Kirjabloggaajan vuosikatsaus ja vilkaisu tulevaan vuoteen

 

Millainen oli kirjabloggaajan vuosi 2021? Mitä on luvassa vuonna 2022?

Vuoden vaihtuminen herättelee miettimään tekemisiään, joten kokosin vähän ajatuksiani lukemisesta ja kirjoittamisesta ja niiden liepeiltä vuoden varrelta.

Luettujen kirjojen määrän suhteen vuosi 2021 oli hyvin tavanomainen, eli luin yhteensä 156 kirjaa. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että vuonna 2020 luin 155 kirjaa. Määrä on pysynyt suhteellisen vakiona jo pitkään. Korostettakoon vielä tässäkin, että mittaaminen tai laskeminen ei ole mikään itseisarvo eikä lukeminen kilpalaji, mutta ihan itseäni viihdyttääkseni olen merkinnyt kaikki lukemani kirjat muistiin jo vuodesta 1980 alkaen.

Mitä sitten luin? Joulukuussa huomasin, että olin tullut lukeneeksi huomattavan pinon vuoden 2021 kotimaisia esikoisdekkareita. Viime vuosi oli poikkeuksellisen hyvä esikoisdekkarivuosi. Nyt vielä jännitetään, minkä niistä Suomen dekkariseuran Johtolanka-raati valitsee vuoden esikoiseksi. Jos siis hyvin käy, olen sen jo lukenutkin.

Keväällä ja kesällä luin muutamia elämäkertoja, jotka kertovat suomalaisista naistaitelijoista. Salla Leponiemen Niin kauan kuin tunnen eläväni -teos kertoo taidemaalari Elin Danielson-Gambogista, ja yllätyksekseni törmäsin teokseen myös loppuvuodesta lukiessani Tuula Kallioniemen nuortenromaania Mopoautolla mun prinssini saapuu. Siinä nuori taiteilijan ammatista haaveileva päähenkilö Ella on saanut kyseisen kirjan isoäidiltään lahjaksi. Ella haluaisi joskus olla yhtä rohkea ja taitava kuin Elin.

Loppuvuodesta havahduin siihen, että en ollut aikoihin lukenut ainuttakaan lasten- ja nuortenkirjallisuuteen tai YA-kirjallisuuteen lukeutuvaa teosta, ja päätin lukea koko joulukuun vain lanu- ja YA-kirjallisuutta. Se päätös pitikin hyvin, ja itse asiassa otin vähän varaslähtöäkin, sillä listan kaksi ensimmäistä kirjaa luin jo marraskuun lopussa. Mutta nämä kirjat siis luin vuoden 2021 lopuksi:

Hertta Vierula & Broci: Kuollut tyttö ja muita tarinoita Maatuvanlaaksosta
Satu Leisko: Avaruuden rajalla
J. S. Meresmaa: Dodo
Tuula Kallioniemi: Mopoautolla mun prinssini saapuu
Anne-Maija Aalto: Korento
Anne-Maija Aalto: Mistä valo pääsee sisään
Anniina Mikama: Myrrys
Briitta Hepo-oja: Suomea lohikäärmeille
Briitta Hepo-oja: Sydämiä seireeneille
Hannele Lampela: Talventaian tarinoita - Lumikuningattaren lumous
Mila Teräs: Amiraali
Elina Pitkäkangas: Hukan perimät
Veera Salmi: Kaunis ilma kuolla

Jälkikäteisanalyysissä huomaan, että kolmentoista kirjan lista on ilahduttavan monipuolinen ja korkeatasoinen. Mukana on scifi-selkoromaani ja säeromaani, novellikokoelma, dystopioita ja fantasiaa sekä useita palkittuja teoksia. Kaikki lukemani ovat kotimaisia teoksia ihan tarkoituksella. Hyllyssäni on lukuvuoroa odottamassa kiinnostavia käännösteoksiakin, mutta halusin käyttää lukukuukauden nimenomaan suomalaisen lanu- ja YA-kirjallisuuteen. Sen sijaan en tarkoituksella valinnut vain naisten kirjoittamia teoksia, mutta jostain syystä arvostelukappalepinoni kaikki kotimaiset lanu- ja YA-kirjat ovat naisten kirjoittamia.

Tähän väliin mainittakoon, että perustimme syksyllä Kirjapöllön huhuiluja - ja Yöpöydän kirjat -blogien bloggaajien kanssa Facebook-ryhmän Lukuvimma – Lasten- ja nuortenkirjallisuusryhmä, johon kaikki lasten- ja nuortenkirjallisuudesta ja YA-kirjallisuudesta kiinnostuneet ovat tervetulleita jakamaan ja saamaan lukuvinkkejä ja keskustelemaan aiheesta.

Heinäkuun pidin some- ja dekkarilomaa. En siis lukenut ainuttakaan dekkaria kokonaiseen kuukauteen. Vahingossa toinen dekkariton kuukausi tuli joulukuusta, vaikka kyllä monet lukemani nuortenkirjatkin olivat jännittäviä. Edelleen kuitenkin kaipaan nuortendekkareita. Kuka kirjoittaisi, mikä kustantamo julkaisisi?

Heinäkuun dekkariloma kyllä kompensoitui syyskuussa, kun luin urakalla kotimaista jännityskirjallisuutta. Sain nimittäin Suomen dekkariseuralta toimeksiannon vetää Turun kirjamessuilla dekkaripaneelin, johon oli kutsuttu kirjailijat Patricia Bertényi, Marko Kilpi, Seppo Mustaluoto ja Christian Rönnbacka. Myönnettäköön, että hieman nousi tuskanhiki otsalle tämän nimilistan edessä. Mikä voisi olla paneelin aihe, joka olisi edes jotenkin tuore ja liittyisi kaikkien neljän tuotantoon?

Päädyimme yhdessä Dekkariseuran puheenjohtaja Leena Korsumäen kanssa otsikkoon ’Päättymätön tarina vai hallittu kaari?’, jokainen panelisti kun on kirjoittanut ainakin yhtä jännityskirjasarjaa. Luin ja kuuntelin paneelia varten yhteensä kolmetoista kirjaa, joten heinäkuun paaston jälkeen oli pientä yliannostusvaaraa ilmassa! Näistä sarjoista ja niiden uusimmista kirjoista keskustelimme:

Patricia G. Bertényi: Pimeyden kirja
Marko Kilpi: Undertaker 5 – Kuolemanpelko
Seppo Mustaluoto: Reikäpää
Christian Rönnbacka: Tulen aika

Vuoden 2021 kirjallisuusrientoja varjosti tiedätte-kyllä-mikä. Onneksi moni tapahtuma kuitenkin onnistui. Kesäkuun alussa toteutui eräänlainen kirjariento, kun osallistuin ystäväni kanssa opastetulle kierrokselle Pyhän Henrikin pyhiinvaellusreitin alkukilometreillä. Luin alkuvuodesta Ann-Christin Antellin teoksen Puuvillatehtaan varjossa, ja retken kohteista monet olivat myös romaanin tapahtumapaikkoja. Heinäkuun alussa toteutui pitkäaikainen suunnitelma vierailusta Seilin saarella, kirjallinen kohde sekin.

Koroinen kesällä 2021.

Pitkään olin toivonut mahdollisuutta päästä tutustumaan Lohjan Sammatissa sijaitsevaan Eeva Joenpellon kirjailijaresidenssi Vares-Kantolaan. Joenpellon juhlavuoden kunniaksi WSOY:n kirjallisuussäätiö mahdollisti toiveeni toteutumisen, kun kesäkuussa Vares-Kantolaan kutsuttiin kirjabloggaajia tutustumiskierrokselle. Olin yksi onnekkaista kutsutuista. Kiitos vielä tästä mahdollisuudesta!

Lohjan Pyhän Laurin kirkon seinämaalauksia.

Joenpelto-teema jatkui alkusyksystä, kun Lohjalla järjestettiin Eeva Joenpelto -seminaaripäivä. Pitkästä aikaa kirjallisuusohjelmaa ihan paikan päällä nautittuna tuntui mahtavalta. Lisäsimme vielä muutaman valikoidun ystävän kanssa päivän kulttuuripanostusta opastetulla käynnillä Lohjan Pyhän Laurin kirkkoon. Kyseisen kirkon maalaukset ovat mitä ilmeisimmin Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalanneen ryhmän tekemiä, joten kierroksella puhuttiin paljon Anneli Kannon Rottien pyhimyksestä.

Perinteiseen syysohjelmaamme jo kuuluva Dekkarifestivaali järjestettiin jo toisen kerran peräkkäin vain virtuaalisena tapahtumana. Päätimme kuitenkin panostaa kotikatsomossa kunnolla, ja nautimme paitsi kivasta kirjallisuusohjelmasta myös hyvästä seurasta ja ruuasta.

Clare Mackintosh olohuoneessamme (melkein).

Iloinen asia oli ehdottomasti, että muut syksyn isot kirjallisuustapahtumat onnistuttiin kaikesta huolimatta järjestämään lähitapahtumina. Itse osallistuin jo mainitsemiini Turun kirjamessuihin sekä Helsingin ja Tampereen kirjamessuihin, vaikka osallistumiseni jäi kyllä eri syistä Turun ja Helsingin osalta aiempaa vaisummaksi.

Työ- ja yksityiselämän esteiden takia Turkuun pääsin vain sunnuntaina, vaikka useana aiempana vuonna olen messunnut juuri Turussa koko tapahtuman eli kolme päivää putkeen. Helsingissä olin samaten vain yhden päivän eli lauantain, ja tein siellä yhden työkeikankin eli haastattelin Tommi Laihoa hänen esikoisdekkaristaan Uhanalaiset.

Kirjailija Tommi Laiho
ja haastettelija Helsingin kirjamessuilla.

Tampereella järjestettiin pitkästä aikaa kirjamessutapahtuma, ja olimme paikalla seuralaiseni kanssa molemmat päivät. Kun kerran niin kauas lähdettiin, oltiin sitten pitempään.

Blogiin syntyi vuonna 2021 tekstejä ihan mukavasti, lopulta yhteensä 113 kappaletta. Se on jonkin verran enemmän kuin kuivimpina blogivuosina on ollut, mutta ei kuitenkaan lähelläkään alkuinnostusvaiheen lähes kahdensadan blogijutun vuositahtia. Olen ihmetellyt, miten oikein aikanaan olen ehtinyt ja jaksanut kirjoittaa niin paljon. Blogiarkiston perusteella olen viime vuosina jättänyt erilaiset pikapäivitykset pois blogista. Ne ovat kuin luonnostaan siirtyneet blogin somekanaviin, joita ei silloin kymmenisen vuotta sitten vielä ollut olemassakaan. Nykyään kirjoitan blogiin pääasiassa ihan puhtaita kirjaesittelyjuttuja.

Ilokseni saan edelleen kirjoittaa myös lehtiarvioita paikallislehteemme Salon Seudun Sanomiin. Lehdessä ilmestyi viime vuonna kaksitoista kirjoittamaani juttua. Yhdessä jutuista käsiteltiin kahta kirjaa, eli lehteen sain sanoa sanottavani kolmestatoista uutuuskirjasta. Olen vuosien varrella hyvin satunnaisesti avustanut myös Suomen dekkariseuran jäsenlehteä Ruumiin kulttuuria. Viime vuonna kirjoitin siihen yhden jutun.

Vuoden 2022 osalle olen yrittänyt olla tekemättä liikoja luku- ja kirjoitussuunnitelmia. Intohimoinen harrastaminen kun riistäytyy niin helposti hallinnasta ja muuttuu suorittamiseksi. Sitä yritän välttää. Mutta tietysti edessä odottava vuosi lähes merkinnöttömine kalentereineen myös houkuttaa suunnittelemaan vaikka mitä.

Syksyllä tulin liittyneeksi kahteen lukupiiriin, joiden lukuohjelmat sanelevat jonkin verran luettavia kirjojani. Toinen lukupiireistä kokoontuu toteutuessaan neljä kertaa ja toinen kolme kertaa kevään mittaan, joten kovin ahdistavalta niiden kirjojen lukeminen ei aikataulutuksesta huolimatta tunnu. Enköhän selviydy! Lukupiirit pitkän tauon jälkeen tuntuvat muuten tosi ihanilta. Olen kaivannut sellaistakin yhteisöllisyyttä lukemiseeni.

Olisi mukavaa jatkaa viime vuonna alkuun laittamaani sarjaa, jossa luen kaikki ne Vuoden johtolanka -palkinnon saaneet dekkarit, joista en ole vielä kirjoittanut blogiin. Viime vuonna sain luettua ja kirjoitettua jutut näistä:

Paul-Erik Haataja: Häkkilinnut

PenttiKirstilä: Sinivalkoiset jäähyväiset

Sulevi Manner (Juha Numminen ja Eero J. Tikka): Susi

Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja heimolaiset

Sarjani etenee siis verkkaisesti. Jospa tavoitteeksi laittaisi, että tänä vuonna luen toiset neljä voittajakirjaa?

Viime vuoden kevätkaudella esittelin myös kulttuuri- ja kirjallisuuslehtiä, joita tilaan:

Särö
Lumooja
Nuori Voima
Parnasso

Juttusarjan innoittamana tilasin muutamia uusiakin lehtiä, joten tätä sarjaa voisi hyvin jatkaa. Jutut ovat kiinnostaneet blogin lukijoitakin jonkin verran.

Viime vuoden esikoisdekkarisadon erinomaisuuden innoittamana yritän panostaa edelleen esikoiskirjojen esittelyyn. Vanhoja tuttuja sarjoja luen varmasti myös, mutta en välttämättä saa niistä kaikista blogijuttua tehtyä. Kotimaista lanu- ja YA-kirjallisuutta olisi mukavaa lukea hieman tasaisemmin kuin vain yhtenä kuukautena. Siinä voisin todella parantaa. Mutta en varmaankaan luovu historiallisten romaanien ahminnastakaan. Siitä puheen ollen, kuuluthan jo Facebookissa Historialliset romaanit -ryhmään?

Kirjabloggaajia jakaa jonkin verran kysymys kustantajilta saatavista arvostelukappaleista. Koska olen kirjoittanut lehtiarvioita huomattavasti kauemmin kuin pitänyt kirjablogia, suhtaudun niihin aika yksioikoisesti. Ne ovat työvälineitä, kun kirjoitan lehtijuttuja tai valmistelen kirjailijahaastattelua. Ne ovat eräänlaisia työvälineitä myös, kun kirjoitan kirjajuttuja blogiini tai jaan juttujani tai vain vaikka saamieni kirjojen kuvia blogini somekanavilla. Painettu kirja menettää myyntiarvonsa siinä vaiheessa, kun se on tullut tontillemme. Kirjastosta saisin saman materiaalin käyttööni maksutta, jos niin haluaisin.

Niinpä otan iloisena vastaan kaikki ennakko- ja arvostelukappaleet, joita minulle lähetetään. Kiitos kaikille laskelmieni mukaan yli kolmellekymmenelle kustantamolle ja parille omakustannekirjailijallekin, jotka lähettivät minulle kirjoja viime vuonna! Pääosin kirjoitin niistä blogiin, muutamasta lehtijutun, kuten yllä totesin. Lisäksi marraskuussa vinkkasin joka päivä yhdestä toistaiseksi vielä lukemattomasta lukupinoni dekkarista Instagram-tililläni. Tänä vuonna aion julkaista kuvan Instassa jokaisesta saamastani kirjasta, luenpa sen tai en.

Vaikka luen ja kirjoitan mielestäni ahkerasti, en millään ehdi kaikkea saamaani kirjallisuutta lukea. Yritän välttää arvostelukappaleiden pyytämistä, koska mielestäni se on aina samalla sitoutuminen eli lupaus, että kirjasta tulee myös juttu blogiini. Ihan sataprosenttisesti en ole onnistunut välttämään arvostelukappaleiden pyytämistä, ja tälläkin hetkellä muutama kevään kirjauutuus on jo tilattuna.

Moneen kirjaa tarjoavaan sähköpostiin joudun vastaamaan kielteisesti. En halua etenkään omakustanteita tarjoavien tai pikkiriikkisten kustantamojen käyttävän rahojaan turhaan. Kirjojen postittelu ei ole aivan halpaa puuhaa! Tiedän sen, enkä siksi ole kovin innokas järjestämään kirja-arvontoja blogissa, niin mukavaa kuin se olisikin. Mutta jos kuitenkin mietit, miten saisit kirjoittamallesi tai kustantamallesi teokselle näkyvyyttä kirjablogeissa tai -somessa, katso ihmeessä Lukujonossa-blogin mainio vloggaus aiheesta! Ohjeet ovat erittäin käypiä edelleen.

Vaikka siis mitään suunnitelmia ei ole, on niitä kuitenkin aika monia! Olisi kivaa myös ehtiä lukemaan viime vuonna rästiin jääneitä hienoja uutuuksia. Ja entäpä ne kirjahyllyihini tunkemani upeat kirjat, jotka odottavat jotain joskus koittavaa parempaa lukuaikaa? Milloin ehdinkään niiden pariin?

Tällaisia ajatuksia siis on täällä kirjaboggaajan lukukammiossa tammikuun ensimmäisen sunnuntain kääntyessä jo kohti iltaa. Millaisia lukusuunnitelmia Sinulla on vuotta 2022 varten?

Kiitos, että luit tämän jutun. Kiitos blogini seuraamisesta ylipäätään! Ilman lukijoita ja uskollisia seuraajia tässä harrastuksessa ei olisi mieltä. Onnellista vuotta 2022 juuri Sinulle!