Äärimmäisen tarkasti yksityisyyttään varjeleva
Monipuolisen ja tuotteliaan Higashinon tuotantoa on suomeksi
julkaissut pienkustantamo Punainen silakka. Higashino on toistaiseksi ainoa
kirjailija, jonka teoksia Punainen silakka on julkaissut. Tähän mennessä suomeksi
on ilmestynyt kaksi dekkaria, Uskollinen naapuri ja Myrkyllinen liitto, joista ensiksi mainittu sai Suomen dekkariseuran ulkomaisen jännityskirjallisuuden
kunniakirjan vuonna 2021.
Kahden oivallisen ja hyvin japanilaisen arvoitusdekkarin
jälkeen kustantamo on päätynyt julkaisemaan Higashinolta jotain toisenlaista,
sillä Namiyan puodin ihmeet ei ole dekkari, vaikka arvoituksia siinäkin
on, ja muutama pikkurikollinenkin. Takakansi määrittelee teoksen ”palapelimaiseksi
romaaniksi, jossa on sydäntä, yllätyksiä ja ripaus taikaa.” Maaginen realismi
yhdistyy mukavasti positiiviseen pohjavireeseen. Harvoin tulee kirjaa
lukiessaan näin hyvälle mielelle.
Kolme pikkurikollista pakenee rikospaikalta, mutta
pakoautoksi varastettu Toyota Crown jättää kolmikon yllättäen tielle. Onneksi
heillä on valmiiksi katsottuna lähistöltä autiotalo, jossa voi kaikessa
hiljaisuudessa odotella aamun valkenemista. Talo on itse asiassa hylätty sekatavarakauppa,
jonka on aikoinaan omistanut kauppias Yūji
Namiya -niminen mies. Kauppa on ollut suljettuna kymmeniä vuosia, ja kauppiaan
kuolemastakin on kulunut jo 32 vuotta.
Seutu on kuolemanhiljainen, mutta siitä huolimatta etuoven
murtosuojassa olevasta postiluukusta putoaa kaverusten ällistykseksi kirje. Se
on osoitettu sekatavarakauppa Namiyalle. Miehet avaavat kirjeen. Siinä
nimimerkin taakse kätkeytyvä naishuippu-urheilija kääntyy hankalan moraaliseettisen
pulmansa kanssa sekatavarakaupan omistajan puoleen. Mukana on palautuskuori, joka
pitää laittaa takaoven edessä olevaan maitolaatikkoon.
Ajankulukseen miehet ryhtyvät miettimään vastausta naisen
kysymykseen. Ällistyksekseen he huomaavat vastauskuorensa katoavan maitolaatikosta.
Saman tien etuovella on jo vastaus heidän kirjeeseensä. Mitä oikein on
meneillään? Pian he tajuavat olevansa jonkinlaisessa aikakapselissa, jossa aika
kuluu hitaammin kuin ulkopuolella. Kirjeet tulevat yli kolmenkymmenen vuoden
takaa 1980-luvulta!
Higashino on kehitellyt riemastuttavan ajatusleikin, jossa
ajassa matkustaminen tapahtuu kirjeitse. Romaanin rakenne on tosiaan palapelimainen,
ja Higashino on onnistunut mainiosti välttämään ilmeisen kaavamaisuusansan.
Palaset loksahtelevat paikoilleen vähitellen, ja lopullinen kuvio paljastuu lukijalle
vasta viimeisten palojen löytäessä paikkansa. Esimerkiksi puodin lähellä
sijaitseva lastenkoti Marumitsue alkaa vilahdella neuvojen pyytäjien tarinoissa
yhä taajempaan, joten kannattaa pitää sitä silmällä.
Namiyan puodin ihmeet -romaanissa ratkottavat
ihmisten kimurantit ongelmat ovat tavallaan hyvin japanilaisia. Esimerkiksi nuori
nainen kysyy neuvoa tilanteessa, johon hän on taloudellisten ongelmien vuoksi
päätynyt. Päivätyö toimistoassistenttina ei elätä häntä, joten hän tekee
vanhemmiltaan salaa seuralaispalvelutyötä yökerhossa. Miten edetä, jotta voisi
perustaa oman yrityksen? Miehet kauhistuvat ja suuttuvatkin kysymyksestä, mutta
antavat lopulta kerrassaan oivallisen neuvon.
Pulmat ovat lopulta hyvin yleisinhimillisiä, ja ratkaisut,
joihin neuvoa pyytävät saamiensa neuvojen avulla päätyvät, ovat järjestään
positiivisia. Aina ei tosin alkuun siltä vaikuta. Lohdullinen on myös ajatus,
joka alkaa vähitellen kirkastua Namiyan puodin sedältä apua saaneiden mielessä:
hyvä kannattaa laittaa kiertämään.
Keigo Higashino: Namiyan puodin ihmeet
Suom. Raisa Porrasmaa.
Punainen silakka 2022. 316 s.
Äänikirjan lukija Juhani Rajalin.
Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.