Elly Griffiths: Muukalaisen päiväkirjat

 

Brittidekkaristi Elly Griffiths on tullut suomalaislukijoille tutuksi forensiseen arkeologiaan erikoistuneesta Ruth Gallowaysta kertovasta leppoisasta dekkarisarjastaan, jota on suomennettu rivakkaan tahtiin eli kaksi osaa vuodessa. Sarja on Suomessa edennyt yhdenteentoista osaansa, kun Kivikehät ilmestyy tänä keväänä. Alkukielellä sarja on toistaiseksi neljätoistaosainen.

Tuotteliaalla Griffithsillä on kaksi muutakin mysteerisarjaa, tällä hetkellä kuusiosainen Stephens and Mephisto Mystery -sarja (myös nimellä The Brighton Mysteries), joka sijoittuu 1950- ja 1960-luvuille Brightoniin, ja Harbinder Kaur tutkii -sarja, josta on ilmestynyt kolme osaa. Sen ensimmäinen osa on nyt suomennettu nimellä Muukalaisen päiväkirjat.

Uskollisena Ruth Galloway -fanina (olen lukenut tai kuunnellut kaikki sarjan suomennetut osat) tartuin innokkaana Muukalaisen päiväkirjoihin. Odotin mukavan viihdyttävää tarinaa ilman sen kummempia ennakkotietoja. Enkä pettynyt yhtään! Päinvastoin, ihastuin kovasti tähän pikkuisen kirjallisempaan dekkaritarinaan. Rikosylikonstaapeli Harbinder Kaur vaikuttaa sympaattiselta päähenkilöltä, jonka uutta tapaamista jään innokkaana odottamaan.

Harbinder Kaur on sussexilaisen pikkukaupungin sikhiperheen tytär, joka vielä 35-vuotiaana asuu vanhempiensa luona. Jumalaisia aterioita loihtiva äiti odottaa edelleen, että tytär jonakin päivänä esittelisi vanhemmilleen sulhasehdokkaan. Äiti ja isä ovat ilmeisesti ainoat Harbinderin lähipiirissä, jotka eivät tiedä hänen olevan lesbo. Poliisin ammattia vanhemmat pitävät vähän turhan miehisenä valintana.

Harbinder Kaur on yksi kolmesta tarinan minäkertojasta. Alkuun lähdetään Talgarthin peruskoulussa englantia opettavan Claren matkassa. Clare on muuttanut paikkakunnalle teini-ikäisen tyttärensä Georgien kera saatuaan opettajan paikan avioeronsa jälkeen. He asuvat hylätyn tehtaan vieressä entisessä työntekijöiden asuintalossa pienen Herbert-koiransa kanssa. Clare haaveilee kirjoittavansa kirjan goottikirjailija R. M. Hollandista, jonka koti on sijainnut aikanaan Talgarthin koulun vanhassa osassa eli Holland Housessa.

Claren rauhallinen elämä järkkyy, kun hänen lähin kollegansa ja paras ystävänsä Ella löydetään kotoaan kuoliaaksi puukotettuna. Ellan käsiin on tehty stigmat samalla tavalla kuin R. M. Hollandin tunnetuimmassa kauhunovellissa ’Muukalainen’. Lisäksi Ellan viereltä löytyy muistilappu, johon on kirjoitettu novellin avainlause: ”Helvetti on tyhjä.”

Pian poliisi alkaa kysellä Clarelta ja muilta Ellan ystäviltä, mitä ikävää tapahtui kesällä Hythessä, kun joukko Talgarthin opettajia oli siellä koulutuksessa. Clare kieltää tietävänsä asiasta mitään. Kun hän tarkistaa päiväkirjoistaan kesän tapahtumista kirjoittamiaan muistiinpanoja, hän huomaa jonkun toisenkin kirjoittaneen hänen päiväkirjaansa. Kuka on voinut päästä käsiksi hänen tavaroihinsa? Tilanne muuttuu yhä uhkaavammaksi, kun toinenkin Talgarthin koulun henkilökunnan jäsen löytyy tapettuna. Ovatko Clare ja Georgie myös vaarassa?

Kolmas näkökulmahenkilö ja minäkertoja on Claren 15-vuotias tytär Georgie, joka on äidiltään salaa liittynyt lukion englannin opettajan vetämään luovan kirjoittamisen ryhmään. Muutenkaan äidillä ei ole aivan kirkasta käsitystä tyttären puuhista, vaikka sen hän toki tietää, että Georgie seurustelee Ty-nimisen 21-vuotiaan nuorukaisen kanssa. Clare ja ex-mies Simon eivät oikein hyväksy tilannetta, mutta vaikea sitä on estääkään.

Näiden kolmen naisen kertomana osa tapahtumista valottuu useampaan kertaan, mutta myös edetään tarinassa. Ratkaisu on oivallinen, sillä eri näkökulmat valaisevat tapahtumia hyvinkin mielenkiintoisesti. Kuinka paljon voi luottaa esimerkiksi siihen, mitä Clare kirjoittaa päiväkirjaansa? Tai Georgie julkiseen nettipäiväkirjaansa?

Lisäksi tarinan lomaan on vielä kirjoitettu auki R. M. Hollandin kuuluisa ’Muukalainen’-novelli, jota rikokset tuntuvat kammottavalla tavalla kopioivan.

Nautin Muukalaisen päiväkirjoissa monesta asiasta. Griffiths kuvaa suorastaan murhaavan herkullisesti ja tarkkanäköisesti koulumaailmaa erityisesti opettajanäkökulmasta. Yllättävänkin moni asia tuntuu olevan täsmälleen samoin brittiläisessä julkisessa peruskoulussa kuin suomalaisessakin, vaikka tietysti sävyerojakin on. Tietyt opettajahuoneen tyypit on kuitenkin helppo tunnistaa, samoin opetustyön nurjat ja parhaat puolet.

Oman mausteensa työpaikan kiemuroihin tuo brittiyhteiskunnan luokkarakenne, jonka hienovaraiset vivahteet Griffiths tuo myös humoristisesti esiin. Claren vanhemmat ovat molemmat käyneet yliopiston, mutta pettymyksekseen hän ei ole kuitenkaan päässyt huippuyliopistoon Oxfordiin tai Cambridgeen. Hänen toiveensa on nyt asetettu Georgieen, joka taas suhtautuu niihin huolettoman yliolkaisesti.

Muukalaisen päiväkirjat on ihanan kirjallinen dekkari. R. M. Holland on valitettavasti Griffithsin luoma fiktiivinen kirjailija, mutta moni muu tarinassa vilahtava kirjailija on ollut ihan oikeasti olemassa ja suomalaisellekin lukijalle tuttu. Griffiths leikittelee loistavasti monenlaisen kirjallisen (britti)perinteen kanssa. Goottilainen kauhutunnelma väreilee miellyttävästi tarinan pohjavireenä, ja mukana on aivan pikkiriikkinen ripaus yliluonnollisuuttakin, mikä sopii oikein hyvin maustamaan kokonaisuutta. 

Elly Griffiths: Muukalaisen päiväkirjat (The Stranger Diaries)
Suom. Cristina Sandu.
Tammi 2022. 393 s.
Kansi Markko Taina.

Arvostelukappale.