Laura Andersson: Kuolema Kulosaaressa

 

Vuonna 1946 Lyyli Huttunen on 37-vuotias työtön kotiapulainen, joka on viettänyt sotavuodet ja muutamia sotaa edeltänyttäkin vuotta Amerikassa piikomassa. Koska uranäkymät ovat laihat, Lyyli päättää tarttua isäntänsä tarjoamaan mahdollisuuteen ja matkustaa takaisin Suomeen ja Helsinkiin. Kenties kotimaassa voisi aloittaa uuden elämän?

Matkustaja-alus Île de Francella Lyyli tapaa sirkustaiteilija Riku Loimolan, jonka ura on myös kääntymässä ehtoopuolelle. Pariskunta onnistuu matkan aikana ratkaisemaan pankkiiri Robertsoniin kohdistuneen kiristysvyyhden. Menestys siivittää Lyyliä ja Rikua tekemään isoja ratkaisuja. Riku ehdottaa ensin Lyylille avioliittojärjestelyä, joka ratkaisisi monta heidän pulmistaan, eikä vähiten Rikun homoseksuaalisuudesta aiheutuvia. Lyyli voisi samassa yhteydessä alkaa käyttää uutta etunimeä. Lili Loimola kuulostaa paljon hohdokkaammalta kuin Lyyli Huttunen. Lili tarttuu Rikun tarjoukseen, ja niin hänestä tulee tuota pikaa rouva Loimola.

Sodasta toipuva Helsinki ei ole kaksinen paikka kotiin palaaville, mutta pian Lili ja Riku saavat uuden toimeksiannon ja päättävät ryhtyä tarjoamaan yksityisetsiväpalveluja. Joakim Holm -niminen sotainvalidi on päätynyt omituiseen tilanteeseen. Hän on kiristänyt varakkaalta Henry Aaltokoskelta rahaa uhkaamalla paljastaa tämän homoseksuaaliset taipumukset ja öiset seikkailut Esplanadinpuistossa. Nyt hän kertoo saaneensa poliisin peräänsä ja pestaa Lilin ja Rikun hankkimaan takaisin kiristyskirjeet.

Erikoinen toimeksianto johdattaa kaksikon matkustamaan lukuisia kertoja raitiovaunulla sillan yli Kulosaareen, missä liikemies Henry Aaltokoski asuu mahtavassa sukutalossaan kahden naimattoman sisarensa ja pyörätuolissa istuvan isoäitinsä Helenan kanssa. Palveluskuntaa tuntuu olevan myös runsaasti, mutta ainakin silmämääräisesti näyttää siltä, ettei puutarhuri ole tehtäviensä tasalla. Hienon talon puutarha on retuperällä.

Lili tutustuu Aaltokoskien palvelustyttönä työskentelevään Eeviin ja Riku neiti Aaltokoskiin, jotka kutsuvat Loimolat tuota pikaa seurapiirijuhliinsa. Oivallinen tilaisuus selvittää, missä Henry Aaltokoski säilyttää kirjeenvaihtoaan! Hiiviskellessään juhlien varjolla talon asukkaiden yksityistiloissa Lilille selviää, että Eevi on kadonnut pari yötä takaperin yllään vain yöasunsa. Kaksikko päättää kertoa huolensa Eevin kohtalosta Aaltokoskien juhlissakin mukana olleelle komealle komisario Huhdalle.

Loimolat ja Huhta päätyvät lopulta tekemään yhteistyötä, kun Aaltokoskien sotkuisen puutarhan perältä löytyy ikävä yllätys. Lili on ollut enemmän kuin oikeassa ajatellessaan, että kaikilla on salaisuuksia. Kulosaaren huviloiden asukkailla niitä tuntuu olevan kosolti, ja jokin niistä on niin tulenarka, etteivät ihmishenget ole sen suojelemiseksi liian arvokkaita.

Laura Anderssonin esikoisteos Kuolema Kulosaaressa aloittaa uuden Lili Loimola ratkaisee -dekkarisarjan, kuten nykyään ilmeisesti miltei kaikki esikoisdekkarit. Andersson esitellään kustantajan sivuilla kirja-alan ammattilaiseksi ja Agatha Christien arvoitusdekkarien ystäväksi.

Kuolema Kulosaaressa on tuhti yli 400-sivuinen esikoisdekkari, ja tyyliltään se on nostalginen leppoisaa cozy mystery -linjaa edustava teos. Mukavaa lisäkierrettä tarinaan tulee vahvasta queer-otteesta. Lili suhtautuu myötämielisen ymmärtävästi puolisonsa suuntautumiseen ja kauhistelee olosuhteita, joissa homojen on etsittävä kaltaistaan seuraa poliisia ja väkivaltaa jatkuvasti peläten. Lili taas edustaa vahvasti emansipoitunutta ja omasta urasta haaveilevaa naistyyppiä, jonka eteen viskotaan jatkuvasti erilaisia esteitä ja ennakkoluuloja.

Pisteet siis ehdottomasti oivallisesti rakennetusta kiinnostavasta päähenkilökaksikosta, joista Lilin osuus minäkertojana on selvästi dominoivampi. Myös Riku pääsee välillä ääneen kertomaan tapahtumista omasta näkökulmastaan, mutta harvemmin kuin Lili.

Ajankuva on samaten onnistunutta, vaikka esimerkiksi ajan poliittisesti kireät tunnelmat jäävät lähinnä parin satunnaisen maininnan varaan. Välillä tuntuu, että sodasta on kirjan henkilöiden mielestä kulunut runsaastikin aikaa ainakin sen perusteella, miten sotavuosiin viitataan menneenä aikana. Tapahtuma-ajankohta on joka tapauksessa valittu myös hyvin.

Juonessa on muutamia pahastikin onnahtavia kohtia, kuten jo alkuasetelman kiristäjän avunpyyntö antaa aavistaa, mutta jos ei takerru liikaa epäloogisiin ja epäuskottaviin yksityiskohtiin, kokonaisuus on mukavan viihdyttävä.

Andersson kirjoittaa sujuvasti ja dialogipainotteisesti liikoja maalailematta. Ruumiita tulee sopivaan tahtiin, jotta lukijan mielenkiinto pysyy pitkän tarinan mittaan vireillä.

Mielelläni palaan Lilin ja Rikun seurassa 1940-luvun jälkivuosien Helsinkiin ratkomaan kiperiä arvoituksia.

Laura Andersson: Kuolema Kulosaaressa
Otava 2022. 415 s.

Ennakkokappale.