Minna Mikkanen: Mustissa vesissä

 

Pihla ja Henri päätyvät hankkimaan kodikkaan keltaisen mummonmökin tummavetisen lammen rannalta kesäpaikakseen. Lähikylään on matkaa, eikä naapureita vaikuta juuri olevan. Vastarannan vanha harmaa mökki tuntuu olevan autio, mutta yllättävänkin lähellä vesakoituneen rantakaistaleen suojassa piileksivä naapurimökki on kyllä käytössä.

Luokanopettajana Pihlalla on koko kesä aikaa laittaa mökkiä kuntoon, mutta juuri uuden tavoitellun työpaikan kaupungista saanut Henri ehtii mökille vain viikonloppuisin. Kaikki vaikuttaa ainakin Pihlan mielestä täydelliseltä. Kun vielä lähistöllä asuva mummo vinkkaa hyvät lakkapaikat viereiseltä suolta, mitään ei tunnu puuttuvan.

Vähitellen esiin alkaa kuitenkin piirtyä tummempia sävyjä. Marjapaikoista kertonut mummo on vihjaillut suolle aikoinaan kadonneesta veljenvaimostaan. Mökkinaapuri taas osoittautuu jonkinlaiseksi öykkäriksi, joskin Pihlan mielestä myös häkellyttävän houkuttelevaksi. Miehen rintakehä on kuin ladonovi, joskaan ei yhtään laho sellainen. Mutta mihin katosi miehen pelokaskatseinen naisystävä keltaisissa bikineissään ja Hai-saappaissaan?

Lisäksi lammella ja Pihlan ja Henrin pihapiirissä tuntuu liikuskelevan salaperäinen vanha mies, joka pysyttelee visusti piilossa kaikilta muilta kuin Pihlalta. Sitten suolta löytyy ruumis.

Mustissa vesissä on Minna Mikkasen ensimmäinen jännitysromaani. Napakassa ja mukavatempoisessa dekkarissa idyllinen mökkikesä saa yhä painajaismaisempia käänteitä. Tarinan päähenkilö on Pihla, vaikka välillä näkökulma vaihtuu toviksi tai pariksi myös Henriin. Varsinaisen tarinan lomassa on muutamia takaumia, joissa kuvataan minäkertojien avulla uhrien viimeisistä hetkistä. Lukija siis tietää koko ajan, että liikkeellä on murhaajakin.

Pihla on dekkarisankarien tapaan utelias ja sinnikäs tyyppi. Hän ei luovuta saatuaan vainua jostakin itseään kiinnostavasta, joten ei aikaakaan, kun hän on itsekin melkoisissa vaikeuksissa. Mutta vaikka kuinka pelottavia asioita tapahtuu, Pihla yöpyy sitkeästi viikosta toiseen yksin mökillään. Hän myös työntää nokkansa paikkoihin, joihin ei tosiaankaan kannattaisi!

Juonessa punoutuvat yhteen kylän menneet tapahtumat ja nykyhetken rikokset, eikä Mikkanen ole lainkaan hullummin onnistunut tässä punonnassa. Myös kesäisen leppoisan tunnelman ja vähitellen kiristyvän ilmapiirin kuvaus on onnistunutta. Seassa on ripaus kauhutunnelmaa ja vähän reippaampi annos eroottista latausta. Ei lainkaan hassumpaa!

Minna Mikkanen: Mustissa vesissä
Reuna 2022. 187 s.

Arvostelukappale.