Mikko Kamula: Kalevan pojat. Metsän kansa 4.

 

Mikko Kamulan uuden romaanin Kalevan pojat ilmestyminen oli tämän vuoden helmikuun viimeisten päivien parhaita juttuja, vaikka ihan niin kauas reaalimaailman surkeista uutisista se ei vienyt, kuin olin toivonut. Metsän kansa -sarjan neljättä osaa saatiin odottaa jo vähän levottomuutta herättävän pitkään, sillä edellinen osa Tuonela ilmestyi runsaat kaksi vuotta sitten. Mutta kannattihan tätä odottaa!

Metsän kansa -sarjassa seurataan Savon sydänmailla 1400-luvun loppupuolella elelevää Juko Rautapartaa ja hänen perhettään. Rautaparran perhe hankkii elantonsa metsästämällä ja kalastamalla sekä kaskiviljelyllä. Elanto on niukkaa, kuten kaikilla erämaissa asuvilla niihin aikoihin, mutta toimeen tullaan, kunhan kruunun veronkantajat ja karjalaiset ja lappalaiset saa pidettyä kohtuullisen loitolla.

Sarja on jatkuvajuoninen ja tarkoitettu luettavaksi ilmestymisjärjestyksessä. Lukijaystävällisesti Kalevan pojissa on parin sivun mittainen tiivistelmä aiemmista tapahtumista meitä huonomuistisia lukijoita tai niitä varten, jotka päättävät hypätä kyytiin tästä osasta. Jatkoa sarjaan on ainakin lupailtu, toivottavasti sitä myös tulee.

Kalevan pojat jatkuu lähes suoraan Tuonelan tapahtumien jälkeen (ja nyt tulee sitten pakostakin vähän juonipaljastuksia aiemmista osista!). Juko Rautaparran nuorin poika Tenho, joka on tietäjän oppipoika, ja väkevä myrrysmies Yörnin äijä ovat onnistuneet palaamaan vaikealta matkaltaan Tuonelasta. Heidän kuukausia koomassa viruneet ruumiinsa ovat riutuneet ja heikentyneet vaarallisesti, ja toipuminen kestää pitkään. Tenho arvelee, ettei ehkä enää koskaan palaudu entiselleen.

Pahaksi onneksi Tenho ja Yörnin äijä ovat saaneet Tuonelasta peräänsä ilkeän Louhen, joka haluaa kostaa lapsensa tappamisen. Kun talvesta tulee poikkeuksellisen kylmä, johtopäätös on selvä. Louhi rankaisee kaikkia elollisia langettamalla ikuisen talven. Jotta maailma ei tuhoutuisi, Tenhon ja Yörnin äijän on voitettava Louhi. Kahdestaan he eivät siihen pysty, eikä edes Lapin väkevän noidan Askan apu ole vielä tarpeeksi. On saatava neuvoja legendaarisilta Kalevan pojilta, muinaisilta jättiläisiltä, jotka ovat kadonneet jonnekin pohjoisiin erämaihin. Matkasta tulee pitkä, vaikea ja vaarojen täyteinen, kuten tapana on.

Tenhon vanhemmat sisarukset Heiska ja Varpu ovat myös liikekannalla. Heiskan luonto ei taivu pelkkään isän jalanjälkien seuraamiseen. Hän omistaa poikkeuksellisen aseen, kahdenkädenmiekan nimeltä Sisu, jonka takomisessa hän aikanaan oli itse avustamassa. Taistelu isoa härkää vastaan oli kokemus, joka ei unohdu, ja Heiska haluaa värväytyä Olavinlinnan sotajoukkoihin. Vaimo Kulta on valmis seuraamaan miestään, vaikka ryssän hyökkäykseen valmistautuva linna ei asuin- ja työpaikkana kauheasti häntä houkutakaan.

Varpu huomaa jääneensä isänsä ja tämän vaimon kanssa huolehtimaan kodista. Onko hänen kohtalonsa jäädä sinne ja naida kotivävy tekemään raskaat työt? Varpun parantajanopit jäivät kesken paisetaudin riehuttua Juvalla ja vietyä myös hänen sulhasensa. Syyllisyys sairaiden hylkäämisestä kaihertaa Varpua. Erinäisten vaiheiden jälkeen Varpu huomaa vanhan kutsumuksensa taas nostavan päätään. Miksi juuri hänen pitäisi taipua vanhempien tahtoon? Elämällä on ehkä sittenkin tarjottavanaan jotain kiinnostavampaa myös hänelle.

Tarinaa kuljetetaan siis edelleen kolmen näkökulmahenkilön kautta. Näin syntyvä kerronnan rytmi on hyvä, ja juoni etenee tahoillaan pääasiassa jouhevasti, vaikka edelleen Kamula pysähtyy kuvaamaan tarkasti erilaisia vanhoja työtapoja ja menetelmiä. Esimerkiksi Heiskan saama sotilaskoulutus kuvataan pikkutarkasti eri vaiheineen.

Kamulan luomassa maailmassa kansanperinteen taruolennot ja yliluonnolliset ilmiöt ovat osa henkilöiden reaalimaailmaa. Ristiriitaa kristittyjen kanssa ei juuri ole, ja tietäjä kutsutaan apuun Olavinlinnaankin, kun saadaan todisteita venäläisten mukana olevasta yliluonnollisesta hirviöstä.

Runsaita ja ihastuttavan mielikuvituksellisia fantasia-aiheita sisältävän historiallisen romaanin voisi tosiaan kuvitella vievän lukijansa mahdollisimman kauas reaalimaailman ahdistavista uutisista, mutta lukija ei pysty lukemaan tyhjiössä sen paremmin kuin kirjailija kirjoittamaan. Niinpä Kalevan pojat -teokseenkin uppoutuneena siitä luki maailmanmerkkejä: venäläisten jatkuva uhka, sodan kauhut, vähemmistökansojen sorto, luonnon hävittäminen, kulkutaudit, ilmastonmuutos. Kaikki kirjallisuus tuntuu olevan hyvin ajankohtaista näinä aikoina.

Mikko Kamula: Kalevan pojat. Metsän kansa 4.
Gummerus 2022. 714 s.
Kansi Jenni Noponen.

Arvostelukappale.

Metsän kansa -sarja:

Ikimetsien sydänmailla
Iso härkä
Tuonela
Kalevan pojat