Saarni on kolmas osa nyt jo rikosylikonstaapelin
virasta eläköityneen mutta kolmekymmentä vuotta Helsingissä huume- ja
järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnassa eli tuttavallisesti Pasilan Myrkyssä
työskennelleen Kale Puontin poliisidekkarisarjaa. Puonti siis tietää,
mistä kirjoittaa, mikä näkyy positiivisesti teoksissa. Ne ovat kiinnostavia, napakoita,
realistisia ja sujuvajuonisia.
Kaikissa tähänastisissa kirjoissa on mukana vahvasti myös
rikollisen eli kulloisenkin nimihenkilön näkökulma, josta tapahtumia kerrotaan.
Pasilan huumeyksikön työntekijät ovat toinen näkökulma. Poliiseista jonkinlaiseksi
päähenkilöksi on parin kirjan mittaan seuloutunut rikosylikonstaapeli Kalle Pesonen,
jo pidemmän uran tehnyt vanhanaikainen kunnon poliisimies.
Pesonen pärjää lähiesimiehensä rikosylikonstaapeli Kaartamon
kanssa erinomaisesti, mutta on ylemmän johtoportaan näkökulmasta hieman
kiusallinen, sillä niskuroivaa ja purnaavaa, mieltään osoittavaa poliisia on
hankala saada kuriin. Tämä kun on samaan aikaan työssään omalla tavallaan
erinomainen. Saarnissakin on jälleen käyttöä Pesosen suoraviivaiselle
tavalle tehdä poliisityötään.
Kirjojen nimihenkilöt ovat siis ainakin tähän asti olleet
myös tarinan pääkonnia. Saarnin työnimenä oli alun perin Virkki. Kaartamon
ryhmä onkin pitkään seuraillut monialarikollisena tunnettua yrittäjä Veijo
Virkkiä. Miehellä tuntuu kuitenkin olevan käytössään sisäpiirin tietoa poliisin
toimista. Ainakin yksi pidätysyritys menee mönkään tosi nolosti, ja saa Pesosen
ja kumppanit mietteliääksi. Kuka voisi olla myyrä, joka vuotaa tietoa Virkille
ja miksi? Eikö lainvalvojien ammattikunta ole jo saanut riittävästi rapaa
niskaansa?
Lukija siis tietää, että tarinan oikea pääkonna on poliisihallituksen
ylitarkastajana nykyään työskentelevä entinen huumepoliisin virkamies Paavo
Saarni. Veijo Virkki ja Paavo Saarni ovat tunteneet toisensa pikkupojista alkaen.
Elämä on sittemmin kuljettanut heidät eri poluille, jotka ovat jälleen ristenneet.
Saarnin johtava teema onkin kysymys, miten
poliisiorganisaatiossa verrattain korkeallekin edenneestä virkamiehestä tulee
rikollinen. Paavo Saarnin tarina lienee jonkinlainen tyyppiesimerkki tilanteesta.
Älykäs, työssään taitava tekijä ei enää näe työtään mielekkäänä. Se ei tarjoa
haasteita, ylenemismahdollisuuksia eikä taloudellista kompensaatiota. Miksi
ponnistella, kun vastineeksi käteen ei jää oikein mitään, ei mainetta, kunniaa
tai mammonaakaan? Kun tilaisuus saada vähän jännitystä elämään ja kenties vähän
ylimääräistä tienestiä ojennetaan sopivalla hetkellä, jää mies koukkuun, josta
onkin mahdotonta myöhemmin pyristellä irti.
Lukija saa jännittää, miten poliisit pääsevät Saarnin
jäljille ja miten ylemmän johdon edustajan nappaaminen onnistuu. Samalla seurataan
Saarnin yhä tukalammaksi käyvää tilannetta. Miten mies aikoo itselleen
hankkimistaan yhä pahemmiksi käyvistä vaikeuksista selviytyä? Apuna ovat pitkä
kokemus poliisintyöstä, hyvät verkostot sekä kylmät hermot. Mies ei totisesti
häikäile!
Puonti kirjoittaa tuttuun tapaansa suoraviivaisen
kikkailematta. Sarjan teokset ovat varsin itsenäisiä tarinoita, joten ne voi
mielestäni lukea aivan missä järjestyksessä haluaa. Poliisien, edes Kalle Pesosen,
yksityiselämää ei juurikaan syvennetä, ja rikostapaukset saadaan
pääpiirteissään pakettiin joka kirjassa.
Pasilan Myrkky -sarja on edennyt reippaaseen tahtiin, ja
seuraava osa Aribo näyttää ilmestyvän jo tammikuussa 2022.
Kale Puonti: Saarni
Bazar 2021. 286 s.
Äänikirjan lukija Ville Tiihonen, kesto 6 h 1 min.
Arvostelukappale. Äänikirja BookBeat.
Pasilan Myrkky:
Manni (Bazar, 2020)
Milo (Bazar, 2021)
Saarni (Bazar, syyskuu 2021)
Aribo (Bazar, tammikuu 2022)
Puontin tapa kirjoittaa ja kuvata eri toimijoita on mielenkiintoinen!
VastaaPoistaHänen vahvuuksiaan ovat lyhyet luvut, konstailematon ja selkeä sekä uskottava kerronta ja rytmiltään sopiva juonen kuljetus.
Rakkautta ja romanssejakaan ei Puonti tässä uutukaisessaan unhoita...
Joten uteliaana Ariboa vartoillen:)
Minulla tämä odottaa vielä lukemista, olen varannut sen jo kirjastosta. Tykkäsin kahdesta ekasta paljon, koska ne kuvaavat jotenkin realistisen oloisesti, huumoria unohtamatta, nykymaailman menoa, eikä väkivaltaa ole liikaa. Kiva siis kuulla, että myös tämä on hyvä ja että seuraavaakin pukkaa.:)
VastaaPoista