Eppu Nuotio: Leinikkimekko

 

Eppu Nuotion uuden dekkarisarjan avaavan Leinikkimekon takakannessa luvataan, että Raakel Oksa ratkaisee -sarja sammuttaa janon, jonka Ellen Lähteen tutkimuksia -sarja jätti lukijoihin. Itse määrittelisin tuon janon toiveeksi ja tarpeeksi lukea välillä jotain kevyttä, hyvin kirjoitettua ja leppoisaa, mutta silti mukavasti huomaansa ottavaa. Raskaat ajat erityisesti luovat tarvetta myös hyvälle viihteelle, ja ainakin minulle Nuotion kevytdekkarisarjat ja yksittäiset romanttishenkiset romaanitkin ovat juuri sitä tarjonneet.

Niin tarjosi Leinikkimekkokin. Puuseppäyrittäjä Raakel Oksa on monipuolisine kädentaitoineen ja herkkine vaistoineen oivallinen päähenkilö uudelle sarjalle. Leinikkimekon alussa Raakel saa remontoitavakseen vanhan töölöläisen jugendkerrostalohuoneiston, joka on joskus kuusikymmentäluvulla jaettu kahdeksi asunnoksi mutta jonka uudet omistajat haluavat jälleen yhdistää yhdeksi.

Purettavasta väliseinästä löytyy vanha peltinen keksilaatikko, johon on säilötty kuusikymmenluvun muodin mukainen leinikkikuvioinen kesämekko, paksu ruskea hiuspalmikko ja pala hartsia. Arvoituksellinen kätkö kutkuttaa Raakelin mielikuvitusta ja uteliaisuutta. Kenen tavarat olivat? Miksi ne on kätketty seinän sisään? Remonttipuuhien, perhe- ja sydämenasioiden seassa Raakel alkaa selvittää, ketkä asunnossa ovat tavaroiden kätkennän aikaan asuneet ja mitä oikein oli tapahtunut.

Romaanin toinen taso kulkee nykyhetken lomassa. Se sijoittuu vuoden 1960 kesään, jolloin nuori ristijärviläinen Hilkka Lampinen saa elämänsä tilaisuuden ja pääsee Helsinkiin Sibelius-Akatemiaan kesäkurssille. Asunto järjestyy maalle kesäksi muuttaneen tuikean Aune-tädin hulppeasta kerrostaloasunnosta Töölöstä. Hilkan ihanaa vapauden kesää varjostavat kuitenkin ilkeä ja ahdisteleva professori ja vihamielisesti käyttäytyvä naapuri.

Leinikkimekko etenee melko pitkälle niin, että on epävarmaa, onko ylipäätään tapahtunut mitään rikosta ja jos on, mikä se on ollut. Sitkeä Raakel kuitenkin jatkaa menneisyyden kaivelua ja haastattelee ihmisiä, jotka ovat olleet osallisia tapahtumiin tai ainakin aikalaisia. Vähitellen palasista alkaa muodostua kuvio, ja riittävästi asiaa pengottuaan Raakel alkaa päästä totuuden jäljille. Samaan aikaan hänen oman elämänsä perustuksia ravistellaan ankarasti.

Nuotio kirjoittaa tutun tunnistettavalla ja luistavalla tyylillään ja dialogipainotteisesti. Vaikutelma on kepeä, mikä ei ole lainkaan helppo saavutus. Vaikka aikatasoja on kaksi, on juonta helppo seurata. Eikä lopulta haittaa sekään, että ihan kaikkiin kysymyksiini en saanut tyydyttävää vastausta. Pääpaino on muualla kuin varsinaisessa rikosjuonessa.

Nuotion henkilönsä ovat rakastettavia inhimillisine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Ja kyllä, romaanin ei aina tarvitse olla yli 300-sivuinen ollakseen riittävä! Myös miljööllä on väliä. Helsinki näyttää pääasiassa paremmat kasvonsa lukijalle, ja ei-helsinkiläinenkin nautti (ja kurkki ahkerasti katunäkymiä Googlesta!). Jatkoa odottelemaan vain!

Eppu Nuotio: Leinikkimekko
Raakel Oksa ratkaisee 1
Gummerus 2022. 232 s.
Kansi Timo Numminen.

Arvostelukappale.