääsilkkitie on siis karu ja synkkä, mutta siitä
huolimatta tai juuri siksi pidin siitä kovasti. Juoni on rakennettu taiten,
eikä ote herpaannu keskivaiheillakaan. Yhä uusia, entistä mustempia käänteitä
seuraa loppuun asti. Lopussa suurin osa juonilangoista solmiutuu siististi
yhteen, kuten pitääkin.
Kirjan kansiliepeet tai kustantajan sivut eivät paljasta,
saavatko Ronja Jentzschin ja rajan ylittävien rikosten ryhmän tutkimukset
jatkoa. Mieluusti niin soisin olevan.
En kuitenkaan malta olla kysymättä, mitkä välineet
jalkavammasta toipuva potilas saa sairaalasta mukaansa - kävelysauvat,
kainalosauvat vai peräti kyynärsauvat?! Itse veikkaisin vahvasti viimeistä
vaihtoehtoa, mutta Ojala tarjoaa vuoroin kahta ensimmäistä. Kuvittelen myös,
että äänikirjan lukija olisi toivonut tutkijaryhmän ruotsalaisjäsenelle jotain
muuta nimeä kuin Gürsu.
Anu Ojala: Jääsilkkitie
Like 2021. 302 s.
Äänikirjan lukija Anna Saksman, kesto 7 h 33 min.
Kansi Tommi Tukiainen.
Vuoden aikana lukemani uudet kotimaiset esikoisdekkarit:
Kauko Röyhkä ja Anneli Aunola: Liian lempeä mies (CrimeTime)
Antti Vihinen: Punainen prinsessa (Into)
Tommi Laiho: Uhanalaiset (Myllylahti)
Heidi Airaksinen: Vierge moderne (Arktinen
Banaani)
Risto Miettinen: Petturi (Aula & Co)
A. M. Ollikainen: Kontti (Otava)
Martta Kaukonen: Terapiassa (WSOY))
Milka Hakkarainen: Ei verta rantaa rakkaampaa (Myllylahti)
Johanna Savolainen: Se, joka pääsi pakoon (Mäkelä)
Mikko Kalajoki: Velkakirja (Otava)
Johanna Hasu: Roihu (Reuna)
Saija Kuusela: Katse (Tammi)
Sari Rainio ja Juha Rautaheimo (R&R): Vainajat eivät
vaikene (Siltala)
Janne
Toivoniemi: Sateenkaarimurhat (CrimeTime)