Pihla ja Henri päätyvät hankkimaan kodikkaan keltaisen
mummonmökin tummavetisen lammen rannalta kesäpaikakseen. Lähikylään on matkaa,
eikä naapureita vaikuta juuri olevan. Vastarannan vanha harmaa mökki tuntuu
olevan autio, mutta yllättävänkin lähellä vesakoituneen rantakaistaleen suojassa
piileksivä naapurimökki on kyllä käytössä.
Luokanopettajana Pihlalla on koko kesä aikaa laittaa mökkiä
kuntoon, mutta juuri uuden tavoitellun työpaikan kaupungista saanut Henri ehtii
mökille vain viikonloppuisin. Kaikki vaikuttaa ainakin Pihlan mielestä
täydelliseltä. Kun vielä lähistöllä asuva mummo vinkkaa hyvät lakkapaikat
viereiseltä suolta, mitään ei tunnu puuttuvan.
Vähitellen esiin alkaa kuitenkin piirtyä tummempia sävyjä.
Marjapaikoista kertonut mummo on vihjaillut suolle aikoinaan kadonneesta veljenvaimostaan.
Mökkinaapuri taas osoittautuu jonkinlaiseksi öykkäriksi, joskin Pihlan mielestä
myös häkellyttävän houkuttelevaksi. Miehen rintakehä on kuin ladonovi, joskaan
ei yhtään laho sellainen. Mutta mihin katosi miehen pelokaskatseinen naisystävä
keltaisissa bikineissään ja Hai-saappaissaan?
Lisäksi lammella ja Pihlan ja Henrin pihapiirissä tuntuu
liikuskelevan salaperäinen vanha mies, joka pysyttelee visusti piilossa
kaikilta muilta kuin Pihlalta. Sitten suolta löytyy ruumis.
Mustissa vesissä on Minna Mikkasen ensimmäinen
jännitysromaani. Napakassa ja mukavatempoisessa dekkarissa idyllinen mökkikesä
saa yhä painajaismaisempia käänteitä. Tarinan päähenkilö on Pihla, vaikka välillä
näkökulma vaihtuu toviksi tai pariksi myös Henriin. Varsinaisen tarinan lomassa
on muutamia takaumia, joissa kuvataan minäkertojien avulla uhrien viimeisistä
hetkistä. Lukija siis tietää koko ajan, että liikkeellä on murhaajakin.
Pihla on dekkarisankarien tapaan utelias ja sinnikäs tyyppi.
Hän ei luovuta saatuaan vainua jostakin itseään kiinnostavasta, joten ei aikaakaan,
kun hän on itsekin melkoisissa vaikeuksissa. Mutta vaikka kuinka pelottavia
asioita tapahtuu, Pihla yöpyy sitkeästi viikosta toiseen yksin mökillään. Hän
myös työntää nokkansa paikkoihin, joihin ei tosiaankaan kannattaisi!
Juonessa punoutuvat yhteen kylän menneet tapahtumat ja nykyhetken
rikokset, eikä Mikkanen ole lainkaan hullummin onnistunut tässä punonnassa.
Myös kesäisen leppoisan tunnelman ja vähitellen kiristyvän ilmapiirin kuvaus on
onnistunutta. Seassa on ripaus kauhutunnelmaa ja vähän reippaampi annos
eroottista latausta. Ei lainkaan hassumpaa!
Minna Mikkanen: Mustissa vesissä
Reuna 2022. 187 s.
Arvostelukappale.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti