”Alkujaan tarkoitukseni oli suomentaa koko sarja järjestyksessä. Kun olin jo ostanut Revolverisydämen käännösoikeudet, lähestyi saksalaiskustantaja minua ja kysyi, olisiko mahdollista kääntää seuraavaksi sarjan kuudes osa. Kirjailijan kanssa oli näet sovittu aiempien osien uudelleenjulkaisusta editoituina laitoksina, ja mahdolliset käännökset haluttiin tehtävän aikanaan niiden pohjalta. Useimmissa muissa maissa käännökset on aloitettu vasta kuudennesta osasta.
Suostuin ehdotukseen, ja näin jälkikäteen ajateltuna päätös oli oikea. Krokotiiliyö
on Simone Buchholzin läpimurtoteos ja palkittu Saksan
dekkaripalkinnolla. Meriitit edesauttoivat, että kirja noteerattiin
valtamedioissa, ja nuo positiiviset arviot olivat markkinoinnillisesti Huipulle
todella tärkeitä. Niiden vaikutus on pitkälti varmistanut sen, että olen
ylipäätään pystynyt jatkamaan sarjan julkaisua.”
Näin avautui Kustantamo Huipun takana uurastava kustantaja ja kääntäjä Anne
Kilpi kustantamonsa Instagram-tilillä noin viikko sitten. Kyse on siis Saksan
dekkarikuningatar Simone Buchholzin hampurilaissyyttäjä Chastity Rileystä
kertovasta dekkarisarjasta, jossa on toistaiseksi ilmestynyt yhdeksän osaa,
mutta johon ymmärtääkseni on vielä tulossa yksi osa jossain vaiheessa.
Kustantamo Huipun idea on suomentaa laadukasta
saksankielistä kirjallisuutta. Meidän suomalaisten dekkarifanien onni on ollut,
että dekkarit ovat myös Anne Kilven sydäntä lähellä. Hänen työnsä ansiosta
Buchholzin ja Veit Heinichenin dekkareita on nyt luettavissa myös
suomeksi.
Buchholzin Hamburg Noir -sarja tosin on paljon enemmänkin
kuin ’vain’ dekkarisarja. Intohimoisena dekkarifanina ja genren tulisieluisena
puolustajana vähän sattuu näin sanoa, mutta totuutta on paha lähteä kieltämään.
Buchholzin kieli ja tyyli ovat hiotun niukkoja ja taloudellisia. Selittelyä tai
kuvailua kirjoissa on äärimmäisen vähän, mutta silti tarinat ovat täysiä. Hampurin
Sankt Pauli on loistava miljöö rosoisille, paikoin raaoille ja hurjillekin
rikostarinoille.
Rosoinen on Buchholzin päähenkilö Chas Rileykin. Nelikymppinen
nainen ei kumartele sen pahemmin pomojaan kuin yleisiä moraalisääntöjäkään.
Sydän on välillä karrella, mutta sitä ei näytetä kenellekään. Kunnon kännit
ovat paras lääke vaivaan kuin vaivaan. Chas saapastelee miesten sydänten yli
buutseillaan juurikaan sivuilleen vilkuilematta. Parasta on notkua ystävien
kanssa epäilyttävissä baareissa aamuyöhön, kun ensin on huudettu kurkut
käheiksi paikallisessa futismatsissa. Kuka voisi olla pitämättä tällaisesta
dekkarisankarittaresta?
Sarjan yhdeksäs osa Hotel Cartagena ilmestyi Saksassa
vuonna 2019 ja suomeksi vuonna 2022. Kyse on panttivankidraamasta, jonka
keskelle Chastity ja hänen lähimmät työtoverinsa ja ystävänsä vahingossa
joutuvat. Joukko on juhlimassa syntymäpäiviä hampurilaisen hotellin
kattokerroksessa sijaitsevassa baarissa, johon kesken kaiken hyökkää joukko
aseistettuja miehiä. Chastitylla on muitakin ongelmia kuin terroristit, ja
tilanne on todella täpärä monella tapaa.
Tämän rinnalla kulkee toinen tarina, joka alkaa
1980-luvulta. Yhdeksäntoistavuotias Henning saa tarpeekseen surkeasta
elämästään Hampurissa ja pestautuu Etelä-Amerikkaan suuntaavaan laivaan. Uusi
elämä Kolumbiassa alkaa mukavasti, mutta hyviä vuosia ei ehdi kertyä montakaan,
ennen kuin Henning värvätään huumekartelliin. Hänen tehtävänsä on järjestää
kartellille kontaktit Saksassa kokaiinin salakuljetusta ja kauppaa varten. Vähitellen
lukijalle alkaa hahmottua, miten tarinat aikanaan yhdistyvät.
Juoni ei siis ole kovinkaan perinteinen dekkarijuoni, vaan
pikemminkin se on lainattu trilleriltä. Vaikka Hotel Cartagenassakin on
toimintaa itse asiassa aika paljonkin, se ei silti ole perinteinen
trillerikään. Se on taiten kirjoitettu kaunokirjallinen romaani, jossa on mukana
virkavaltaa ja rikollisia ja jossa tapahtuu koko joukko rikoksia.
Buchholz kuvaa Hampuria ja sen väheksyttyä satamanseutua sekä elämän kolhimia
henkilöitään rakastavasti ja arvostaen, kuin kertoen hyvistä ystävistään. Suosittelen
Hotel Cartagenaa ja koko sarjaa lämpimästi niin dekkarifaneille kuin
niillekin lukijoille, jotka eivät yleensä dekkareihin tartu. Lukemisjärjestys
on mielestäni vapaa.
Mutta millaista on suomentaa ja kustantaa saksankielistä
kirjallisuutta? Ei kovin ruusuista ainakaan Anne Kilven mukaan. Lainaan tähän
vielä hänen Instagram-julkaisunsa lopun:
”Vielä tuolloin elättelin toiveita, että voisin mahdollisesti jossain
vaiheessa suomentaa myös väliosat. Tilanteet ovat sittemmin kuitenkin
muuttuneet. Dekkareille on tällä hetkellä todella vaikea saada käännöstukea, ja
tämä on yksi keskeinen syy, miksi Chas Riley -sarjan seuraava suomennos (ja
samalla sarjan päätösosa) ei ilmesty vielä tänä vuonna vaan joskus myöhemmin -
sen eteen ainakin parhaani teen.
Oma näkemykseni nykytiedoilla on se, että jos olisin jatkanut suomennoksia
järjestyksessä, olisin jo joutunut luovuttamaan.
Olen suunnattoman iloinen Chas Riley -dekkareiden saamasta positiivisesta
huomiosta ja ymmärrän puuttuvien osien aiheuttaman harmituksen täysin. Krokotiiliyön
takaumat kuitenkin onneksi paikkaavat aukkoja, joita neljän osan väliin
jäämisestä väistämättä jää. Krokotiiliyössä Simone Buchholzin kerronta
on lisäksi hioutunut siihen timanttiseen terään, jolla hän on saanut lukuisat
palkintonsa.”
Miten sitten voimme parhaiten osoittaa tukemme vaikkapa Kustantamo
Huipulle, tuolle pikkiriikkiselle laatukustantamolle? Tietysti lukemalla,
kuuntelemalla, ostamalla ja lainaamalla sen kustantamia teoksia. Sekä tietysti
vinkkaamalla niistä kavereille!
Simone Buchholz: Hotel Cartagena (Hotel Cartagena)
Suom. Anne Kilpi.
Kustantamo Huippu 2022. 281 s.
Kansi Taina Värri.
Äänikirjan lukija Karoliina Niskanen.
Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.
Revolverisydän
Krokotiiliyö
Verikuu
Mexikoring
Hotel Cartagena
Buchholz on takuuvarma kirjailija, joka ei tuota lukijalleen pettymystä!
VastaaPoistaTämä dekkaristi ei tarjoa mitään valmiiksi pureskeltua, vaikkakin teoksen panttivankitilanteessa yksi herra joutuukin jauhamaan makkarapötköä kirjaimellisesti henkensä edestä mössöksi, vaan hän jättää lukijalle ilmatilaa hengittää ja omille tulkinnoille. Anne Kilven käännös ja Taina Värrin osuvan synkänpuhuva kansi kruunaavat kokonaisuuden.
Kiitos Sinulle Veit Heinichen vinkistä ja Kustantamo Huipulle & Anne Kilvelle lukunautinnoista!!
Olen lukenut nyt Revolverisydämen ja Krokotiiliyön ja olisin halunnut lukea myös ne puuttuvat kirjat välistä. Oikein harmitti, kun en saanut lukea välillä, että miksi Chas potkittiin rikospoliisista ja aivan varmasti olisin tykännyt kaikista kirjoista, sillä minusta tuli sarjan fani jo Revolverisydäntä lukiessa. Verikuu odottelee lukuvuoroaan. Olen siis löytänyt sarjan pariin vasta tänä vuonna.
VastaaPoistaKiitos molemmille!
VastaaPoista