Kahdeksankymmentäluvulla palkkamurhaaja kouluttaa 11-vuotiasta
poikaansa seuraajakseen erityislaatuiseen ammattiinsa. Nelisenkymmentä vuotta
myöhemmin Helsingissä tehdään poikkeuksellinen teloitus keskellä katua. Uhreina
ovat laitapuolen kulkija ja poliisin vanha tuttu Janne Patomäki ja varakas
liikemies Torsti Metsä-Heikkilä, jolla ei ole pienintäkään rikettä tilillään.
Tekijästä tai tekijöistä ei ole oikein mitään johtolankoja, ja poliisi tuntuu haparoivan
täysin pimeässä. Kumpi miehistä oli todellinen uhri, kumpi sivuvahinko?
On kulunut vuosi Itä-Helsingissä riehuneen sarjamurhaajan
nappaamisesta. Karita Haapakorvesta tuli tapauksen vuoksi tunnettu rikostutkija,
joissakin piireissä jopa legenda. Tapauksen selvittelyssä auttaneet psykiatri
Amina Rehmann ja tilastomatemaatikko Juha Huhtala rakastuivat, mutta nyt suhde
on päättynyt karusti Aminan yksipuoliseen ilmoitukseen. Juha on lohduton ja
yrittää upottaa sydänsurunsa viinaan.
Karita tarjoutuu mukaan ohiajomurhien tutkintaan. Samaan
aikaan Amina saa potilaakseen oudosti käyttäytyvän pelokkaan naisen, joka on kuullut
jotain kauheaa. Mihin traumaattinen kokemus liittyy, jää avoimeksi, sillä
potilas poistuu kesken istunnon. Sitten Aminan kimppuun hyökätään hänen
työpaikallaan ja hänen tietokoneensa varastetaan. Liittyikö pelottava hyökkäys
oudosti käyttäytyneeseen naiseen?
Sydämensä murskaantumista poteva Juha ryhtyy leimuavan vihan
vimmassa jäljittämään salaperäistä naista saadakseen selville, kuka on tohtinut
käydä hänen Aminansa kimppuun. Luonnollisesti sekä poliisi että Juha päätyvät
samoille jäljille. Metsä-Heikkilän murha ei ollut sattuma, vaan mitä ilmeisimmin
se liittyi tekeillä olleeseen isoon yrityskauppaan. Samaan osoitteeseen päätyy
Juha oman amatöörisalapoliisityönsä seurauksena.
Rikotut on Tommi Laihon toinen romaani ja (täysin)
itsenäinen jatko-osa viime vuonna ilmestyneelle kriitikoiden suitsuttamalle Uhanalaiset-teokselle.
Laihon valitsema genre on dekkari, mutta varsinaista peruspoliisidekkaria hän
ei kirjoita. Karita Haapakorpi on poliisi ja rikostutkija, mutta kerronta ei
keskity pikkutarkkaan poliisityön realistiseen kuvaamiseen.
Laiho kirjoittaa henkilökuvaus edellä, ja jo Uhanalaisissa
huomasin kiintyväni hänen päähenkilökolmikkoonsa. Niin Karita, Amina kuin
Juhakin ovat syvästi inhimillisiä yksilöitä omine heikkouksineen ja
kipupisteineen. Rikotuissa he tulevat entistä tutummiksi lukijalle, ja
heidän keskinäiset välinsä myös kehittyvät rikosjuonen lomassa.
On luonnollisesti makuasia, kuinka paljon ihmissuhdekuvausta
ja sieluntuskan ruodintaa lukija sietää. Välillä mennään kieltämättä hieman rajoille,
mutta onneksi myös tutkittava rikos on kiinnostava ja toiminnan intensiteetti
pysyy riittävällä tasolla. Tutkintalinjat luikertelevat skientologien suomalaiseen
yhteisöön, mikä on myös varsin mielenkiintoista.
Erilaisten liikkeiden ja lahkojen valtarakenteet ovat vaarallista
kasvualustaa myös rikolliselle toiminnalle. Tätä Laiho kuvaa hyytävästi.
Samaten hän pureutuu syvälle kysymykseen, millaisia ihmisiä kasvaa rankasti
manipuloiduista ja äärimmäisen kohtuuttomille vaatimuksille alistetuista lapsista.
Laiho kuvaa hienosti Helsinkiä, joka on miljöönä niin Uhanalaisissa
kuin Rikotuissakin. Kaupunki tuntuu hengittävän kirjojen sivuilla. Pieni
silmänisku on suotu myös Laihon entiselle kotikaupungille Salolle, minkä salolaislukija
kiitollisena pani merkille.
Tommi Laiho: Rikotut
Myllylahti 2022. 371 s.
Kansi Kimmo Kivilahti.
Äänikirjan lukija Veera Kiiskinen.
Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti