Sain vuosi sitten ennakkokappaleen S. J. Bennettin
dekkarista Windsorin solmu. Pikaisella tutkiskelulla selvisi, että
kirjassa rikoksia ratkaisee Englannin kuningatar Elisabet II ja että kyseessä
on Hänen majesteettinsa tutkimuksia -sarjan aloitusosa. Kannessa vielä
kerrotaan, että ”Miss Marple kohtaa The Crown -sarjan.”
Olen ollut vuosikymmeniä neiti Marplen ystävä ja The Crown
on yksi kaikkien aikojen suosikki-tv-sarjoistani, mutta silti (tai juuri
siksi?) kirjan idea lähinnä epäilytti. Kuningatar Elisabet tutkimassa murhia?
Kaikkea kanssa.
Olen kesän alkuviikkoina yrittänyt vielä vajentaa
viimevuotisten lukematta jääneiden dekkareiden pinoja, ja sieltä käteen osui
taas Windsorin solmukin. Jostain syystä päätin kuitenkin kokeilla tätäkin,
sillä en ainakaan muistanut törmänneeni mihinkään kovin negatiivisiin
kommentteihin kirjasta tai sarjasta. Onneksi tartuin! Ihastuin tähän leppeään
ja lempeän huumorin sävyttämään dekkariin lopulta ikihyviksi. Jatko-osa
ilmestyy suomeksi onneksi aivan tuota pikaa.
Tapahtumat sijoittuvat vuoden 2016 kevääseen, jolloin
kuningatar Elisabet täytti 90 vuotta. Miljöönä on lähinnä Windsorin linna,
mutta myös Buckinghamin palatsissa ollaan jonkin verran. Windsorin linnassa on
pääsiäisen jälkeen järjestetty epämuodollinen illallinen prinssi Charlesin
toiveesta, ja kutsuvieraslistalla on muun muassa venäläinen oligarkki Juri Peyrovski
kauniine vaimoineen. Illan viihteestä vastaavat Peyrovskin toiveesta nuori venäläistaustainen
pianisti Brodsky sekä kaksi balettitanssijatarta. Vieraslistalla ovat lisäksi
muun muassa Sir David Attenborough sekä Canterburyn piispa.
Nuori salskea Brodsky on paitsi taitava pianisti myös hurmaava seuramies ja upea tanssija. Sitä ei kiellä edes Elisabet, joka itselleenkin yllätykseksi suostui nuorukaisen kanssa pyörähtelemään tanssilattialle. Aikaisen vetäytymisensä takia kuningatar ei kuitenkaan enää ollut näkemässä tulikuumaa tangoa, johon Brodsky vei miltei kuusikymppisen arkkitehdin. Aamulla Brodsky löytyy linnan pienestä ullakkohuoneesta hirttäytyneenä oman kylpytakkinsa vyöhön jalassaan naisten alushousut.
Tapaus järkyttää myös kuningatarta, joka kokee olevansa
vastuussa ihmisistä, jotka majoittuvat hänen kattonsa alla. Kun vielä käy ilmi,
ettei nuorukaisella ollut juuri omaisia, tuntee Elisabet syvää myötätuntoa
tätä kohtaan. Hyvin nopeasti käy myös ilmi, ettei kyseessä sittenkään ole
seksileikkien päättyminen onnettomuuteen, vaan kyseessä on lavastus. Brodsky on
tapettu ja aseteltu sitten irvokkaasti näytille. Tilanne on kuumottava. Mitään
ei saa tihkua medialle, mutta syyllinen on löydettävä. Voisiko se olla joku
linnan omasta väestä?!
Kuningatar Elisabetilla on vuosikymmenten kokemus
erilaisten arvoitusten ratkaisemisesta. Hänellä on käytössään uskollisia
alaisia, jotka hoitavat käytännön tutkimukset hänen pyynnöstään, ja kun asiat
alkavat selvitä, kuningatar ohjailee virallisia tutkimuksia haluamaansa
suuntaan. Poliisit ja virkamiehet kuvittelevat itse hoitaneensa hommat, ja kuningatar
voi myhäillä ovelasti ja tyytyväisenä taustalla.
Samaa menetelmää Elisabet käyttää tälläkin kertaa.
Tutkintaa hoitavat niin MI5 kuin poliisikin, mutta niiden pääteoria liittyy
Putiniin, jonka arvellaan olevan murhan takana. Teoria on toki kiinnostava,
mutta ei Elisabetin mielestä kuitenkaan oikea. Niinpä hän värvää uuden
apulaisyksityissihteerinsä Rozie Oshodin tekemään salaisia tiedusteluja
puolestaan. Niin salaisia, että Rozien on salattava ne omalta esimieheltään eli
kuningattaren yksityissihteeri Sir Simonilta.
Rozie kuitenkin on sopiva valinta tehtävään, sillä hän on Afganistanin sodan
veteraani sekä luonut lyhyen mutta loistavan uran pankkiirina. Rozien lisäksi
kuningatar tarvitsee apua vanhalta ystävältään, jo eläköityneeltä poliisilta
Billy MacLachlanilta. Kumpikin on ehdottoman uskollinen kuningattarelleen. Rozie
on kaikin tavoin ehdottoman virkistävä dekkarihenkilö, ja tykästyin häneen
kovasti. Toivottavasti hän jatkaa hänen majesteettinsa palveluksessa.
Juoni on riemastuttavan monimutkainen ja koukeroinen,
eivätkä poliisi ja MI5 tahdo millään päästä eteenpäin, ei, vaikka lisää ruumiitakin
tulee. Eniten kuitenkin pidin siitä, miten lempeän rakastavasti Bennett kuvaa hänen
majesteettiaan ja tämän arkea. Samalla se herätti mielessä kyllä kysymyksiä.
Elisabet II on edelleen elossa, mutta hänestä ja hovin muistakin jäsenistä on
kirjoitettu fiktiota ja tehty elokuvia sekä tv-sarjoja. En ota kantaa asian
moraaliseen puoleen, vaikka sekin on kiinnostava. Mutta mielenkiintoista on,
miten etäännyttävää monarkian julkisuus oikein on. Tuntuu, kuin tuntisin
Elisabetin ja hänen elämänsä hyvinkin. On muistutettava itseään, että tunne
perustuu pelkästään fiktiivisiin tarinoihin.
The Crownin uusia jaksoja joutuu edelleen odottelemaan,
mutta Hänen majesteettinsa tutkimuksia -sarjan toinen suomennos Kolme koiraa
haudattuna ilmestyy ihan tuota pikaa. Sen kylkeen pitää valmistaa
Elisabetin suosikkiaperitiivi:
1 osa Gordon’s Giniä
2 osaa Dubonnet’a
sitruunaviipale
2 palaa jäätä
S. J. Bennett: Windsorin solmu (The Windsor Knot)
Suom. Kaisa Haatanen.
WSOY 2021. 249 s.
Äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi.
Ennakkokappale.