Timo Saarron Leo Waara -trilogia sijoittuu vuoden
1917 lopusta noin puoliväliin vuotta 1918. Miljöönä on Helsinki, joka toimii
Suomen itsenäistymisen ja kansalaissodan käänteiden näyttämönä. Näissä
kuohuissa miliisi Leo Waara ratkoo rikoksia. Saarto sai trilogian ensimmäisestä
osasta Kuoleman kuukausi Vuoden johtolanka -palkinnon vuonna 2018.
Sarjan osat ilmestyivät siis melko tarkkaan sata vuotta myöhemmin kuin niissä
kerrotut historialliset tapahtumat tapahtuivat.
Viime vuonna ilmestynyt historiallinen dekkari Pimenevässä
kaupungissa on eräänlainen Leo Waara -sarjan spin off, sillä se sijoittuu
yli kaksikymmentä vuotta myöhempään aikaan eli vuoden 1939 syksyyn talvisodan
kynnykselle. Päähenkilökin on vaihtunut, sillä nyt rikoksia ratkoo etsivä
Albert Vaara eli Alppu, kuten hänen äitinsä miestä edelleen kutsuu. Albert on
sama poika, joka Kuoleman kuukaudessa löytää kirjan alussa ruumiin.
Rikosta tutkinut Leo Waara on sittemmin avioitunut Albertin äidin Bettyn kanssa
ja on siis Albertin isäpuoli.
Albert päätyy tutkimaan töölöläisen varakkaan perheen
tyttären tekemää tappoa. Helena Leppänen on kalauttanut itseään häirinneen
miehen kynttilänjalalla hengiltä perheen kellarikomerossa. Suojellakseen
tytärtään Paavo Leppänen lähettää Helenan toipumaan järkytyksestään Kammion
mielisairaalaan ennen kuin poliisi ehtii puhuttaa häntä. Kun Albert Vaara lopulta
pääsee juttusille Helenan kanssa, alkaa tapauksesta paljastua monenlaisia
kummallisia yksityiskohtia.
Helenaa on häiritty jo aikaisemminkin. Tapaukseen liittyy
makaaberi tarina. Leppästen talon edestä on tietöiden yhteydessä löytynyt kadun
alle haudattu vainaja ruumisarkkuineen päivineen. Näkyä ihmettelemään mennyttä
Helenaa on lähestynyt sekavalta vaikuttanut vanha nainen, joka on vannonut,
että murha kyllä kostetaan. Kenen ruumis oli, miksi vanha nainen uhkaili juuri
Helenaa ja mistä murhasta hän puhui? Miksi vuosikymmeniä vanha arkku löytyi
kadun alta?
Samaan aikaan kun kansakunta ja sen pääkaupunki alkavat yhä
kiihtyvään tahtiin valmistautua koko ajan väistämättömämmältä vaikuttavaan
sotaan, Albert kaivelee Helena Leppäsen tapausta. Yllättäen apua tulee
Betty-äidiltä, joka alkaa kysellä salaperäiseen ruumisarkkuun ja vainajaan
liittyviä tietoja vanhojen suhteidensa avulla.
Tutkinta saa yhä karmivampia käänteitä. Saarto on
kirjoittanut hyytäviä kohtauksia niin mielisairaalaan kuin ruumishuoneellekin. Kun
Leo pääsee Helenan kimppuun hyökänneen miehen ja tämän rikostoverin jäljille,
alkavat tapahtumat vyöryä melkoisella vauhdilla, eikä sen paremmin Helenan kuin
Albertinkaan henki ole kovin kallista valuuttaa.
Pimenevässä kaupungissa on yhtä huolellista ja
kiinnostavaa ajankuvausta kuin Saarron aiemmassakin tuotannossa. Albert Vaaran
punaisehko menneisyys on haitannut hänen poliisinuraansa, mutta nyt sodan
kynnyksellä ääni esimiesten kellossa on selvästi muuttunut. Juoni on punottu monisäikeiseksi,
ja osassa säikeitä on ripaus mystistä juonnetta. Mitään yliluonnolliseen
liittyvää ratkaisua ei kuitenkaan tarvitse pelätä, vaan kaikki arvoitukset ja
kysymykset saavat lopulta varsin arkiset ja loogiset ratkaisunsa.
Mukavaa oli tavata pitkästä aikaa tuttuja henkilöitä,
erityisesti Bettyä ja Leoa, joiden elämä tulee muuttumaan jälleen ankarampaan
suuntaan sodan syttyessä. Albertkin vaikuttaa oikein miellyttävältä poliisietsivältä,
jonka tapaisin mielelläni vielä uudelleenkin.
***
Minua valistettiin, että itse asiassa Albert Vaara on Timo Saarron kahden ensimmäisen dekkarin eli Vaiteliaan pojan (Karisto, 2011) ja Vesimiehen ajan (Karisto, 2015) päähenkilö. Niistä olen jälkimmäisen lukenutkin, mutta en ole ennen yhteyttä tajunnut!
Timo Saarto: Pimenevässä kaupungissa
Karisto 2021. 239 s.
Kansi Mika Kettunen.
Äänikirjan lukija Antti Virmavirta.
Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu
kuunteluaikapalvelu.
Leo Waara -sarja:
Kuoleman kuukausi
Kevään varjo
Kivikalmisto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti