Tampereen Kirjamessut – Kirjafestarit 2021

 

Tampereen Kirjamessut  – Kirjafestarit 2021 (4.–5.12.) on saatu onnellisesti vietettyä. Tapahtuma piti järjestää jo viime vuonna, mutta tiedämme varmasti kaikki, mikä esti. Kieltämättä ainakin itse olin pitkään tänäkin vuonna epäileväinen sen suhteen, järjestetäänkö tapahtumaa ylipäätään lähitapahtumana, sekä sen, osallistunko itse. Tapahtumaa on markkinoitu Tampereen ensimmäisinä messuina, mutta käytäväkeskusteluiden perusteella on vastaavaa tapahtumaa kenties järjestetty joskus aiemminkin. Mutta viis siitä, ainakin tällä erää tapahtuma oli ensimmäinen laatuaan!

Käytävillä myös vähän hämmentyneinä kyseltiin, oliko tapahtuma nyt sitten kirjamessut vai kirjafestarit. Kieltämättä hieman hämmentävä ja ainakin näin tekstissä kömpelö nimikokonaisuus. Mutta ei nimi tietenkään itse kirjatapahtumaa pahenna.

Kokeneena niin Turun kuin Helsinginkin kirjamessujen kävijänä kokoan vähän tunnelmiani kahden päivän messuiluista hieman erilaisissa puitteissa. Olen viimeisten kymmenen vuoden aikana osallistunut Turun ja Helsingin messuihin eri rooleissa, niin tavallisena messuvieraana kuin kirjabloggaajana, niin esiintyjänä kuin haastattelijana. Turussa olen parhaimmillaan messuillut kaikki kolme päivää, Helsingissä paras tulos on tainnut olla kaksi peräkkäistä päivää putkeen. Turun messut ovat kolmipäiväiset, Helsingin nelipäiväiset ja Tampereen kaksipäiväiset.

Tampere on sen verran pitkän ja hankalan matkan päässä meiltä, että päätin olla sitten saman tien kaksi päivää, kun kerran liikkeelle lähdin. Messuseuralainen tuli paikalle myös kahdeksi päiväksi. Koska osallistumispäätös jäi jokseenkin viimetippaan, majoituspaikan löytyminen osoittautui hieman hankalaksi. Tampereella oli samana viikonloppuna vähän muutakin tapahtumaa läheisessä upouudessa urheilupyhätössä, kuten jotkut ehkä tietävätkin. Saimme kuitenkin huoneen uudenkarheasta Tampere-talon kylkeen rakennetusta hotellista.

Majoittuminen oli helppoa, ja hotellista on kulku sisäkautta Tampere-taloon, mutta hieman enemmän sain pulittaa majoituksesta kuin ehkä olisin toivonut. Hieman muitakin oppirahoja jouduin maksamaan ihan omaa tyhmyyttäni, mutta vähensin ne kirjanostobudjetista (tosin hieman karvain mielin).

Tapanani on etukäteen suunnitella messupäivien ohjelmaa ainakin summittaisesti. On todettava, että yksikään kolmesta messujen verkossa julkaistavista ohjelmista ei ole käytettävyydeltään oikein mistään kotoisin. Pelastuksena on painettu messuohjelma, johon voi merkitä kiinnostavat ohjelmat ja niiden pohjalta sitten laatia oman aikataulunsa. Helsingin kirjamessujen painettua ohjelmalehteä jaetaan etukäteen kirjakaupoissa ja sen voi myös maksutta tilata kotiinsa.

Turun ja Tampereen messulehteä sen sijaan ei etukäteen saa kyseisten kaupunkien ulkopuolelta eikä niitä tietääkseni voi tilatakaan etukäteen. Turun ohjelmalehteä olen välillä pyytänyt esimerkiksi messuseuralaistani hakemaan paikallisesta kirjastosta ja toimittamaan minulle, mutta aina se ei onnistu.

Tampereen messuille oli messuilla jaettavaan messulehteen laadittu oivalliset aukeaman laajuiset selkeät taulukot päiväohjelmista, mutta niistä ei siis etukäteen ollut iloa. Nettiohjelman perusteella aikataulun laatiminen oli todella hankalaa. Miksi lehteen painetun kaltaista selkeää taulukkoa voisi julkaista myös verkossa? Luulisin nykytekniikalla sen olevan mahdollista. Ja mallia voisivat sitten Turku ja Helsinki ottaa!

Sain Tampereen kirjamessuille kirjabloggaajana mediapassin, joten minun ei tarvinnut maksaa sisäänpääsyä. Lipun hintaan sisältyi myös vartioitu itsepalvelunaulakko. Kaikki muut kulut maksoin itse. Median edustajien huomioimisesta minulla on joitakin kehittämisideoita, mutta jätän ne nyt pois tästä jutusta. Yritän paneutua aiheeseen tavallisen messuilijan näkökulmasta, mikä lähinnä olinkin.

Jo messupaikka on Tampereella ihan erilainen kuin Turussa tai Helsingissä, joissa suomalaisittain jokseenkin valtavat yleisötapahtumat luonnollisesti järjestetään messukeskuksissa vähän syrjemmällä. Tampereella messut olivat keskustan tuntumassa sijaitsevassa upeassa Tampere-talossa. Kiinteistö ei ole ihan upouusi, mutta erinomaisen siisti ja viihtyisä. Upeat maisemat tulevat lasiseinien kautta lähelle, ja käytävä- ja aulatilat ovat valoisat.

Ensikertalaisena olin lauantaiaamuna jonkin aikaa hämmennyksissäni sokkeloisessa talossa. Tapahtumia oli kahdessa ylimmässä kerroksessa, ja alin kerros oli lähinnä pyhitetty myyntipisteille. Alkuhämmennyksen jälkeen paikat löytyivät helposti, ja talon opasteet ovat selkeät. Jokaisen esiintymistilan läheisyydessä on myös runsaasti erittäin siistejä wc-tiloja, mistä plussaa!

Messuilla olisi mukavaa välillä istahtaa alas yleisön joukosta kohdattujen tuttujen kanssa kahvittelemaan ja lounastamaan. Lauantaina tilaa ei kovin paljoa talon ravintoloissa ollut, mutta sunnuntaina onnistui rauhallinen lounastaminenkin. Ravintolapalveluihin siis on syytä jatkossa panostaa, jos messuvieraita on tämänkertaista enemmän.

Messuilla oli käytössä koronapassi (loistava ratkaisu!), ja sen tarkistaminen sujui nopeasti ja vaivattomasti. Etukäteen hankittu seuralaisen kaksipäiväinen lippu oli hänellä puhelimessa, ja sitä katsottiin useaan otteeseen varsinaiselle messualueelle kuljettaessa. Aulatila ja alakerran ravintola eivät olleet messualuetta, joten päivän mittaankin kulkua alueitten välillä oli jonkin verran. Kätevämpää olisi esimerkiksi jokin ranneke tai vastaava helposti luettava tunniste, jolla lipun lunastaneet voisivat liikkua talossa.

Aivan huippuhienoa oli, että haastattelut ja keskustelut järjestettiin kaikki erillisissä saleissa tai auditorioissa. Kauniit, tyylikkäästi sisustetut tilat olivat ennen kaikkea rauhallisia. Taustamelua ei ollut lainkaan! Myös kuvaaminen oli mukavaa, kun taustalle ei tullut rumia messuhallirakenteita. Erityisesti Maestro-sali on uskomattoman kaunis! Esiintyjien takana aukeaa hieno puistonäkymä. No, Riffi-niminen huone nyt ei ollut kovin kuvauksellinen.

Isommissa saleissa on nouseva katsomo, joten kaikki näkevät ja kuulevat hyvin. Äänentoistokin toimi. Vähän harmittelin, että varsinainen pääsali jäi näkemättä. Pieneksi saliksi kutsuttu auditorio on jo sen verran hulppea, että pääsalin on oltava massiivinen!

Pidimme myös siitä, että useimmissa haastatteluissa haastateltavia oli vain yksi. Sekin toi tapahtumaan jonkinlaisen rauhallisen yleistunnelman, vaikka vajaassa puolessa tunnissa ei tietenkään kovin laajoja analyyseja ehditä tekemään.

Koronatilanteen takia jonkin verran esiintyjiä oli joutunut peruuttamaan osallistumisensa, ja esimerkiksi Jukka Viikilän molempien päivien esiintymiset oli peruttu. Mutta siitä huolimatta paikalla oli suuri ja monipuolinen joukko suomalaisia kirjailijoita, tuttuja ja vähän tuntemattomampia, ja ohjelmaa oli niin paljon ja se oli niin mielenkiintoista, että väkisinkin joutui tekemään välillä kiperiäkin valintoja.

Kustantamojen ja muiden toimijoiden myynti- ja esittelykojut ja -pöydät sijaitsivat käytävillä ja suuressa hallissa alueen takaosassa. Kiitettävän monipuolinen tarjonta yllätti myös, ja muutamia ostoksia tein itsekin. Hyviä messutarjouksia on vaikea vastustaa. Yleistä ihmetystä herätti Otavan poissaolo. Konsernin tuotteita sai ostaa Rosebudin osastolta ja monet kirjailijat kävivät siellä signeeraamassa kirjojaan esiintymistensä jälkeen.

Yleisöä oli näppituntumalta eniten lauantaina n. puoliltapäivin jonnekin kello viiteentoista asti. Sen jälkeen yleisö tuntui katoavan, ja viimeisissä haastatteluissa oli surullisen vähän kuulijoita. Ohjelma jatkui klo 18.30 asti. Parisen tuntia aikaisemminkin olisi voinut ehkä jo lopettaa? Vastaavasti ohjelma alkoi sunnuntaina jo klo 9.30, mikä oli vieressä hotellissa majoittuneillekin messuilijoille turhan aikainen ajankohta. 

Omaan ohjelmaani sain mahdutettua niin ikisuosikkejani kuin aivan uusiakin tekijöitä. Lisään tähän jutun loppuun muutamia ohjelmista ottamiani kuvia. Pahoittelen kuvien kehnoa laatua!

 

Kiiruhdin lauantaina Riffi-tilaan kuuntelemaan 
Kristiina Markkasen ja Leena Virtasen haastattelua. 
Heidän tietokirjansa Wivi ja Hanna.
Arkkitehdin ja kauppaneuvoksen yhteiset vuodet (Atena) 
on lukulistallani. Kirja oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana.

Riffistä riensin Pieneen saliin kuuntelemaan,
kun Siskotuulikki Toijonen haastatteli
Heidi Köngästä. Romaani Siivet kantapäissä (Otava)

on lukulistalla sekin. Lohjalle muuttaneen kirjailijan tuotanto 
on varmasti uuden lukupiirini kevään ohjelmassa.

Ihan ohittamaton oli Sirpa Kähkösen haastattelu.
Siskotuulikki Toijonen haastatteli. Aiheena uusi Kuopio-romaani

Vihreä sali (Otava), joka sekin (!) on minulla vielä lukematta.

Antti Tuomainen on Euroopan hauskin kirjailija,

mutta ei hän ole tylsä haastateltavakaan, päinvastoin.
Tampereella avoimeksi heittäytynyttä Tuomaista 

haastatteli Minna Väisälä Kirsin Book Clubista 

upessa Maestrossa.

Tampereen kirjamessujen kirkkain ulkomainen tähti

oli Saksan dekkarikuningatar Simone Buchholz, 

jota haastatteli kirjailija Heidi Airaksinen
(Vierge moderne, Arktinen Banaani 2020). 
Chas Riley -sarjaa suomentaa Anne Kilpi ja julkaisee

kustantamo Huippu.

Lauantai-iltapäivän pääohjelman piti olla 
Finlandia-voittajien yhteishaastattelu,
mutta lopulta se toteutui Lasten ja nuortenkirjallisuuden
Finlandian Anna-Maija Aallon tunnin mittaisena haastatteluna.
Ajomatkan Tampereelle käytin kuuntelemalla Korentoa.

Lauantain haastatteluista hauskin taisi olla
porilaisen Leila Tuuren haastattelu. 
Paikalla oli surkean pieni yleisö,
mutta sen seikan ei annettu häiritä.
Kirjailija-kustantaja Tuure on räväkkä ja hauska haastateltava.
Tuuren teoksista olen kuunnellut mainion Kauppamies-sarjan.

Lauantaina olimme messuilla loppuun asti, mutta kahdesta viimeisestä haastattelusta en ottanut kuvia.

Illan päättivät dekkaristien Olavi Toivolan ja Elina Backmanin haastattelut. Olavi Toivolasta en ollut ennen edes kuullut, ja haastattelu oli siksikin kiinnostava. Helposti messuilla tulee valinneeksi jo ennestään tuttujen kirjailijoiden haastatteluja, mutta välillä on mukavaa saada vähän uusiakin lukuvinkkejä. Toivolan lähihistoriaan sijoittuva vakoiluaiheiset jännitysromaanit Sattuman tuomio (Warelia, 2020) ja Viinitarhurin murha (Warelia, 2021) olisi mukavaa ehtiä jossain välissä lukea.

Illan päätti Elina Backmanin haastattelu, jossa haastattelijana oli Kirsi Ranin, Kirsin Book Clubin vetäjä ja hyvä ystäväni. Backmanin dekkarit Kun kuningas kuolee ja Kun jäljet katoavat olen jo lukenut, mutta iloinen ja rento keskustelu oli mukava päätös messupäivälle.

Sunnuntain aloitimme kuuntelemalla
Anneli Kannon haastattelun, sillä 
messuseuralaiseni ei ole vielä Rottien pyhimystä (Gummerus)
lukenut. Anne Flinkkilä jututti Kantoa, joten aamu käynnistyi mainiosti.

 

Seuraavaksi kiirehdimme aavistuksen myöhässä ihanaan Maestroon.
Pauliina Ahokas haastatteli Leena Majander-Reenpäätä tämän
muistelmateoksesta Kirjatyttö - Kustantajaelämää (Siltala).
Mielenkiintoinen keskustelu oli juuri päässyt alkamaan, 
kun palohälytys keskeytti ohjelman ja koko Tampere-talo
tyhjennettiin.

Tovin pihalla värjöttelyn jälkeen ohjelma pääsi jatkumaan.
Ainoa seuraamani useamman kirjailijan haastettelu oli
kolmen Myllylahti-kustantamon Lempäälän osaston dekkaristin
haastattelu, jonka veti osastan neljäs ja uusin tulokas Kari Pusa.
Kirjailijat vasemmalta: Pertti Laine, Pekka Hyyti ja Annika Eronen.
Kaikkien kolmen tuoreimmat dekkarit odottavat lukupinossani.

Sunnuntai-iltapäivän kohokohtia oli 
Rosa Liksomin haastattelu, jonka lopuksi
Liksom luki ääneen Väylän alkusivut.
Haastattelija Jarkko Jokelainen.

Hieno oli myös Päivi Alasalmen haastattelu
romaanista Sudenraudat. Kirja on yksi
vaikuttavimmista tänä vuonna lukemistani kirjoista.
Harvinaisen monitasoinen historiallinen romaani.
Anne Flinkkilä haastatteli.

Olimme seuralaiseni kanssa molemmat merkinneet
sunnuntain viimeiseksi ohjelmaksi
Laura Malmivaaran haastattelun. 
Romaani Vaiti on kummallakin lukulistalla, 
ja Jarkko Jokelaisen vetämä haastattelu
vahvisti lukupäätöstä entisestään.

Kotimatkalla totesimme, että kyllä Tampereelle kannatti tämän tapahtuman takia lähteä. Kokonaisarvosanamme on siis reippaasti positiivinen.

Kiitos, Tampereen Kirjamessut - Kirjafestarit 2021! Ensi vuonna ehkä nähdään.

Medialippu.

Messureissumme johdosta rahaa saivat muun muassa:

Neste Kisko
VR
Courtyard by Marriott Tampere City
Tampereen kirjamessut
Tampere-talon ravintolat
Bistro Tammer
ParkMan
Moovy
mm. Rosebudin, WSOYn, Sitruuna-kustannuksen messumyymälät sekä yksi antikvaarinen messumyymälä