Napakka chick-lit. Viihdyttävä lukuromaani. Viihdesarja
twistillä.
Näillä määreillä kirjailija Nicola May ja kustantaja
Minerva kuvailevat Mayn tuotantoa ja varsinkin neliosaista Cockleberry Bay
-sarjaa, jonka avausosa Kulmakauppa Cockleberry Bayssa on tänä vuonna
ilmestynyt suomeksi. Kirjan kansiliepeet ja kustantamon nettisivut tietävät
kertoa, että May on suosittu ja useasti palkittu viihderomaanien mestari.
Kaikki kirjailijan viisitoista romaania ovat nousseet Amazonin
bestsellerlistalle.
Ei siis ihan sellaista kirjallisuutta, joka osuisi oman
lukumakuni ytimeen. Iloisen värikäs kirja kuitenkin houkutti niin paljon, että
päätin kokeilla, millaista on kirjailijan ”realistisella tyylillä
kirjoitettu romaani rakkaudesta, elämästä ja ystävyydestä.”
Lisäkannustimeksi kustantaja mainitsee esittelyssään vielä, että Kulmakauppa
Cockleberry Bayssa on ollut ilmestymisvuonnaan 2019 Englannin myydyin
digikirja.
Kovin kummoisin odotuksiin en Cockleberryyn lähtenyt, enkä
kovin paljoa saanutkaan. En usko, että olisin syksyn kaikenlaisessa enemmän tai
vähemmän paineistetuissa tohinoissa saanut tätä kirjaa painettuna loppuun.
Äänikirjana homma toimi sen verran kuitenkin, että kuuntelin kirjan kokonaan
kerran aloitettuani. Myönnän, että olin myös utelias. Halusin tietää, miten
kirjailija kirjoittaa sankarittarensa kuiville kaikesta sotkusta,
kommelluksista ja juonittelusta. Ihan kelvollisesti, tunnustan, vaikka ei ihan
minun makuuni kaikki ratkaisut olleetkaan.
Liikkeelle lähdetään Lontoosta, jossa 25-vuotias Rosa Larkin
saa yllättäen tietää perineensä Devonissa sijaitsevasta pikkukylästä
kulmakaupan nimeltä Cockleberry Bayn Kulmakauppa. Perintö vaikuttaa salakähmäiseltä,
sillä Rosa on orpo ja viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa sijaisperheissä.
Papereista ei käy ilmi, kuka on halunnut luovuttaa omaisuutensa Rosalle ja
miksi. Perinnön ehtona on vain, että kauppaa ei saa myydä. Sen voi kyllä
aikanaan lahjoittaa halutessaan eteenpäin tarvitsevalle.
Kauppakirjan mukana Rosa saa pari tuhatta puntaa muuttorahaa,
joten Rosa karistaa Lontoon pölyt kannoiltaan uteliaana mutta kieltämättä myös
epäluuloisena. Perillä häntä odottaa hylättynä pääkadun kulmauksessa nököttävä tyhjä
kauppa, jonka yläkerrassa on asunto. Pienellä laittamisella asunnosta saa ihan hyvän.
Mutta minkälainen kauppa voisi menestyä pikkukylässä?
Rosa on jokseenkin mutkaton tyyppi, joka ei kaihda heittäytyä
houkuttelevien kaksilahkeisten kanssa petipuuhiin tilaisuuden tarjoutuessa. Ja
vaikka kyläläiset eivät kaikki ole kovin ilahtuneita Rosan ilmaantumisesta, petikaveritarjokkaita
kyllä tuntuu riittävän. Mutta olisiko Rosan aika jo vakiintua? Kaikki miesseikkailutkaan
eivät ole aivan niin harmittomia, kuin Rosa on aluksi ajatellut. Kyläläisillä
on myös salaisuuksia, joita Rosa tulee pöyhäisseeksi, eivätkä seuraukset ole
kovin mukavia.
Ajattelin romaania aloitellessani, että salaperäiseen
perintöön liittyy jotain maagisen realismin tyyppistä yliluonnollisuutta, mutta
sen suhteen sain pettyä. Aikanaan selviää, kuka perinnön takana on ja miksi. Asiaan
liittyy muun muassa nippu vanhoja rakkauskirjeitä, jotka Rosa vahingossa löytää
asunnostaan. Ne paljastavat lopulta monta salaisuutta, kunhan Rosa vain saa ne
luettua.
Kuinka uskottavana muuten pidätte juonikuviota, jossa
kirjassa on arvoitus ja sitten löytyy päiväkirja tai kirjenippu tai muu
vastaava dokumentti, eikä päähenkilö lue sitä kerralla vaan palan kerrallaan
silloin tällöin?! Kuka muka tekisi niin? Ei kukaan, sanon vain!
Rosan tarina tuntuu tulevan sellaiseen päätökseen, että seuraavassa Cockleberry
Bay -romaanissa saattaa olla joku muu päähenkilö.
Nicola May: Kulmakauppa Cockleberry Bayssa (The Corner
Shop in Cocleberry Bay)
Suom. Mila Lahdenpohja.
Minerva 2022. 390 s.
Äänikirjan lukija Usva Kärnä.
Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.
Heh, ihan oikeassa olet, kuka muka lukisi niin kiltisti pätkän kerrallaan kuin romaanin sankaritar 😃
VastaaPoistaTämä saattaa päätyä vielä minunkin luureihini. Vähän väsyneenä kuuntelen usein jotain tämän tyyppistä kevyttä, missä äkillinen juonenkäänne ei säpsäytä niin että yöunet oli siinä, TSI tule tarvetta kirjoittaa jotain ylös ennen kuin unohtaa mitä tarkalleen haluaa tallettaa 😅 Tässä on mielestäni omaan genreensä ihan kiinnostava lähtökohta.