Mikael Viima: Verijälki

 

Dekkari- ja jännityskirjallisuutta välistä moititaan kaavamaisuudesta. Kotimaisen dekkarikirjallisuuden kenttää ja erityisesti esikoisdekkareita melko laajasti lukevana voin kyllä olla eri mieltä. On hämmästyttävää, miten erilaisia sarja-avauksia, tuoreita ideoita ja persoonallisia tyylejä sekä lähestymistapoja putkahtelee julki jatkuvasti.

Mikael Viima, sarjarikollisten profiloinnista psykologian tohtoriksi väitellyt IT-alan yrittäjä, varoittaa esikoisromaaninsa Verijälki esilehdillä lukijaa teoksensa perustuvan Suomessa 1980–2000-luvuilla tehtyihin rikoksiin. Ainakaan minä en suomalaista rikoshistoriaa niin hyvin tunne, että olisin tunnistanut tosielämän rikoksia Verijäljestä, mutta se ei haitannut.

Olen ollut sitä mieltä, että kirjan kuin kirjan voi yhtä hyvin lukea itse tai kuunnella äänikirjana. Verijäljen kuuntelin ensin, ja kohtalaisen hyvin sujui. Luin otteita myös painetusta versiosta ja huomasin, että Viiman persoonallinen kirjoitustapa ja erityisesti kirjan tekstin taitto ja typografia eivät täysin välity äänikirjamuodossa. Verijälkeen kannattaa ehdottomasti tutustua painetussa muodossa, jos haluaa saada kaiken sen irti, mitä kirjailija on halunnut antaa.

Rakenteellisesti Verijälki ei aivan mullistavan uutta tuo rikoskirjallisuuteen. Liikkeelle lähdetään jouluaaton aatosta Karibialta, missä kirjan päähenkilöksi pian osoittautuva Aarni Susi löytää itsensä lentokenttäbaarin tiskiltä. Muisti on mennyt täysin. Kuka hän on, missä hän on ja mitä hän siellä tekee? Käsissä on verta, tiskillä pino valmiiksi kirjoitettuja postikortteja ja lompakossa lentolippu Helsinkiin. Lisäksi tuntuu siltä, että jossain vaiheessa on murtunut kylkiluu tai pari.

Toinen aikataso alkaa Helsingistä Pasilan poliisiasemalta joulukuun ensimmäisen päivän yönä. Väkivaltarikosyksikön analyysitutkijana toimiva Aarni Susi selailee papereita, joissa kerrotaan pahamaineisen väkivaltarikollisen päässeen juuri vapaaksi kärsittyään ansaitun pitkän vankeusrangaistuksen. Susi kuitenkin tietää, että Kärkkäinen tulee tekemään pian taas uusia kammottavia rikoksia. Loputon hippaleikki poliisien ja rosvojen välillä siis jatkuu.

Tällä kertaa Susi on kuitenkin väärässä. Vielä samana yönä hänet hälytetään onnettomuuspaikalle Kompassitorin laidalle. Mies on ilmeisesti yrittänyt itsemurhaa ja ajanut autolla suoraan mereen. Kun pelastuslaitos on nostanut miehen kuiville, on merestä löytynyt myös raa’asti puukotettu ruumis. Pian käy ilmi, että puukotettu kroppa on juuri vankilasta vapautunut Kärkkäinen. Alkaa omituisen tapauksen erikoinen tutkinta, jossa Aarni Susi ja hänen leveää itämurretta suoltava työparinsa Otso joutuvat paiskimaan hartiavoimin töitä päästäkseen kärryille tapahtuneesta.

Aikatasot vuorottelevat. Nykyhetki etenee hitaammin kuin menneet tapahtumat, ja ennen kuin tarina päättyy, ne ovat kohdanneet ja täydentäneet toisensa. Miten Kompassitorin rannasta löytynyt kuollut sarjarikollinen ja Karibian rikkaille tarkoitettu unelmalomakohde liittyvät toisiinsa? Merkillistä kyllä Viima saa kuvion toimimaan, vaikka melkoisia käänteitä siihen kyllä tarvitaan.

Aarni Susi on niin moniongelmainen keski-ikäinen poliisi, että jo melkein alkaa naurattaa. Hän on eronnut, ja pian käy ilmi, että eroon on syynä pariskunnan pikkupojan kuolema. Miten ja miksi poika on kuollut, selvinnee myöhemmin. Murheensa Susi hukuttaa klassisesti ja harvinaisen perusteellisesti viinaan. Hän on aiemminkin kärsinyt stressireaktion aiheuttamasta muistinmenetyksestä. Verijäljessä Aarni Susi joutuu raa’an pahoinpitelyn uhriksi, mutta lääkäriin hän menee vasta esihenkilönsä rankasti painostettua. Siihen asti hän vetelee kourakaupalla hämäräperäisiä kipulääkkeitä. Työ menee Suden arvoasteikossa kaiken edelle. Kuulostaako tutulta? Jeppis, niin minustakin.

Tyyliltään Verijälki on melkoisen synkkää nordic noiria sekä trillerin ja poliisiromaanin sekoitusta. Väkivaltaa kuvataan harvinaisen yksityiskohtaisesti kohtauksessa, jossa Aarni Susi joutuu sen uhriksi. Myös seuraukset ovat kivuliaita, ja ne kyllä hidastavat Aarnin menoa vaikka eivät häntä pysäytäkään. Romaani loppuu lajityypille epätyypilliseen käänteeseen, ja on mielenkiintoista nähdä, miten tästä lähdetään eteenpäin. Kyse on kuitenkin sarjan aloituksesta.

Verijälki jätti minut kummallisen kaksijakoisiin tunnelmiin. Juonikuviot on kehitelty vetäviksi, joskin lukijan pitää niellä melkoinen joukko sattumuksia ennen kuin ollaan loppuratkaisussa. Alkuasetelmat ovat harvinaisen kutkuttavia, niistä pisteet. Jatkossa ote vähän herpaantuu eikä Viima malta olla saarnaamatta pariinkin otteeseen muun muassa rikollisuudesta ja lainvalvonnasta. Viihdyin, ja pidin Viiman persoonallisesta tavasta kertoa tarinaa, vaikka välillä Suden supersankaruus vähän hymyilyttikin. Mielenkiintoinen, erottuva avaus.

Mikael Viima: Verijälki
WSOY 2022. 357 s.
Äänikirjan lukija Mikko Leskelä, kesto 11 h 51 min.
Kansi Ville Laihonen.

Arvostelukappale. Äänikirja BookBeat.