Yksikseen tuvassaan asusteleva iäkäs Loviisa on juuri
laskenut lehmänsä Lemmikin ja Vuokon kevätlaitumelle, kun hän huomaa pihan
vanhassa tammessa jotain outoa. ”Tammi suhisee mekaanisella äänellä kuin
kanavien väliin nitkahtanut radio.” Rungossa olevasta kolosta kajastaa
outoa valoa, ja kun Loviisa työntää päänsä koloon, yksi sienirihmastoista
sujahtaa hänen korvaansa.
Kolo on portti maailmankaikkeuteen, ja Loviisa saa sitä
kautta viestin, että Maa on saamassa pian vierailijoita. Pitäisi valmistautua! Vanhus
kokoaa voimansa ja tekee hankalan bussimatkan Maatuvanlaakson
kaupunkikeskukseen Kaunalahteen. On kirjoitettava Nasaan, pääministerille ja
Ilmatieteenlaitokselle. ”Dear Nasa, is space problem.”
Loviisa on yhden Kuollut tyttö ja muita tarinoita
Maatuvanlaaksosta -nimisen kauhunovellikokoelman tarinan päähenkilö.
Kokoelman kauhutarinat on kirjoittanut Hertta Vierula ja kuvittanut Broci.
Kustantamon esittelytekstissä kerrotaan, että Vierula kirjoittaa urbaania
fantasiaa. Häneltä on aiemmin ilmestynyt kaksi lapsille suunnattua kuvakirjaa,
mutta Kuollut tyttö on selvästi varttuneempien lukijoiden teos.
Loviisa on kokoelman ainoa mummoikäinen päähenkilö, muiden
tarinoiden keskiössä on lapsia tai nuoria. Ikänsä puolesta Loviisa oli minulle
läheisin henkilö, ja koska muistisairauskin koskettaa läheltä, samastuin eniten
juuri tarinaan Loviisa ja maailmankaikkeus. On tietysti oma tulkintani,
että Loviisan kokemukset voivat johtua myös muistisairaudesta, ja kukin lukee
tekstin omasta tulokulmastaan. Mutta minä luin tämän riemastuttavana muistisairaan
sisäisen maailman kuvauksena, jossa on mukava Stephen King -tvisti lentävän
lautasen odotuksineen.
Novelli päättyy suorastaan karnevalistiseen kohtaukseen:
Navetan ovet aukeavat. Lehmät astuvat ulos yhtä jalkaa. Sokaisevan kirkas
valo paistaa Loviisan kasvoihin. Hän istuu Lemmikin selässä kahareisin. Hänellä
on yllään vain vanha roosanvärinen alushameensa, hienoin vaate, joka kaapista
löytyi. Loviisa on avannut pitkän lettinsä ja hänen harmaa tukkansa kiemurtelee
pitkin selkää. Hänen huulensa ovat karpalonpunaiset.
Lehmät astelevat varoen eteenpäin. Ne eivät väisty eivätkä pelkää, ne ovat
maailman urheimpia eläimiä. Niistä tulee ensimmäiset lehmät avaruudessa.
Vierulan kieli on värikästä ja väkevää, ja hän on panostanut
paljon tekstien tunnelmaan. Osin vastenmieliset yksityiskohdat luovat
tarinoihin painostavan ja paikoin aika ahdistavankin yleisvaikutelman. Brocin kuvat
tukevat hienosti tekstiä. Kuvia on niukasti, vain yksi kuva tarinaa kohden,
mutta ne ovat kaikki koko sivun kokoisia.
Brocin kuvitus kauhunovelliin Rihmasto. |
Nuorille suunnatut kirjat saavat aina yläkoulun
äidinkielenopettajan minussa hereille. Tämäkin kirja on aivan mainiota
materiaalia yläkoulun genrekirjallisuusjaksoon, mutta suosittelen opettajaa
huolella lukemaan tekstit ennen kuin niitä opetuksessa käyttää. Tämä kirja ei
ihan herkimmille välttämättä sovi ainakaan ihan itsekseen luettuna. Mutta vähän
rohkeammille tässä on oivallisia tarinoita nautittavaksi.
Hertta Vierula & Broci: Kuollut tyttö ja muita
tarinoita Maatuvanlaaksosta
Karisto 2020. 69 s.
Arvostelukappale.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti