Alice Hartin kadonneet kukat -romaanin kannet ovat
niin kertakaikkisen kauniit, että kirja oli ihan pakko ottaa lukuun. Australia
miljöönä vielä kaupanpäällisiksi on ehdotonta plussaa.
Alice Hartin lapsuus ei ole onnellisin mahdollinen. Isä on
synkkä, oikukas, omistushaluinen ja väkivaltainen. Äiti tekee parhaansa sovun
säilyttämiseksi ja Alicen suojelemiseksi, mutta kun Alice on yhdeksänvuotias ja
äiti viimeisillään raskaana, tilanne Hartien kotona eskaloituu. Tapahtuu
onnettomuus, jonka seurauksena Alice jää orvoksi.
Järkyttävät tapahtumat vievät Alicelta puhekyvyn. Kun
ruumiilliset vammat ovat parantuneet, isänäiti June tulee noutamaan Alicen
luokseen Thornfield-nimiselle tilalle. Alice ei ollut kuullutkaan isoäidistä ja
Thornfieldista aikaisemmin. June viljelee tilalla luonnonkukkia ja ottaa
suureen taloonsa asumaan ja tilalla työskentelemään naisia, jotka tarvitsevat
syystä tai toisesta turvallisen asuinpaikan. Toiset viipyvät ehkä kuukauden,
toiset taas asettuvat Thornfieldiin vuosiksi, jopa vuosikymmeniksi.
Naiset ottavat pienen traumatisoituneen orvon huomiinsa ja
hoivaavat tätä kuin kukkatarhansa harvinaisinta kukkaa. Vähitellen Alice alkaa
toipua ja elämä voittaa. Isoäidin tilaa ympäröivä luonto ja sen lähellä virtaava
joki auttavat asiassa. Kotona oli meri, mutta jokikin on hyvä sielulle ja
ruumiille. Joen rannassa kasvaa vanha puu, jonka kaarnaan suvun ihmiset ovat
tunnustaneet rakkautensa. Siellä ovat myös Agnesin ja Clemin nimet. He olivat Alicen
vanhemmat.
Kauniskantisen romaanin kansiliepeessä kerrotaan, että
kirjailija Holly Ringland on varttunut äitinsä trooppisessa puutarhassa
Queenslandissa. Hän on työskennellyt Keski-Australian autiomaassa
alkuperäisväestön parissa ja opiskellut luovaa kirjoittamista Englannissa. Alice
Hartin kadonneet kukat on Ringlandin esikoisromaani, ja sen
julkaisuoikeudet on myyty yli kolmeenkymmeneen maahan. Kirjan pohjalta on tehty
myös tv-sarja, jossa näyttelee muun muassa Sigorney Weaver. Todellinen
menestystarina siis.
Onkin helppo kuvitella, että romaanin upeat miljööt ovat
vedonneet tv-sarjan suunnittelijoihin. Mutta on kirjassa toki paljon muutakin,
mihin tarttua. Tarina on koskettava ja polveileva. Se ei ole liian yllättävä,
vaan lukija ja katsoja voivat nauttia tietystä oikeassa olemisen tunteesta
arvatessaan juonenkäänteitä etukäteen. Tarinassa on dramatiikkaa ja suuria
tunteita, mutta lopulta se on imelyyden liepeitä hipovan toiveikas.
Kukka- ja kasviteema kulkee läpi romaanin. Jokainen luku on
nimetty jonkin kasvin mukaan siten, että kasvin kukkaiskielinen merkitys jotenkin
liittyy luvussa kerrottuihin tarinoihin. Alicen isoäidin isoäiti Ruth Stone on
aikanaan maahan tullessaan aloittanut paikallisiin kukkiin liittyvän
muistikirjan kokoamisen ja oman paikallisen kukkaiskielen sanakirjan luomisen.
1800-luvulla kukkasin välitetyt salatut viestit olivat muotia Euroopassa.
Viihdyin kyllä tämän tarinan parissa ihan mukavasti, ja jos
kaipaa todellisuuspakoa harmaasta arjesta ja marraskuun sumuisensynkistä päivistä,
tämä teos tarjoaa siihen edullisen ja helpon reitin. Juonenkuljetuksessa minua
alkoi lopulta ärsyttää melkoisesti, että se rakentuu niin vahvasti täydellisen
puhumattomuuden ja pimennossa pitämisen varaan. Lukija esimerkiksi tietää, että
Alicen pikkuveli selviytyy onnettomuusyöstä hengissä mutta June vain ei suostu
ottamaan vauvaa kasvatettavakseen. Tätä asiaa ei kuitenkaan paljasteta
Alicelle!
Yhtä tiukasti kaikki vaikenevat syystä, jonka takia Junen ja
hänen poikansa Clemin välit aikanaan katkesivat niin, että Clem ja Agnes
muuttivat pois eivätkä koskaan pitäneet yhteyttä Thornfieldiin. Kuinka
uskottavaa tämä muka on, kun kuitenkin kaikki tilalla asuvat ja ilmeisesti
kaupunkilaisetkin tietävät asiasta? Tämä on kuitenkin vain nieltävä, sillä
muuten kirjassa olisi huomattavasti vähemmän sivuja…
Holly Ringland: Alice Hartin kadonneet kukat (The Flowers
of Alice Hart)
Suom. Hanni Salovaara.
Minerva 2022. 407 s.
Äänikirjan lukija Rosanna Kemppi.
Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu
kuunteluaikapalvelu.
Itse koin tämän naisten kirjanan naisille, jossa miehet sysätään syrjään. Toisaalta loppuratkaisu tuo käänteen tähän Junen "pidetään miehet poissa" ajatteluun. Tavallaan näen tässä suvun naisten pettymyksen miehiin, josta seurasi mitä seurasi.
VastaaPoista