Laura Malmivaara: Vaiti

 

Keväällä 2018 kahdeksan suomalaista näyttelijää syytti julkisesti, että ohjaaja Aku Louhimiehen työskentelytavat olivat nuoria naisia alistavia ja nöyryyttäviä. Muistan tuosta alkaneen kohun kyllä, vaikka en sitä seurannut kuin korkeintaan otsikkotasolla. En avannut klikkiotsikoita enkä tosiaankaan katsonut television keskusteluohjelmia, joissa asiaa puitiin.

Vielä vähemmän tiesin, että näyttelijä Laura Malmivaara oli ollut aiemmin naimisissa Louhimiehen kanssa ja että heillä on yhteisiä lapsia. Kuulin asian vasta, kun luin ensimmäistä kertaa Malmivaaran esikoiskirjasta Vaiti, joka on autofiktiivinen romaani edellä mainitusta kohusta ex-vaimon näkökulmasta.

Romaani Vaiti ilmestyi syksyllä 2021, eli muutamia vuosia kohun jälkeen. Tunnustan, että kovin kiinnostunut en siitä alkutietojen perusteella ollut. Elina Warstan tekemä kansi oli toki kaunis, eikä minulla mitään Malmivaaraakaan vastaan ollut, mutta aihe ei vain kiinnostanut. Muutin mieleni, kun kävin Tampereen kirjamessuilla joulukuun alussa ja satuin kuuntelemaan Malmivaaran haastattelun.

Näyttelijä-kirjailija kertoi kirjan synnystä kiinnostavasti ja miellyttävästi, ja ajattelin, että ehkä sitten kuitenkin. Kun vielä selvisi, että Malmivaara lukee kirjan itse äänikirjaksi Marja Packalénin kanssa, päätin antaa kirjalle mahdollisuuden.

Romaanin minäkertoja matkustaa tapansa mukaan kesänviettoon merenrantamökille, joka on aikanaan hankittu aviomiehen eli Aten ja vanhempien kanssa kimpassa. Mökillä naisen on tarkoitus vain olla ja levätä raskaan myllerryskevään jälkeen. Atte on joutunut julkisuusmyllytykseen #metoo-liikkeen mainingeissa. Väistämättä myös Aten entinen perhe joutuu ottamaan osansa ryöpytyksestä vastaan.

Mökillä iäkkäät vanhemmat tekevät parhaansa, jotta tytär ja tämän tyttäret saisivat tilanteensa taas tasapainoon. Helppoa se ei ole, sillä jo mökki itsessään nostattaa pintaan monia muistoja, niin hyviä kuin katkeriakin. Eikä mökilläkään pääse pakoon ulkomaailmaa, puhelimet ja netti pitävät siitä huolen.

Malmivaara kirjoittaa kauniisti. Minäkerronnan lomassa on lyhyitä tekstipalasia, joissa minäkertojan persoonallinen äiti puhuu suoraan tyttärelleen lähinnä itsestään ja avioliitostaan (nämä osuudet Packalén lukee äänikirjaversiossa). Se on ollut ja on kokonaan toisenlainen kuin tyttären avioliitto on ollut. Malmivaara kirjoittaa myös rohkeasti. Kohtaukset, joissa minäkertoja etsii avioeron jälkeen lohdutusta satunnaisilta miehiltä, ovat paljaudessaan aristavia.

Tampereella Malmivaaralta kysyttiin, aikooko hän kirjoittaa lisää kaunokirjallisuutta. Muistaakseni vastaus oli myöntävä. Ikävästä kohusta siis seurasi ainakin se hyvä, että Malmivaara alkoi kirjoittaa. Vaiti on oikein hyvä esikoisromaani, joka ilmeisesti vaati tulla kirjoitetuksi niin sanotusti pois alta. Se antaa hyvän lupauksen mielenkiintoisesta tuotannosta.

Laura Malmivaara: Vaiti
Otava 2021. 243 s.
Kansi Elina Warsta.
Äänikirjan lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén.

Painettu kirja kustantajalta, äänikirja itse maksetusta kuunteluaikapalvelusta.