Valtteri Mörttinen: Mutta suurin niistä on raha

 

Koronapandemia on piinannut meitä jo reippaat kaksi vuotta, mutta kirjoissa siihen on törmännyt lähinnä sivulauseissa. Valtteri Mörttisen esikoisromaanissa Mutta suurin niistä on raha pandemia on ensimmäisiä kertoja hieman merkittävämmässä roolissa. Se vie espoolaiselta taksiyrittäjä Matti Virtaselta tienestit kerta heitolla maaliskuussa 2020.

Samalla hallituksen pandemiatoimet avaavat innovaatioihin kykeneville huumekauppiaille ennennäkemättömiä mahdollisuuksia. Jos myytävää on, totisesti markkinoita riittää. Uudenmaan sulku on kuin taivaan lahja! Yleistyvät kasvomaskit ovat oivallinen anonymiteetin lisääjä hämärähommailijoille.

Yllättävän hauskaa oli poimia vahvan satiirisesti sävytetystä dekkarista lähimenneisyydestä tuttuja ilmiöitä ravintolasulkuineen ja liikkumisrajoituksineen. Mörttinen on löytänyt moniin yksityiskohtiin uutta tulokulmaa, joka nosti hymyn huulille ja sai välillä ääneenkin naurahtamaan. Ei huono!

Mutta suurin niistä on raha on aloitusosa Rajakari-sarjalle, jota luonnehditaan takakansitekstissä yhdistelmäksi viiltävää yhteiskuntakritiikkiä, amerikkalaista kovaksikeitetyn dekkarin kyynistä perinnettä ja villiä parodiaa. Sarjan nimihenkilö on helsinkiläinen rikosylikonstaapeli Ailon Rajakari, jonka persoonallisesta olemuksesta saadaan aloitusosasta ilmeisesti vasta vähän maistiaisia.

Ailon on ainakin ylempiensä mielestä kiusallisen epäsovinnainen oman tiensä kulkija, joka ei tarpeen tullen häikäile käyttää kyseenalaisiakaan keinoja päästäkseen tuloksiin. Naisen taustaan liittyy jotain hyvin dramaattista ja ilmeisen traumaattista, mutta sitä ei ainakaan vielä avata. Pikkusikarit ja laadukas viski ovat Ailonin heikkouksia, eivätkä sellaiset pikkuseikat kuin tupakkalaki tai koronasulku voi estää häntä saamasta nautintojaan.

Ailonilla on tapana tarrautua terrierin lailla sellaisiinkin tapauksiin, joista muut olisivat olleet valmiita jo aikoja sitten hellittämään tuloksettomina. Sellaiseksi tapaukseksi osoittautuu kirjan alussa paljastuva rikos. Nuori maahanmuuttajataustainen poika löytyy ammuttuna Kalasataman alueelta rakennuskuopasta. Pojan sormet on katkottu, ja ranteesta on ilmeisesti viety kello. Ailonin ryhmä päättelee, että tapaus liittyy helsinkiläisiin huumekuvioihin. Kun jutun tutkinta alkaa polkea paikallaan, se yritetään arkistoida. Mutta Ailon ei anna periksi. Murhan selvittäminen veisi huumetutkintaakin aimo askeleen eteenpäin.

Toisaalla onnettomien pandemiarajoitusten kurittaman Matti Virtasen käsiin putoaa muutaman sattumuksen kautta erä heroiinia. Taloudellinen ahdinko pakottaa Virtasen ensinnäkin selvittämään, mitä huumetta hänellä on hallussaan, mutta Tori.fi ei asiassa auta, vaikka niin toisaalla internetissä vinkataan… Sattumalta Virtanen myös keksii, mistä löytää tuotteelleen kiinnostuneet ja maksukykyiset asiakkaat. Jo yhden myyntipäivän tienesti on ällistyttävä!

Täysin kaikista huumebisneksen kuvioista pihalla oleva uusi tulokas toki huomataan nopeasti, ja pian Matti Virtanen päätyy Kalasataman rakennustyömaalle ojennettavaksi. Tilanne kuitenkin etenee varsin odottamattomalla tavalla, ja pian Virtanen on mukana huumeorganisaatiossa, jota lukijan riemuksi pyöritetään kuten mitä tahansa nopeasti kasvavaa menestysyritystä. Tosin ihan helppoa se ei yritykseen rekrytoidun henkilöstön avulla aina ole. Kuviot lähtevät vähän turhan helposti lapasesta ja sitten eskaloitumaan melkoista vauhtia.

Mikael Viiman esikoisdekkarissa Verijälki sankaripoliisipäähenkilö Aarni Susi paikkailee ja lääkitsee itse pahasti murjotut vartalonsa ja naamataulunsa ja jatkaa rikollisen perässä juoksua kylkiluut tohjona. Mörttisen Ailon Rajakari ei totisesti jää ainakaan tässä kisassa kakkoseksi! Mitähän tässä vielä tämän vuoden dekkareissa nähdäänkään?

Satiirisen otteen käyttö ja parodiointi ovat jokseenkin vaikeita lajeja. Satiiri joko iskee lukijaan tai sitten ei, parodiakin menee helposti yli hilseen. Mutta Mörttisen tyylistä kyllä pidin. Kuvaus siitä, miten tavallistakin tavallisempi kaveri päätyy ammattirikolliseksi ei ole kovin ainutlaatuinen, mutta toimii oikein hyvin. Poliisin ja rikollisen välinen häilyvä rajapintakin on usein toistuva teema, mutta Mörttinen saa siitäkin taas uutta irti. Liioittelu tyylikeinona toimii, kun sitä käyttää säästellen. Sillä rajalla kyllä välillä luistellaan, mutta tasapaino kuitenkin säilyy. Rajakari-sarja siis jatkoon!

Valtteri Mörttinen: Mutta suurin niistä on raha
CrimeTime 2022. 346 s.
Äänikirjan lukija Jarmo Mäkinen.

Painetun kirjan olen saanut kustantajalta, äänikirjan kuuntelusta maksanut itse.

Seuraan erityisesti kotimaista esikoisdekkarikenttää. Jos olet julkaisemassa tänä vuonna esikoisdekkarin tai olet kuullut kiinnostavasta esikoisesta, vinkkaa ihmeessä.