Kristiina Markkanen ja Leena Virtanen: Wivi ja Hanna – Arkkitehdin ja kauppaneuvoksen yhteiset vuodet

 

Luin runsas vuosi sitten Pirkko Soinisen romaanin Valosta rakentuvat huoneet (Bazar, 2021) eli biofiktiivisen (silloin ei vielä termiä muuten käytetty) romaanin arkkitehti Wivi Lönnistä. Romaani oli paitsi taiten kirjoitettua kaunokirjallisuutta myös erittäin inspiroivaa luettavaa faktojen osalta. Olen esimerkiksi vuosikymmeniä ihastellut Tampereen pääpaloaseman upeaa julkisivua suomatta ajatustakaan sen suunnittelijalle. Vaan nytpä opin, että se on syntynyt Wivi Lönnin piirustuspöydällä ja herättänyt aikanaan kiivasta debattia. Google oli kovassa käytössä romaania lukiessani, ja kotimaan matkakohteiden lista sai useita lisäyksiä.

Wivi Lönnin nimen sentään olin kuullut ennen Soinisen romaanin lukemistakin, mutta hänen rakkaasta ystävästään ja elämänkumppanistaan kauppaneuvos Hanna Parviaisesta en ollut kuullut sanaakaan. Wivi Lönn ei ollut ensimmäinen suomalainen naispuolinen (miten kankea ja vanhahtava ilmaus!) arkkitehti, mutta hän oli ensimmäinen nainen, joka perusti oman arkkitehtitoimiston. Hanna Parviainen taas oli ensimmäinen nainen, joka sai kauppaneuvoksen arvonimen. Hän johti pitkään perheensä merkittävää teollisuusyritystä.

Soinisen biofiktiivinen romaani herätteli oivallisesti tiedonjanoa, johon kuin tilauksesta sain helpotusta Kristiina Markkasen ja Leena Virtasen kirjoittamasta kaksoiselämäkerrasta Wivi ja Hanna – Arkkitehdin ja kauppaneuvoksen yhteiset vuodet. Tuhti ja perusteellinen teos ilmestyi viime syksynä.

Vaikka teoksen alaotsikkona on Arkkitehdin ja kauppaneuvoksen yhteiset vuodet, kerrotaan Wivi Lönnin ja Hanna Parviaisen elämänvaiheista myös ennen ja Wivin osalta myös jälkeen heidän yhteisten vuosiensa. Itselliset ja tahoillaan komean uran luoneet naiset tapasivat joko vuonna 1911 tai 1912, jolloin Wivi Lönn oli 39-vuotias ja Hanna Parviainen kaksi vuotta nuorempi. Luja ystävyys ja elämänkumppanuus jatkui Hanna Parviaisen kuolemaan asti vuoteen 1938.

Lönn ja Parviainen olivat siis läheiset ystävät, jotka tekivät tiiviistä yhteistyötä liike-elämässä ja matkustivat ympäri Eurooppaa kiivaimpina matkavuosina kuukausitolkulla. He olivat osa-aikanaapureita niin Jyväskylässä kuin Helsingin Kulosaaressakin, ja viimeiset ajat he asuivat yhteisessä asunnossa Helsingin keskustassa. Mutta olivatko he myös rakastavaiset?

Asiaa pohdiskellaan teoksessa, mutta varmaa tietoa ei enää ole mahdollista saada. Naisten keskinäistä kirjeenvaihtoa ei ole säilynyt, eikä muutakaan kirjallista todistusaineistoa ole olemassa. Kirjeenvaihdon puuttumista voi pitää merkityksellisenä, sillä sata vuotta sitten kirjeitä kirjoitettiin valtavasti. Lönnin ja Parviaisen kirjeenvaihto on mitä ilmeisimmin tarkoituksella hävitetty. Todennäköisesti naiset ovat itse päätyneet tähän ratkaisuun.

Markkanen ja Virtanen asettavat Wivi Lönnin ja Hanna Parviaisen elämäntarinan, urat ja keskinäisen suhteen hienosti aikakautensa kehyksiin. Jälleen kerran nykylukija voi vain voimattomana purra hammasta raivoaan pidätellessään, kun käydään läpi naisosaajien kokemia vastuksia. Esimerkiksi Lönn menestyi upeasti arkkitehtuurikilpailuissa, koska niihin osallistuttiin nimettömänä. Takaiskuja tuli silti, sillä voittajatyötä ei aina toteutettukaan, koska se oli naisen piirtämä. Näin kävi Tampereen VPK:n talon tapauksessa. Itse J. K. Paasikivi taas oli sitä mieltä, ettei Parviaisten perheyritystä missään nimessä pitäisi antaa minkään vanhan neidin hallintaan!

Olen suomalaisten taitelijoiden elämäkertoja ja heistä kertovia kaunokirjallisia teoksia lukiessani hämmästellyt, miten ahkerasti he matkustelivat ulkomailla. Opiskelu ja työ veivät monet kuukausiksi ja vuosiksi Eurooppaan ja kauemmaskin, ja sitä pidettiin luonnollisena ja välttämättömänä. Myös Wivi Lönn matkusti paljon työnsä takia, ja Hanna Parviaiseen tutustuttuaan naiset tekivät monia pitkiä matkoja kylpylöihin ja muihin kohteisiin. Olipa heillä jossain vaiheessa asuntokin Pariisissa.

Kirjassa on kokonainen osio, joka keskittyy naisten matkoihin. Tärkeimpänä lähteenä on pieni noin 70 valokuvaa käsittävä albumi, joten kovin niukan materiaalin varassa kirjoittajat usein ovat. Siitä huolimatta tuntuu, että niin Wivi Lönnistä kuin Hanna Parviaisestakin on nyt kerrottu lähestulkoon kaikki, mikä suinkin on mahdollista. Tuntuu, kuin melkein tuntisin heidät! Ja Säynätsaloon on kyllä päästävä käymään!

Kristiina Markkanen ja Leena Virtanen: Wivi ja Hanna – Arkkitehdin ja kauppaneuvoksen yhteiset vuodet
Atena 2021. 297 s.
Kansi Laura Noponen.

Arvostelukappale.

Kirja on tyylikkäästi toteutettu kaunis esine. Ville Lähteenmäen taitto on ilmava, ja mukana on paljon valokuvia. Lopussa on kattava lähdeluettelo, josta voi poimia lukuvinkkejä.

Suosittelen lämpimästi lukemaan myös alussa mainitsemani Pirkko Soinisen romaanin Valosta rakentuvat huoneet. Teokset täydentävät toisiaan hienosti.