Max Seeckin neljäs Jessica Niemi -trilleri Loukko oli
Suomen dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnon tämänvuotisella kuuden
parhaan dekkarin lyhytlistalla. Raati perusteli valintaansa seuraavasti:
”Max Seeck tarjoaa Loukossa lukijalle
omaperäisen ja erittäin vetävän juonen. Seeckin rikospoliisi Jessica Niemi
toivoo saavansa Ahvenanmaan syrjäisimmältä saarelta toipumisrauhaa
työvastoinkäymistensä vuoksi. Hyvän dekkarin perinteiden mukaisessa idyllisessä
täysihoitolassa Jessica tapaa ihmisiä, joilla on yhteinen vuosikymmenten
takainen kipeä menneisyys. Pian rannalta löytyy ruumis, eikä Jessica malta tyytyä
tarkkailijan osaan. Tarinaan tuo vahvaa särmää Jessican oman elämän iso
käännekohta.”
Loukko on rakettimaisen kansainvälisen uran rakentaneen Max Seeckin
seitsemäs trilleri ja siis neljäs osa suosittua Jessica Niemi -sarjaa. Seeck on
julkaissut teoksensa tiiviiseen kirja vuodessa -tahtiin, ja vaikka olen
lukijana yrittänyt pysytellä vauhdissa mukana, olen tipahtanut armotta
kyydistä. Sarjan aloitusosan Uskollinen lukija luin melko
tuoreeltaan, mutta seuraavat osat ovat jääneet odottelemaan kirjapinojen uumeniin.
Kun Loukko nousi Johtolanka-palkinnon lyhytlistalle,
päätin täyttää tämän ammottavan aukon sivistyksessäni ja kuunnella koko sarjan
alusta alkaen yhteen menoon. Poikkeuksellisesti tartuin siis uudestaan jo
kertaalleen luettuun jännitysromaaniin aloittaessani Uskollisesta lukijasta,
mutta halusin kerrata sen tapahtumat, koska arvelin ainakin Jessican
poikkeuksellisen yksityiselämän käänteiden olevan olennaisia myöhemmissäkin
kirjoissa.
Jostain oli kuitenkin mieleeni iskostunut ajatus, että
sarjassa on ilmestynyt toistaiseksi kolme teosta, joten otin seuraavaksi
kuunteluun Kaunan. Vasta sen loputtua tajusin, että olinkin vahingossa
jättänyt välistä Pahan verkon! Mitään varsinaista vahinkoa ei sitten
kuitenkaan päässyt tapahtumaan, koska Seeck onnistuu varsin taitavasti
välttämään aiempien osien juonikuvioiden paljastamisen. Siitäkin huolimatta,
että jotkut juonisäikeet jatkuvat kirjasta toiseen. Esimerkiksi Uskollisen
lukijan lopullinen ratkaisu tulee selväksi vasta Kaunan yhdessä
sivujuonteessa.
Jessica Niemi on verrattoman traumatisoitunut
trillerisankari! Hän on menettänyt biologisen perheensä auto-onnettomuudessa
ollessaan kahdeksanvuotias. Äiti, isä ja pikkuveli menehtyivät kolarissa, mutta
kuin ihmeen kaupalla Jessica selvisi hengissä vaikkakin pahoin loukkaantuneena.
Onnettomuuden jäljiltä hänellä on vielä kolmekymppisenäkin ajoittain pahoja
kipuja. Jessica on myöhemmin menettänyt myös kasvattiperheensä eli isänsä
sisaren ja tämän miehen. Hän on siis moninkertainen orpo.
Koska tämä ei vielä riitä mihinkään, on Jessica kokenut
hengenvaarallisen suhteen ollessaan 19-vuotias. Traumakuormaa on siis
melkoisesti, ja kun aikanaan ilmenee, että suvussa on ollut myös
mielenterveysongelmia, on koktaili kunnioitettava. Jos Jessica ei olisi ehkä
koko Suomen etevin rikostutkija, hän olisi varmasti jo aikoja sitten tullut
hyllytetyksi tehtävästään terveysperustein. Läheltä pitääkin useasti huippukyvykkyydestä
huolimatta.
Kaiken tämän päälle tulee vielä Jessican tarkoin varjelema yksityiselämään liittyvä salaisuus, jonka hän on aikoinaan paljastanut vain esimiehelleen Ernelle. Jessican ja Ernen välit ovat poikkeukselliset, ja varsinaisen syyn siihen tietävät vain he kaksi.
Pahan verkko -trillerissä Jessica ryhmineen on saanut
uuden esihenkilön Ernen tilalle. Helena Lappi kokee Jessican olevan kävelevä
uhka omalle uralleen, joten on löydettävä jotain, jolla saada omapäisestä mutta
valitettavan taitavasta alaisesta kunnon ote. Kuin tilauksesta sopiva väline
putoaakin hänen syliinsä.
Meneillään on vaikea tapaus, jossa selvitellään kahden Suomen
suosituimman bloggaajan katoamistapausta. Nuori japanilaissuomalainen Lisa
Yamamoto on kadonnut levynjulkistamistilaisuuden jälkeen savuna ilmaan. Samojen
juhlien jälkeen on kadonnut myös nuori bloggaaja Jason Nervander. Kummankin
Instatililtä löytyy omituinen Söderskärin majakkaan liittyvä päivitys, joka
antaa ymmärtää nuorten kuolleen. Onko kyseessä makaaberi julkisuustemppu? Liittyykö
Vuosaaren rantaan huuhtoutuneen mangahahmoksi pukeutuneen nuoren naisen ruumis
jotenkin tapaukseen?
Rikosvyyhti on monimutkainen ja -syinen, ja Jessicakin
joutuu useaan otteeseen toteamaan olleensa täysin hakoteillä. Kun karmea kansainvälinen
rikosjuoni lopulta paljastuu ja päästään tarinan huippukohtaan, on ruumiita
ehtinyt kertyä melkoinen pino ja Jessican oma henki on hiuskarvan varassa.
Ville Laihosen suunnittelemassa kansikuvassa myös olennainen tapahtumapaikka eli ns. Silitysrautatalo. |
Kauna jatkuu lähestulkoon suoraan siitä, mihin Pahan
verkko jäi. Jessica on päätynyt jonkinlaiselle sairausloman ja virkavapaan
yhdistelmälle, mutta kun Helsingin Kaivopuistossa sijaitsevassa arvoasunnossa
surmataan Suomen ehkä tunnetuin, vihatuin ja varakkain teollisuuspohatta Eliel
Zetterborg, eikä Jessican työkavereilla ole harmainta hajuakaan sen paremmin
tekijästä kuin tekotavastakaan, on Jessican palattava sorvin ääreen. Suljetun
huoneen arvoitus on kerrassaan kutkuttava, ja johtolangat vievät vuosien taakse
erään metsästysretken kohtalokkaisiin tapahtumiin.
Kuten sanottu, sivujuonena Kaunassa on tavallaan Uskollisen
lukijan lopullinen ratkaisu, ja mukana on siihen liittyvä juonikuvio, joka
saa alkunsa Pahan verkon alkusivuilla. Jälleen Jessican henki on vain
hiuskarvan varassa, ja ruumiita tulee kasapäin. Ei siis ihme, että muutenkin
mieleltään epävakaan nuoren naisen tilanne alkaa olla huolestuttava.
Painajaiset ja sekavat kauhunäyt myös valveilla alkavat ahdistaa jo lukijaakin
Jessica-parasta nyt puhumattakaan. Suosittelisin vakavasti lääkärin ja
psykologin puoleen kääntymistä, mutta kukaan ei tunnu huomaavan rikosylikonstaapelin
todellista kuntoa.
Seeck kirjoittaa siis kammottavista sarjamurhaajista, ja
kauhuaineksia sekaan sotkeentuu niin Jessican epävakaan mielen kuin joidenkin
murhaajien täydellisen hulluuden takia. Mukana tuntuu olevan aina silloin tällöin
rippunen yliluonnollistakin ainesta, vaikka itse rikosvyyhdet aina osoittautuvat
varsin maallisiksi, kunhan kaikki epämääräinen kauhuhöttö saadaan niiden päältä
kuorittua.
Silti Seeckillä tuntuu olevan lukkarinrakkautta myös
perinteisen arvoitusdekkarin suuntaan, kuten jo Kaunan ovela suljetun
huoneen arvoitus näyttää. Samansuuntainen perinteinen asetelma on Loukossa,
jossa Jessica on erään katastrofiin päättyneen välikohtauksen jälkeen joutunut
hyllytetyksi virastaan. Mielenterveysongelmat tuntuvat vain syvenevän, ja
Jessicalla alkaa olla jo itsetuhoisia ajatuksia. Myös syvä yksinäisyys riivaa
naista. Työkaveri Jusuf ehdottaa lomaa jossakin kaukana kaikesta, ja Jessica
päätyy kaikista maailman paikoista Ahvenanmaalle Smörregårdin syrjäiselle
saarelle.
Smörregårdissa pitävät majataloa Astrid ja Åke Nordin, äiti
ja poika. Kahdeksankymppinen Astrid on tehnyt uransa Maarianhaminan sairaalan
synnytyslääkärinä, ja viisikymppinen Åke on opettanut filosofiaa Ruotsin
puolella yliopistossa, mutta päättänyt sitten tehdä elämänmuutoksen ja palata
kotiin auttamaan äitiään liikeyrityksen hoitamisessa. Majatalo uinuu varhaiskevään
untaan, eikä muita asiakkaita Jessican lisäksi ole kuin ruotsalainen omissa oloissaan
pysyttelevä pariskunta, jonka on tarkoitus pian jatkaa matkaa Suomen mantereelle.
Nettiyhteydet ovat heikot, mutta siitä huolimatta Astrid ja
Åke saavat nopeasti tietää Jessican taustan. Onko tunnettu rikosylikonstaapeli
vetäytynyt saariston rauhaan kirjoittamaan dekkaria? Åke haluaa kertoa
Jessicalle saaren synkästä historiasta ja erityisesti sinitakkisesta tytöstä,
paikan omasta kummituksesta. Sinitakkinen yhdeksänvuotias Maija katosi saaren
pohjoispuolella toimineesta orpokodista vuonna 1946 ja on sen jälkeen näyttäytynyt
aina silloin tällöin, yleensä jonkin kuolemantapauksen yhteydessä.
Saarella on kuollut hämäräperäisissä olosuhteissa kaksi
ihmistä 1980-luvulla, ja nyt Jessican tultua saarelle tapahtuu pian uusi
hukkumisonnettomuus. Muuttolinnuiksi kutsuttu kolmen vanhuksen seurueeksi
kutistunut joukko on tullut vuosittaiselle vierailulleen saarelle muistelemaan
sodanjälkeistä lastenkotiaikaansa, ja aamulla yksi vanhuksista löytyy pohjoisrannan
laiturin kupeesta hukkuneena.
Tapauksen tutkintaa Smörregårdissa johtaa paikallinen
poliisi Johan, mutta kuten arvata saattaa, Jessica ei malta olla sotkeutumatta
tapaukseen. Hän hyödyntää sumeilematta suhteitaan omalla työpaikallaan, vaikka
ei poliisin virassa juuri nyt olekaan. Kaikki saarella olevat vähät ihmiset
tuntuvat olevan epäilyttäviä, esittävän jotain muuta kuin oikeasti ovat ja kätkevän
synkkiä salaisuuksia. Jälleen on mukana kauhuelementtejä ja synkkää menoa
ryydittää saaren eristyneisyys, joten mitään kovin leppoisaa arvoitudekkarimeininkiä
on turha odottaa. Entä onko Jessican oma henki hiuskarvan varassa? Arvaapa
vain, montako kertaa!
Neljän tuhdin romaanin putki Jessica Niemen ja kumppaneiden
seurassa on siis takana. Jossain vaiheessa aloin panna merkille, että
tapahtumat sijoittuvat kaikki pimeimpään vuodenaikaan kunnon noir-tapaan. Uskollisessa
lukijassa ollaan alkutalvessa, lunta on jo maassa ja Helsingin rannat jään
peittämiä. Pahan verkko ja Kauna sijoittuvat nekin talveen, joulunalusviikolle
ja tammi-helmikuulle pimeään Helsinkiin. Loukossa tunnelma on keväisin,
mutta jotta ei menisi turhan valoisaksi, loppuhuipennusrymistelyt käydään
kaikkien aikojen kevätmyrskyn riehuessa merellä.
Seeck kirjoittaa koukuttavasti ja tarinat vetävät
erinomaisesti. Ne ovat tummanpuhuvaa viihdettä sarjamurhista ja lievästä
kauhusta pitäville lukijoille. On helppoa kuvitella tapahtumat mielessään, ja
erityisesti Helsingin kuvaus on taiten toteutettua. Seeck avaa kaupungin kauniimpien
julkisivujen taakse kätkeytyviä synkkiä salaisuuksia. Raha ja menestys eivät
tuo onnea. Jessicasta ei varsinaisesti tullut ystävääni, mutta ei hän vastenmielinen
tai kovin ärsyttäväkään tyyppi lopulta ole. Toivon hänelle kyllä valoisampia
aikoja!
Jatkuuko Jessica Niemi -sarja vielä? Jää nähtäväksi. Loukossa
hänen henkilökohtainen elämänsä saa uuden käänteen, mutta muuten kaikki jää
auki jättäen oven mukavasti raolleen jatko-osillekin.
Max Seeck:
Uskollinen lukija
Tammi 2019.
Pahan verkko
Tammi 2020
Kauna
Tammi 2021
Loukko
Tammi 2022
Äänikirjojen lukija Sara Paavola.
Kirjat ostettu itse, paitsi Loukko saatu myös lahjana kustantajalta.
Äänikirjat itse maksettu kuunteluaikapalvelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti