Hertta Vierula & Broci: Kuollut tyttö ja muita tarinoita Maatuvanlaaksosta

 

Yksikseen tuvassaan asusteleva iäkäs Loviisa on juuri laskenut lehmänsä Lemmikin ja Vuokon kevätlaitumelle, kun hän huomaa pihan vanhassa tammessa jotain outoa. ”Tammi suhisee mekaanisella äänellä kuin kanavien väliin nitkahtanut radio.” Rungossa olevasta kolosta kajastaa outoa valoa, ja kun Loviisa työntää päänsä koloon, yksi sienirihmastoista sujahtaa hänen korvaansa.

Kolo on portti maailmankaikkeuteen, ja Loviisa saa sitä kautta viestin, että Maa on saamassa pian vierailijoita. Pitäisi valmistautua! Vanhus kokoaa voimansa ja tekee hankalan bussimatkan Maatuvanlaakson kaupunkikeskukseen Kaunalahteen. On kirjoitettava Nasaan, pääministerille ja Ilmatieteenlaitokselle. ”Dear Nasa, is space problem.”

Loviisa on yhden Kuollut tyttö ja muita tarinoita Maatuvanlaaksosta -nimisen kauhunovellikokoelman tarinan päähenkilö. Kokoelman kauhutarinat on kirjoittanut Hertta Vierula ja kuvittanut Broci. Kustantamon esittelytekstissä kerrotaan, että Vierula kirjoittaa urbaania fantasiaa. Häneltä on aiemmin ilmestynyt kaksi lapsille suunnattua kuvakirjaa, mutta Kuollut tyttö on selvästi varttuneempien lukijoiden teos.

Loviisa on kokoelman ainoa mummoikäinen päähenkilö, muiden tarinoiden keskiössä on lapsia tai nuoria. Ikänsä puolesta Loviisa oli minulle läheisin henkilö, ja koska muistisairauskin koskettaa läheltä, samastuin eniten juuri tarinaan Loviisa ja maailmankaikkeus. On tietysti oma tulkintani, että Loviisan kokemukset voivat johtua myös muistisairaudesta, ja kukin lukee tekstin omasta tulokulmastaan. Mutta minä luin tämän riemastuttavana muistisairaan sisäisen maailman kuvauksena, jossa on mukava Stephen King -tvisti lentävän lautasen odotuksineen.

Novelli päättyy suorastaan karnevalistiseen kohtaukseen:

Navetan ovet aukeavat. Lehmät astuvat ulos yhtä jalkaa. Sokaisevan kirkas valo paistaa Loviisan kasvoihin. Hän istuu Lemmikin selässä kahareisin. Hänellä on yllään vain vanha roosanvärinen alushameensa, hienoin vaate, joka kaapista löytyi. Loviisa on avannut pitkän lettinsä ja hänen harmaa tukkansa kiemurtelee pitkin selkää. Hänen huulensa ovat karpalonpunaiset.
Lehmät astelevat varoen eteenpäin. Ne eivät väisty eivätkä pelkää, ne ovat maailman urheimpia eläimiä. Niistä tulee ensimmäiset lehmät avaruudessa.

Vierulan kieli on värikästä ja väkevää, ja hän on panostanut paljon tekstien tunnelmaan. Osin vastenmieliset yksityiskohdat luovat tarinoihin painostavan ja paikoin aika ahdistavankin yleisvaikutelman. Brocin kuvat tukevat hienosti tekstiä. Kuvia on niukasti, vain yksi kuva tarinaa kohden, mutta ne ovat kaikki koko sivun kokoisia.

Brocin kuvitus kauhunovelliin Rihmasto.

Nuorille suunnatut kirjat saavat aina yläkoulun äidinkielenopettajan minussa hereille. Tämäkin kirja on aivan mainiota materiaalia yläkoulun genrekirjallisuusjaksoon, mutta suosittelen opettajaa huolella lukemaan tekstit ennen kuin niitä opetuksessa käyttää. Tämä kirja ei ihan herkimmille välttämättä sovi ainakaan ihan itsekseen luettuna. Mutta vähän rohkeammille tässä on oivallisia tarinoita nautittavaksi.

Hertta Vierula & Broci: Kuollut tyttö ja muita tarinoita Maatuvanlaaksosta
Karisto 2020. 69 s.

Arvostelukappale.