Kotimaisten esikoisdekkaristien ja uusien dekkarisarjojen
aloitusosien järjestelmällinen haravointini jatkuu toimittaja, kolumnisti ja
digimedia-asiantuntija Kari Haakanan toimintatrillerillä Välitön uhka.
Kuten asiaan nykyään yhä useammin kuuluu, Välitön uhka on myös uuden Karhu-nimisen
sarjan aloitusosa.
Välitön uhka alkaa veret seisauttavasti. Kylmän
rauhallisesti tappaja ujuttautuu kerrostaloon, jonka yhdessä asunnossa asuu eduskunnan
puheenjohtaja, entinen SDP:n pääministeri Varma Kinnunen vaimoineen ja pienine
tyttärineen. Tappajan kohteena on Kinnusilla vierailulla oleva Azerbaidžanin opposition johtoon kuuluva Nadia Nurkadilova,
mutta hän ei häikäile sivullisia uhrejakaan, vaan kuolleita on lopulta kuusi:
Nurkadilova, tämän henkivartija Kari Lahti, yksi poliisi sekä Kinnusen vaimo ja
pieni tytär sekä alemman kerroksen asunnon iäkäs omistaja.
Kuohuttavan
tapauksen tutkintaa johtaa KRP:n rikoskomisario Jari Viinanen. Tehtävä ei ole
helppo. Paineet saada tuloksia aikaan ovat kovat, mutta juuri mitään johtolankoja
ei ole lukuun ottamatta tietoa, että iskussa käytetty ase on viimeisen tiedon
mukaan kuulunut rikollisjengi Real Killerseille. Tähän oljenkorteen tutkijat
takertuvat, mutta tie tuntuu edelleen olevan pystyssä.
Varma Kinnunen on
musertunut perheensä kohtalosta. Hänelle ei ole epäselvää, kuka oli iskun
varsinainen kohde, mutta se ei mitenkään lohduta häntä. Millaisessa maailmassa
oikein elämme, jos toisen valtion valtaapitävät voivat teloituttaa vastustajiaan
Suomessa piittaamatta edes siitä, keitä muita tapetaan samalla? Kinnunen alkaa
laatia ovelaa kostosuunnitelmaansa, jonka toteuttamiseen hän tarvitsee asiantuntija-apua.
Sopiva mies tehtävään
löytyykin pian. Kinnunen värvää ammattisotilaana yhdysvaltalaisessa turva-alan
yrityksessä työskentelevän Jari Karhun, joka sattumalta on myös surmatun turvamiehenä
työskennelleen Kari Lahden työtoveri ja hyvä ystävä. Karhu ryhtyy tarvittaviin
toimenpiteisiin ja tekee nopeasti vaikuttavaa tulosta. Kinnusen
kostosuunnitelma alkaa hahmottua ja muuttua todeksi.
Haakana on
sijoittanut tarinansa hyvin realistiselta haiskahtavaan Suomeen ja maailmaan,
mutta ei ole käyttänyt edes johtavista poliitikoista oikeita nimiä. Kansainvälisen
turvallisuuspolitiikan kiemurat, jotka ulottavat lonkeronsa sujuvasti
meillekin, ovat siitä huolimatta pelottavan todentuntuisia.
Trillerin konventiot
Haakanalla on hyvin hyppysissään. Toiminta edellä mennään, ja maskuliinisuus
jyrää. Kirjan naiset ovat joko uhreja tai nipottavia jakkupukubyrokraatteja.
Henkilöt ovat pitkälti taustattomia toimijoita, eikä sen paremmin Viinasen kuin
Karhunkaan menneisyydestä tai mahdollisesta yksityiselämästä edes mainita
mitään. Heistä ainakin Karhu kuitenkin on mukana sarjan myöhemmissäkin osissa.
Välitön uhka etenee tiukkatahtisesti, kuten kylmäävän
trillerin tuleekin. Intensiteetti tosin hieman väljähtyy jossakin viimeisen
kolmanneksen alkupuolella, kun Kinnusen kostosuunnitelman toteutusta
valmistellaan. Loppuratkaisu ei enää pääse lukijaa yllättämään, eikä loppukiihdytys
oikein vedä vertoja alkupuolen täyslaidallisille.
Tarinaa kerrotaan niin Viinasen, Kinnusen kuin Karhunkin näkökulmista ja kaikki ovat myös minäkertojia. Myös lyhyen prologin tappaja kuvaa tekojaan minäkertojana, joten oikeastaan minäkertojia on kaikkiaan neljä. Tiedän, että kirjailijoita ärsyttävät suunnattomasti neuvoja jakelevat harrastajakriitikot, mutta mietin kyllä ihan oikeasti, olisiko kerrontaa terävöittänyt, jos esimerkiksi Kinnusta olisikin kuvannut ulkopuolinen kertoja. Mene ja tiedä sitten.
Minäkertojien jaksojen lomiin on sijoitettu
lyhyitä uutissähkeitä, joissa taustoitetaan joitakin tarinassa esiin nousseita
ilmiöitä tai kuljetetaan näppärästi juonta eteenpäin. Kiva ekstra on, että äänikirjassa
nämä uutisklipit lukee Matti Rönkä.
Jos pidit Välittömästä uhasta, suosittelen Seppo Mustaluodon Janne Norrman -sarjaa.
Kari Haakana: Välitön
uhka
Aula & Co, 2022. 256 s.
Äänikirjan lukijat Unto Nuora, Matti Rönkä.
Arvostelukappale,
äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti