Pyysin toimittaja Juha Roihan esikoisromaanista Yksi
aina valvoo kustantaja Tammelta arvostelukappaleen, koska jostain syystä
olin saanut käsityksen, että se on esikoisdekkari. Kirja esitellään kustantajan
sivuilla mysteeriromaaniksi, ja kannessa on hieman komisario Palmua muistuttava
figuuri. Kenties harhakäsitykseni johtuivat tästä.
Mutta dekkari Yksi joka valvoo ei ole. Se on
jonkinlainen yhdistelmä veijarimaista vakoiluromaaniparodiaa ja maagista
realismia, jossa tosiaan ratkaistaan mysteeriä, mutta rikoksesta ei ole kysymys,
ei ainakaan varsinaisesti. Kunhan sain odotushorisonttini oikaistua, viihdyin
kirjan parissa ihan mukavasti.
Hotelli Tornin yöportieeri Matti Laaksonen saa työpöydälleen
kummallisen kirjekuoren, jonka sisällä on muutama liuska tekstiä ja kaksi
valokuvaa. Toisessa niistä ovat Matti lapsena ja hänen vanhempansa. Matti on
ollut jo aikeissa viskata kuoren pois, kun vastaanottotiskin puhelin soi. Tuntematon
miesääni on kehottanut Mattia katsomaan kuvia ja lukemaan tekstin. Soitto tuli,
kuten jälkeen päin käy ilmi, vastaanottotiskin puhelimen omasta numerosta…
Papereissa itseään K:ksi kutsuva mies kertoo olevansa
Neuvostoliiton vakooja, jota varten hotelliin on valvontakomission aikaan
rakennettu salahuone. Valvontakomissio lähti aikanaan, mutta K jäi.
Neuvostoliitto kaatui, mutta K jatkoi työskentelyään uudelle isännälleen. Matti
pitää K;n tarinaa alkuun keksittynä ja pilana, mutta samaan aikaan K:n muisteluviestien
kanssa alkaa tapahtua monenlaista omituista. Esimerkiksi Matin hallussa oleva
pieni ikoni alkaa muuttua.
Käy ilmi, että K ei ole vuosikymmenten aikana vain vakoillut
Suomea ja suomalaisia, vaan hänellä on ollut aktiiviset sormensa pelissä
monessa historian tapahtumassa. Osan niistä me kaikki tunnistamme, mutta
muutamat tapahtumat ovat niin Matille kuin lukijallekin uusia ja sitäkin ällistyttävämpiä.
Miksi K haluaa kertoa uskomattoman tarinansa juuri Matille? Se
selviää lopulta ja onnistuu kyllä yllättämään Matin melkoisesti! Lukijakin
yllättyy, joskaan ei välttämättä ihan yhtä paljon, jos on malttanut tehdä
muutamia huomiota matkan varrella.
Yksi aina valvoo on nokkelasti toteutettu vakoilutarina
vähän Forrest Gumpin hengessä. Minua K:n jutut vähän hymyilyttivät, ja muutamat
oivallukset ovat kieltämättä riemastuttavia. Jos suostuu lähtemään maagisrealistiselle
matkalle lähimenneisyyteemme ja legendaariseen hotelli Torniin, Yksi aina
valvoo viihdyttää varmasti. Mielenkiintoinen, ehkä vähän odottamatonkin avaus
Juha Roihan kirjailijanuralle.
Juha Roiha: Yksi aina valvoo
Tammi 2022. 303 s.
Kansi Markko Taina.
Äänikirjan lukija Juha Roiha.
Arvostelukappale.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti