Olen vähän hitaasti lämpenevää tyyppiä, mutta on selvää,
että dekkarikirjailija Elina Backmankin vain parantaa otettaan kirja
kirjalta. Suomen suosituimman true crime -podcastin sisällöntuottaja Saana
Havaksesta kertovan dekkarisarjan kolmas osa Ennen kuin tulee pimeää on
nimittäin heittämällä sarjan paras teos tähän mennessä.
Suosittukaan podcast ei kuitenkaan elätä, joten Saana käy
edelleen palkkatöissä. Yllättäen hän saa pomonsa kautta toimeksiannon, jossa maksaja
toivoo Saanan podcastinsa avulla auttavan yli kaksikymmentä vuotta sitten tapahtuneen
henkirikoksen selvittämisessä.
Heta Weckmanin 17-vuotias pikkusisko Inga löydettiin
murhattuna Inarin Angelista Pyhäjärven rannalta heinäkuun puolivälissä vuonna
1998. Inga oli Hetaa kymmenisen vuotta nuorempi, ja murhan tapahtuma-aikaan
Heta oli jo Helsingissä lakiopintojen ja työuran rakentamisen äärellä. Ingan
murhaa ei siis kuitenkaan koskaan selvitetty, eikä se jätä Hetaa rauhaan. Hän
on yrittänyt kaikkea, mutta poliisi ei vaikuta enää olevan tapauksesta kiinnostunut.
Saana ja tämän podcast tuntuvat olevan viimeinen epätoivoinen oljenkorsi, johon
Heta takertuu.
Saana epäröi, mutta uteliaisuus ottaa lopulta voiton. Lisäksi
pohjoiseen lähteminen antaisi mahdollisuuden tavata isää, jonka kanssa
yhteydenpito on jäänyt vähälle. Voisi yrittää puhua äidistäkin. Saana on kyllä
lapsena käynyt pohjoisessa, mutta Inari ja varsinkin pikkuruinen Angelin kylä ovat
hänelle niin vieraita, että tutustuminen on aloitettava tutkimalla Wikipediaa.
Saana matkustaa pohjoiseen hetkenä, jolloin ruska on jo ohi
mutta kaamos ei vielä ole alkanut. Ensilunta odotellaan. Monet paikalliset
sanovat, että Saana on tullut pahimmalla hetkellä kokemaan Lapin erämaat, mutta
hän itse viehättyy rauhasta ja rikkumattomasta hiljaisuudesta. Elämä
pohjoisessa on totisesti toisenlaista kuin Helsingissä, sen hänkin nopeasti
hahmottaa. Backman on kuvannut erityisesti pohjoisen luontoa ja tunnelmaa upeasti.
Saanan silmin on hienoa päästä kokemaan paikan ja ihmisten arjen ainutlaatuisuus.
Heta järjestää Saanalle majoituksen Ivalon keskustan
ulkopuolella sijaitsevasta mökistä. Sisukas nuori nainen asettuu sinne ypöyksin!
Nopeasti hän saa myös huomata, että inarilaiset eivät todellakaan pidä siitä,
että ulkopuolinen tulee kyselemään menneisyyden murhenäytelmästä ja kaivelemaan
asioita, joista on kuin yhteisestä sopimuksesta vaiettu. Kaikkien tunteman nuoren
naisen raaka ja selvittämätön murha on pienessä yhteisössä melkoinen kipukohta.
Eleleekö murhaaja yhä muiden joukossa salaisuuttaan visusti varjellen?
Poliisillakin on ollut aikanaan epäiltyjä, joita on
kuulusteltu, mutta jotka ovat osoittautuneet syyttömiksi ainakin lain edessä. Silti
he ovat edelleen monien yhteisön jäsenten silmissä syyllisiä. Kun kaikki
tuntevat toisensa, ainakin melkein, tilanne luo omituisia jännitteitä
arkielämään. Viha, katkeruus ja pelko kytevät pinnan alla.
Saana käy ensi töikseen poliisiasemalla jututtamassa
vanhempaa konstaapelia Seppo Laitista eli Myskiä, joka oli ensimmäisissä
poliisitehtävissään, kun Ingan ruumis aikanaan löydettiin. Nyt hän johtaa
alueen pientä yksikköä ja Ingan jutun tutkinnasta vastannut Esko Jaatinen on jo
eläkkeellä. Poliisiasemalla Saanan huomio kiinnittyy katoamisilmoitukseen,
jossa pyydetään vihjeitä 17-vuotiaan Siljan olinpaikasta. Valokuvassa hymyilee
tyttö, joka muistuttaa karmaisevan paljon Ingaa. Voiko tapauksilla olla jotain
tekemistä keskenään?!
Kieltämättä on jokseenkin ’onnekas’ sattuma, että pienellä
paikkakunnalla sattuu samanlainen katoamistapaus kuin yli kaksikymmentä vuotta
aikaisemmin juuri, kun Saana tulee paikalle kysymyksineen. Myös Saana on samaa
mieltä, mutta siitä huolimatta käy ilmi, että tapaukset liittyvät yhteen.
Toisaalta sen varjolla saadaan myös KRP:n rikostutkija ja Saanan avopuoliso Jan
Inariin, joten hyväksyttäneen.
Backman on kirjoittanut romaaniinsa juuri sopivan
painostavan tunnelman. Koko ajan tuntuu, että jokin näkymättömissä piileskelevä
uhka varjostaa paikkakuntaa. Synkeitä salaisuuksia on ihan liikaa, ja aika moni
on sitä mieltä, että asioiden olisi vain parasta antaa olla. Saanaa myös
painostetaan lopettamaan tutkimuksensa, mutta sehän ei häntä tietenkään
lannista.
Puhdas sattuma on sekin, että myös Tuire Malmstedtin
tuorein dekkari Lumihauta sijoittuu Angelin kylään. On tunnustettava,
että mikään varsinainen matkailuvaltti nämä teokset eivät ainakaan minun
silmissäni Angelille ole, sen verran karmaisevia murhia dekkaristit ovat sinne
sijoittaneet.
Mutta jännitysromaanien näyttämöksi seutu tuntuu sopivan mitä
parhaimmin. Ympäröivä erämaa tekee oman osuutensa, samoin kovin paljon
eteläisestä elämäntavasta poikkeava meno esimerkiksi häilyvine valtionrajoineen
sekä saamelaisen väestönosan vaikutuksineen. Kun väkeä on vähän ja asutaan pitkien
etäisyyksien päässä toisistaan, salaisuudet saavat ihan omanlaisensa säväyksen.
Elina Backman: Ennen kuin tulee pimeää
Otava 2022. 416 s.
Äänikirjan lukija Sanna Majuri.
Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.
Tämä dekkari lienee saanut inspiraatiota 2006 kadonneen Antti Hanhivaaran tapauksesta. Kaikki paitsi poliisi tuntuvat pitävän sitä henkirikoksena ja miljöö oli juuri tuo Angelin kylä.
VastaaPoista