”Hän takertui yhteen [kirja]pinoon, joka kaatui ja vei hänet mukanaan. Isä kaatui lattialle
ja kuoli. Ilo oli ollut hänelle liikaa. Hän eli
kuusikymmentäseitsemänvuotiaaksi.”
Tämä lainaus on
aivan itävaltalaisen Monika Helferin pienoisromaanin Missä isä on?
lopusta. Sotaveteraani-isä Josef Helferin elämä päättyy traagisesti mutta
samalla aavistuksen koomisesti kaatuvan kirjapinon alle. Josef Helfer oli aina
rakastanut kirjoja yli kaiken ja oli jo aiemmin ollut vähällä kuolla niiden
takia. Lopulta kirjat siis perivät miehestä voiton.
Kirjoja rakastavalle
lukijalle, kuten minulle, Helferin autofiktiivinen teos on lähestulkoon
täydellinen lukukokemus. Tosin kuuntelin Missä isä on? -romaanin
äänikirjana. Sen lukee Sinikka Sokka, enkä voisi kuvitella tälle
helmelle timanttisempaa lukijaa. Kuuntelukokemus oli miltei meditatiivinen.
Ihastuin Helferin
lämpimään kertojanääneen jo Roskaväkeä-romaanin parissa pari vuotta
sitten, ja Missä isä on? vain vahvisti rakkauttani. Roskaväkeä-romaanissa
Helfer kertoo äidinpuoleisen sukunsa tarinaa. Helferin äidinäiti Maria ja
äidinisä Josef kuuluivat ennen ensimmäistä maailmansotaa Itävallan maaseudun
vähäpätöisimpään liikkuvaan köyhään työväkeen, jota kutsuttiin halventavasti
roskaväeksi.
Monika Helferin
äiti Grete syntyi sodan alettua ja Josef-isän jo astuttua palvelukseen. Koska
raskaus alkoi näkyä vasta aviomiehen lähdettyä sotaan, alkoi kylillä liikkua
huhu, että lapsen isä ei olisikaan Josef. Valitettavasti epäilys pesiytyi
vahvasti myös Josefin mieleen niin, ettei mies koskaan sanonut sanaakaan
äpäräksi uskomalleen tyttärelle.
Missä isä on? kertoo nimensä mukaisesti lähinnä Helferin oman
isän eli Vatin tarinan, mutta myös äiti Grete sekä Helferin sisaret, enot ja
tädit sekä muut sukulaiset pääsevät luonnollisesti kirjan sivuilla. Teos on
vahvasti autofiktiivinen, ja mukana on paljon metatekstiä, jossa kirjailija
kertoo kirjan kirjoittamisprosessista. Kun hän kertoo äidilleen aikovansa
kirjoittaa kirjan isästä, tämä kysyy, onko tulossa faktaa vai fiktiota.
Kirjailija vastaa, että molempia, mutta todennäköisesti enemmän fiktiota, koska
faktoja on käytettävissä niin vähän. Miten voi luottaa lapsuusmuistoihin ja moneen
kertaan muuntuneisiin tarinoihin? Sisaruksilla tuntuu olevan kovin erilaiset käsitykset
tapahtumista.
Josef menetti sodassa
toisen jalkansa. Hän tapasi tulevan vaimonsa Greten sairaalassa, jossa tämä työskenteli
sairaanhoitajana. Myöhemmin pariskunta veti vuorilla sijainnutta eräänlaista loma-
ja toipilaskotia, johon saksalaiset sotainvalidit tulivat viettämään aluksi
kesäkuukausia. Myöhemmin laitos alkoi toimia ympärivuotisesti. Näihin aikoihin
sijoittuvat Monika Helferin varhaiset lapsuusmuistot isästä, jonka silmäterä
oli laitokselle lahjoitettu upea kirjakokoelma.
Kirjoista, kirjallisuudesta
ja lukemisesta tulee myös Monika Helferille tärkeitä. Kun hän aikanaan
julkaisee ensimmäisen oman teoksensa, on isän ilo ja ylpeys koskettavaa.
Monika Helferin
vanhempien ja heidän perheensä tarinassa on paljon vaikeuksia ja synkkiäkin vaiheita.
Menetyksistä ja murheista ei kuitenkaan puhuttu, vaan mentiin eteenpäin taakse pahemmin
vilkuilematta. Lasten oli usein vaikea ymmärtää erilaisia tilanteita, joihin olosuhteiden
pakosta päädyttiin. Tämän perinteen Helfer on halunnut omassa perheessään katkaista,
joten onnettomuudessa kuolleesta tyttärestä puhutaan usein ja suoraan.
Roskaväkeä ja Missä isä on? muodostavat hienon
kokonaisuuden, jonka voi huoleti nautiskella haluamassaan järjestyksessä, mutta
ehdottomasti suosittelen molempiin tarttumista. Mikrohistorian kautta avautuu
näköala viime vuosisadan tavallisten eurooppalaisten historiaan. Sotien varjot
olivat mustat ja pitkät, ja ne vaikuttivat arjessa monin tavoin.
Lämmin kiitos
jälleen Kustantamo Huipulle ja Anne Kilvelle, että meillä on
mahdollisuus nauttia näistä loistavista teoksista omalla äidinkielellämme. Kirjat
eivät käänny itsekseen, eikä ole itsestään selvää, että edes parasta
eurooppalaista nykykirjallisuutta käännetään suomeksi.
Monika Helfer:
Missä isä on? (Vati)
Suom. Anne Kilpi.
Kustantamo Huippu 2022. 203 s.
Äänikirjan lukija Sinikka Sokka.
Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti