Millaista on elämä, kun kärsii pakko-oireisesta häiriöstä eli OCD:stä (obsessive-compulsive disorder)? Ruotsalainen toimittaja-kirjailija Mikael Bergstrand tietää, koska hän sairastaa kyseistä häiriötä. Pakkoajatusten takia hän on joutunut usean kuukauden ajaksi hoitoon psykiatriselle klinikalle: hän ei päässyt irti ajatuksesta, että hänen jalkansa olivat hien ja bakteerien peitossa. Tilanne oli niin paha, että Bergstrand toivoi kuolevansa.
Bergstrandin oma tilanne on sittemmin parantunut ja sairaus
on hyvin hallinnassa. Hyvä niin, sillä hän on todistettavasti pystynyt taas kirjoittamaan,
ja luettavissammme on romaani Kolmella jaollinen mies. Sen päähenkilö Ingemar
Modig kärsii pahasta pakko-oireisesta häiriöstä. Jonkinlaisia pakkoajatuksia
hänellä on ollut aina, mutta valloilleen ne ovat riistäytyneet kymmenen vuotta
sitten tapahtuneen pahan onnettomuuden jälkeen.
Omaa tilannettaan helpottaakseen Ingemar on sairauseläkkeelle
jäätyään muuttanut Borstaforsiin, jonka asukkaat työllistänyt iso kenkätehdas
on vuosia sitten suljettu. Asukaskadon takia tehtaan entiset työläisasunnot
ovat halpoja ja paikkakunta lähinnä kuollut muutenkin. Sopivan virikkeetöntä
Ingemarille siis. Voi kaikessa rauhassa toteuttaa pakkoajatusten seurauksia, kuten
laskea olohuoneen maisematapetin koivunrunkoja (33 kappaletta, kai) tai siivota
asuntonsa kolme kertaa päivässä Elviksen kokoelmalevyn tahdissa.
Uneliaan Borstaforsin rauha kuitenkin rikkoutuu, kun
leirintäalueen mökkeihin sijoitetaan joukko Syyrian pakolaisia. Erityisesti
pakolaisten joukossa olevat nuoret miehet herättävät ärtymystä tietyissä
piireissä. Ingemar kuitenkin pysyttelee visusti erillään vieraista ihmisistä, ovatpa
nämä sitten ruotsalaisia tai syyrialaisia.
Eräänä päivänä Ingemar kuitenkin sattuu kävelemään
hiekkakentän ohi, jolla on menossa koulupoikien kiivastahtinen futismatsi. Seassa
on yksi pelaaja, joka erottuu nopeudellaan, ketteryydellään, pelitaidoillaan ja
rivosuisuudellaan kaikista muista. Ingemarin hämmästykseksi hän on 11-vuotias
syyrialaistyttö Dalia, jolle Ingemar antaa mielessään lempinimen Aleppon vauhtikuula.
Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä Ingemar ja Dalia
ystävystyvät. Kuten arvata saattaa, tilanne ei ole ongelmaton, kun 63-vuotias eläkeläismies
ja 11-vuotias pakolaistyttö tapaavat miehen asunnossa. Hankaluuksia siis seuraa
pian silläkin suunnalla.
Borstaforsin tilannetta hämmentää vielä Storköping Allehanda
-lehden paikallistoimittaja Ludvig Nilsson, jonka surkeassa tilassa oleva
toimittajanura kaipaa kunnon potkua, skuuppia, joka nostaisi hänet kaivattuun rikostoimittajan
pestiin kaupungissa. Ludvigilla on tapana hieman oikaista sääntöjen noudattamisessa,
milloin se tuntuu tarpeelliselta. Valitettavasti menetelmä on sillä tavalla
huono, että kaikkia seurauksia ei pystykään hallitsemaan.
Kolmella jaollinen mies on aidosti hyvän mielen romaani.
Siinä on paljon samaa henkeä kuin Bergstrandilta aiemmin lukemassani Delhin kauneimmat kädet -sarjassa (jonka pohjalta tehtyä tv-sarjaa suosittelen
myös lämpimästi), mutta tahti on rauhallisempi ja huumori vielä muutamaa
astetta lempeämpää ja lämpimämpää. Ingemarin pakkoajatukset ja niistä seuraava toiminta
on kuvattu niin, että lukija tuntee myötätuntoa muttei sääliä. Jotkut yksityiskohdat
hymyilyttävätkin, mutta ei pilkallisesti. Dalialle tilaansa selittävä Ingemar
avaa sairauttaan hienosti, ja samalla lukijakin oppii paljon.
Leppeästi etenevän mukavan tarinan lomassa Bergstrand kertoo
paitsi pakko-oireisesta häiriöstä kärsivän ihmisen elämästä myös monesta muusta
asiasta. Pakolaispolitiikka, yhteiskunnan ja median muutokset, pakolaisten kohtalot,
perheväkivalta, ääriliikkeet ja moni muu asia tulee kuin varkain mukaan
romaanin henkilöiden ja tapahtumien kautta ilman, että niitä sen kummemmin
alleviivataan, hämmästellään korkeintaan.
Pidin myös kirjan lopusta, joka on juuri niin onnellinen kuin
nyt suinkin voi olla. Kaikki järjestyy lopulta parhain päin, jopa inhan Ludvig
Nilssonin osalta.
Tästäkin kirjasta on tekeillä (tai jo tehty?) tv-sarja,
jonka mielelläni katson aikanaan.
Mikael Bergstrand: Kolmella jaollinen mies (Ingemar
Modigs uppvaknande)
Suom. Riie Heikkilä. Kansi Elina Warsta.
Atena 2021. 357 s.
Äänikirjan lukija Markus Niemi, kesto 10 h 2 min.
Olihan tämä sellainen hyvän mielen kirja. Ihan mielelläni tätä luin, mutta kyllä siinä monet jutut olivat ennalta arvattavissa. Varmaan arvaat mitä tarkoitan, en halua spoilata kenenkään lukukokemusta. Kun kirja putkahti postilaatikkoon, luulin kannen perusteella, että kyseessä on lasten kirja. - Mukavaa sunnuntaipäivää sinulle!
VastaaPoistaItse kuuntelin ja Markus Niemi on kyllä sopiva lukija kirjaan.
VastaaPoistaVälillä on mukava lukea/kuunnella kirjaa joissa ei mennä niin syvissä vesissä.
Kirja oli sopiva kaveri lenkille.