”Kun otan ensimmäiset varovaiset askeleeni, mua huimaa. Jokin,
josta olen vain pitkään uneksinut, on äkkiä tullut todeksi.
Keskellä kirpputorin iltapäivän liikkumattomuutta kengät nykivät mua eteenpäin.
Ne kiskovat mut juuriltani. Korkokengät hullaannuttavat, ne sekoittavat onnesta
jalkani, jotka olen aina tunkenut maihareihin, tennareihin ja muihin mataliin
kenkiin.”
Mila Teräksen nuortenromaanissa Amiraali
kuvataan herkällä ja lempeällä otteella 17-vuotiaan Niilon kesää, jonka
kuluessa hän alkaa hahmottaa omaa identiteettiään ja tuntea voimakasta halua
näyttää kaikille, millainen oikeasti on. Helppoa se ei ole, sillä edes oikeiden
sanojen löytäminen ei ole pienellä paikkakunnalla isovanhempiensa kasvattamalle
nuorukaiselle itsestään selvää. Kaikki on uutta, hämmentävää ja pelottavaakin.
Mumman ja ukin on vaikeaa ymmärtää, miksi pojanpoika haluaa
lakata kyntensä ja laittaa luomiväriä. ”Onko pakko meikata?” kysyy mumma ahdistusta
ja turhautumista äänessään. Sukupolvien välinen kuilu vaikuttaa välillä
syvältä, mutta onneksi kummallakin puolella ollaan lopulta valmiita kurottamaan
sen yli.
Niilo on muutenkin hyvin onnekas. Hänellä on todellinen
sydänystävä Mara, vaatesuunnittelusta innostunut ja siinä uskomattoman lahjakas
Maria, joka väsymättä kannustaa Niiloa kohti omaa juttuaan. On myös
masennuskausia poteva Hermanni, jolla on piirtämisen lahja. Skeittiharrastuksen
yhdistämät pojat ymmärtävät ja tukevat hienosti toisiaan kipeässä
kasvuvaiheessa.
Kesätyöpaikka terveyskeskuksen laitoshuoltajanakin
osoittautuu hyvän tuurin jutuksi. Työkaveri Sinikka, joka on jo aikuisten
lasten äiti, katsoo poikaa lempeän hyväksyvästi ja suhtautuu häneen mutkattoman
luontevasti. Kanttiinissa työskentelevä Virnakin suostuu treffeille, ja vaikka
ensimmäinen seurustelusuhde katkeaakin raastavaan sydänsuruun, on se merkittävä
vaihe Niilon elämässä.
Niilo nauttii omasta maskuliinisuudestaan ja vartalonsa miehistymisestä.
Samalla hän tuntee vetoa oman feminiinisen puolensa esiin nostamiseen. Miksi
miesten on suostuttava käyttämään väripaletin tylsintä reunaa? Miksi
miehisyyden muotti on niin ahdas? Miksi pitää valita, olla joko tai? Meikkaaminen
ja kauniit vaatteet, korkokengät ja silkkihameet kiehtovat Niiloa. Hän on
mielettömän upea laittauduttuaan huolella. Hän on halutessaan paikkakunnan
kaunein tyttö. Ja poika!
Amiraali on mielenkiintoinen teos aiheesta, josta ei todellakaan
ole liikaa kirjoitettu. Niilolla on tapana kirjoittaa ajatuksiaan ja tunteitaan
muistiin, ja usein teksti asettuu kirjan sivuillakin keveyttä tuovaan runomuotoon
tehden siitä samalla kertaa tiivistä ja ilmavaa. Romaani on maltillisen pituinen,
vain 172-sivuinen ja nopealukuinen. Siksi sitä voi suositella vähemmän lukemaan
tottuneillekin lukijoille. Amiraali avaa myös aikuisen silmiä ja kirkastaa
kummasti haparoivaa ajatusmaailmaa.
Teräs ei kaihda vaikeista asioista kirjoittamista. Amiraalissa
on esimerkiksi poikkeuksellisen rohkeasti ja kauniisti kuvattu rakastelukohtaus.
Myös Niilon ristiriitaiset ja kuohuvat tunteet on tavoitettu tekstissä herkästi.
Mila Teräs: Amiraali
Otava 2020. 172 s.
Äänikirjan lukija Anssi Niemi, kesto 3 h 37 min.
Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu BookBeat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti