Janne Toivoniemi: Sateenkaarimurhat

 

Vuonna 2021 on ilmestynyt minun mutuni perusteella harvinaisen paljon kotimaisia esikoisdekkareita. Lisäksi ainakin omiin käsiini osuneet ovat olleet kiinnostavia ja hyvätasoisia, ja alagenrejäkin on ollut runsaasti. Tässä lista tähän asti tänä vuonna lukemistani kotimaisista esikoisdekkareiksi laskemistani teoksista:

Kauko Röyhkä ja Anneli Aunola: Liian lempeä mies (CrimeTime) 
Antti Vihinen: Punainen prinsessa (Into)
Tommi Laiho: Uhanalaiset (Myllylahti)
Heidi Airaksinen: Vierge moderne (Arktinen Banaani)
Risto Miettinen: Petturi (Aula & Co)
A. M. Ollikainen: Kontti (Otava)
Milka Hakkarainen: Ei verta rantaa rakkaampaa (Myllylahti)
Johanna Savolainen: Se, joka pääsi pakoon (Mäkelä)
Mikko Kalajoki: Velkakirja (Otava)
Johanna Hasu: Roihu (Reuna)
Saija Kuusela: Katse (Tammi)
Sari Rainio ja Juha Rautaheimo (R&R): Vainajat eivät vaikene (Siltala)

Hienon joukon jatkoksi asettuu myös Janne Toivoniemen esikoisdekkari Sateenkaarimurhat, joka sopii sikälikin hyvin seuraan, että kyseessä on myös uuden sarjan aloitusosa. Sarjamaisuus on dekkarigenren todellista valtavirtaa.

Siihen Sateenkaarimurhien valtavirtaisuus sitten taitaa jäädäkin! Takakansitekstissä teosta luonnehditaan näin: ”Sateenkaarimurhat on psykedeelis-filosofinen dekkari, jossa kaikki omituinen on normaalia ja normaali omituista.” Kerrankin allekirjoitan mainospuheen mutinoitta! Juuri psykedeelis-filosofinen lukukokemus Sateenkaarimurhat on. Olin kirjaa kuunnellessani paikoin ällistynyt, paikoin tyrmistynyt, ja loppuun päästyäni huvittuneen hämmentynyt. Mitä oikein olinkaan juuri kokenut?! Ainakin jotain erilaista, eikä lainkaan negatiivisessa mielessä.

Romaanin minäkertoja on Kimi Kataja, joka ensimmäisellä sivulla esittelee itsensä ja puhuttelee lukijaa. Kimi lupaa tehdä selkoa, miten hänen elämänsä muuttui kahden kalliolaisbaarissa ammutun laukauksen seurauksena. Ennen niitä Kimi oli Suomen parhaiten tienaavia copywritereita ja vietti luksustuotteilla kuorrutettua pinnallista elämää. Omien sanojensa mukaan hän käytti viisisataa euroa viikossa muun muassa mariin ja kokaiiniin, eli tajuntaansa hän laajensi huolella.

Mitä sitten tapahtui Kallion seksuaalivähemmistöväen suosimassa Sivukirjasto-baarissa? Kimi oli ensimmäistä kertaa elämässään meikannut ja pukeutunut tyrmääväksi drag queeniksi ja oli viettämässä kosteaa ja muutenkin huuruista iltaa vakipaikassaan. Illan mittaan hän tutustui kiinnostavaan naiseen, joka myöhemmin paljastuu rikospoliisin väkivaltayksikön rikosylikomisario Anne Seppäseksi.

Tilanteen tekee erityiskiusalliseksi kokaiini, jota Kimi tarjosi Annelle baarin wc:ssä… Anne oli baarissa työtehtävissä, sillä Kalliota piinaa homomiehiin keskittyvä raaka tyrmäystipparaiskaaja.

Illan mittaan tapahtuu monenlaista myöhemmin merkittäväksi osoittautuvaa, kuten välikohtaus kadulla uusnatsijärjestö Suomen Nyrkin näkyvän hahmon Aki Lahtisen ja tämän tovereiden kanssa. Kimin ystävät, kihlapari Måns Malmberg ja Lasse Nummi, riitelevät baarissa näyttävästi, ja Lasse lähtee kotiin. Ilta päättyy Månsin kannalta ikävästi, sillä hänet ja hänen satunnainen seksikumppaninsa ammutaan baarin wc:ssä.

Tilanteen tekee erityisen mutkikkaaksi, että sulhasensa murhasta epäillyksi pikavauhtia päätyvä Lasse on Kimin työtoveri mainostoimisto Glitterissä (joka muuten on työpaikka suoraan helvetistä) ja Måns sen tärkeimmän asiakkaan eli pelifirma Red Hot Gamesin palveluksessa. Red Hot Games on juuri listautumassa pörssiin, ja asiaa on valmisteltu huolella Glitterissä. Ymmärrettävästi kummankin firman johtoporras suhtautuu kiusalliseen kuolemantapaukseen vähintäänkin torjuvasti.

Kimi ei kuitenkaan usko hetkeäkään Lassea murhaajaksi. Esimiehensä suoraa käskyä uhmaten hän päättää auttaa ystäväänsä hädässä. Upporikkaan suvun originelli vesa Benny Serlin, Kimin paras ystävä jo vuosien ajalta, ehdottaa, että kaverukset perustaisivat yhteisen yrityksen, Filosofisen etsivätoimiston, jonka ensimmäinen toimeksianto olisi Månsin murhan selvittäminen. Kimi haraa kaikin voimin vastaan, mutta lukija tietää, että kyse on vain ajasta. Ennemmin tai myöhemmin Kimi taipuu ja päätyy psykedeelisen empirismin periaatteiden mukaisesti toimivan etsivätoimiston osakkaaksi ja työntekijäksi.

Dekkariperinteitä noudattaen kaikki liittyy lopulta kaikkeen, mutta sitä ennen ehtii tapahtua totisesti monenmoista. Kun juonen raaputtaa esiin kaiken Bennyn filosofisen jorinan ja kaikkien mahdollisten osallisten taajaan harrastaman kemiallisen tajunnanlaajennuksen alta, se on varsin toimiva. Toivoniemi kirjoittaa hauskasti mutta vakavia aiheita sivuten, ja lukijan huoleksi jää omien ennakkoluulojensa hätkähdyttävä oivaltaminen.

Ruumiita tulee, mutta maltillisesti, eikä väkivallalla tai seksikuvauksilla mässäillä, joten Sateenkaarimurhat sopii vähän herkemmillekin lukijoille. Tosin on myönnettävä, että itseäni hieman kauhistutti tapa, jolla romaanissa huumeiden käyttöön suhtaudutaan ja sitä harrastetaan. Toivottavasti kyseessä on kuitenkin kaunokirjallinen tyylikeino hyperbola eli liioittelu!

Janne Toivoniemi: Sateenkaarimurhat
CrimeTime 2021. 288 s.
Äänikirjan lukija Markus Niemi, kesto 7 h 18 min.

Ennakkokappale. Äänikirja BookBeat.