Olen jo lukuisia kertoja avautunut, miten hurahdin täysin
suomalaisiin kultakauden ajan taiteilijoihin ja heistä kertoviin elämäkertoihin
ja biofiktiivisiin romaaneihin ahmiessani Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan ensimmäisiä osia. Erityisesti sarjan kolmas osa Emännöitsijä
kiehtoi. Siinä Ida saa pestin itsensä Albert Edelfeltin Helsingin-ateljeen
emännöitsijänä.
Millainen ihminen kuuluisa maalari oikein oli? Tätä
kysymystä lähdin selvittämään, ja millainen matka se onkaan ollut! Olen lukenut
pinoittain elämäkertoja ja biofiktiivisiä romaaneja Edelfeltistä, hänen
perheestään ja aikalaisistaan. Olen vieraillut museoissa ja näyttelyissä,
katsellut kuvia ja kuunnellut opastuksia, ahminut kaikkea asiaan kuuluvaa kaikin
mahdollisin tavoin.
Hieman oma Edelfelt-maniani ehti jo hiipua, mutta nyt se on
taas voimissaan. Ateneumin ensimmäinen näyttely remontin jälkeen on juuri
avautunut, ja se on nimenomaan Albert Edelfeltin tuotannosta koottu suurnäyttely.
Porvoossa Albert Edelfeltin ateljeemuseota on kunnostettu. Ja kuin
tilauksesta kustantamo Teos julkaisi Maria Vainio-Kurtakon
perusteellisen kaksoiselämäkerran Albert Edelfeltistä ja hänen vaimostaan Ellan
de la Chapellesta suomeksi.
Teoksen nimi Sovelias liitto – Kohtauksia Ellan de la Chapellen ja Albert
Edelfeltin elämästä on minusta hieman turhan vaatimaton ainakin alaotsikon
osalta. Valokeila kyllä suuntautuu intensiivisemmin nimenomaan Ellan de la
Chapelleen, mutta kyllä Edelfeltinkin elämä tulee varsin perusteellisesti
ruodituksi. Ellan de la Chapelle on valokeilassa myös ansaitusti, sillä kaiken
aiemman lukemani perusteella olen olettanut, että hänen elämästään on ylipäätään
tiedetty paljon Edelfeltin elämänvaiheita vähemmän.
Pääotsikon mukaisesti Vainio-Kurtakko pyrkii ottamaan
selvää, miksi Ellan de la Chapelle ja Albert Edelfelt päätyivät solmimaan
avioliiton, millainen se oli ja miksi se päättyi kuten päättyi. On tunnustettava,
että minullakin on ollut kaiken aiemmin lukemani perusteella käsitys, että
avioliitto oli yllättävä, hätäisesti tehty ratkaisu, tuomittu epäonnistumaan ja
onneton alusta loppuun ja että Ellan de la Chapelle jotenkin huijattiin siihen.
Nämä käsitykseni saivat huutia Vainio-Kurtakon perusteellisen selvityksen
ansiosta.
Vainio-Kurtakko avaa ansiokkaasti myös 1800-luvun lopun aikaa
ja sen ilmapiiriä, avioliittoinstituution merkitystä ja sääty-yhteiskunnan kirjoittamattomia
sääntöjä. Suomi ja Helsinki olivat auttamattoman vähäväkisiä, kun näkökulmana
olivat aatelisperheiden naimaikäiset jälkeläiset avioliittomarkkinoilla.
Albert Edelfelt oli vanhan mutta köyhtyneen aatelissuvun viimeinen
vesa (ennen poikansa Erikin syntymää), joka ansaitsi oman ja pääosin äitinsä ja
sisartensakin elannon porvarilliseksi mielletyn ammatin avulla. Vuodet Pariisin
taiteilijapiireissä olivat vieraannuttaneet hänet ahdasmielisestä Helsingistä. Ellan de la Chapelle oli kuulu kaunotar, jolla
varakkaitakin kosijoita riitti ulkomaita myöden. Hän ei kuitenkaan halunnut naimisiin,
vaan suunnitteli opiskelevansa kotiopettajattareksi. Miten näin epätodennäköinen
pari päätyi yhteen? Muun muassa sen Vainio-Kurtakko selvittää perin juurin ja todella
kiinnostavasti.
Sovelias liitto on siis perusteellinen
kaksoiselämäkerta. Vainio-Kurtakko keskittyy Albert Edelfeltinkin osalta enemmän
yksityiselämän kuin taiteellisen tuotannon ruodintaan sikäli kuin näitä voi
toisistaan erottaa. Vainio-Kurtakko asettaa kohteenaan olevan avioliiton aikakautensa
raameihin muun muassa ruotimalla aikakauden avioliittoa käsittelevää kaunokirjallisuutta
ja näytelmiä. Jotkut mainituista teoksista Edelfelt ja de la Chapelle ovat varmuudella
lukeneet tai nähneet. Asian voi todistaa esimerkiksi säilyneen kirjeenvaihdon
perusteella. Miten teokset vaikuttivat heidän omiin ajatuksiinsa ja ratkaisuihinsa?
Sovelias liitto on taitettu upeasti ja siinä on
runsas kuvitus. Mukana on paljon valokuvia, maalauksia ja piirroksia. Lähes
kaikista tekstissä mainituista maalauksista on myös kuva kirjassa, joten Googlea
joudun käyttämään vain satunnaisesti. Kirja on ilmestynyt myös äänikirjana,
mutta suosittelen katsomaan ainakin kuvat myös painetusta kirjasta. Teksti ja
kuvitus muodostavat mietityn yhtenäisen kokonaisuuden.
Ainoa moitteeni kohdistuu aavistuksen liian pieneen kirjasinkokoon
ja haaleaan painomusteeseen, jotka tekevät lukemisesta vähän raskaan. Mukana on
runsaasti suoria sitaatteja esimerkiksi kirjeistä, ja ne on painettu kursiivilla
ja liilanvärisellä musteella. Ratkaisu lienee tehty esteettinen näkökulma edellä
miettimättä, mitä vaikutusta valinnoilla on luettavuuteen ja saavutettavuuteen.
Erityiskiitos vielä kirjan lopusta löytyvistä sukupuista.
Sellaisia toivoisin liitettävän muihinkin elämäkertoihin, joissa sukulaisia vilisee.
Sovelias liitto oli minulle oikea löytö. Nyt tuntuu,
että Edelfelt-pajatso alkaa olla melkoisen tyhjä. Viimeistelen asiantilan vielä
Ateneumin näyttelyllä ja vierailulla Haikon ateljeemuseossa.
Maria Vainio-Kurtakko: Sovelias liitto – Kohtauksia Ellan
de la Chapellen ja Albert Edelfeltin elämästä (Ett gott parti. Scener ur Ellan
de la Chapelles och Albert Edelfelts liv)
Suom. Kaisa Sivenius.
Graafinen suunnittelu Antti Pokela.
Teos 2022. 428 s.
Lainattu kirjastosta.
Linkki- ja kirjalista Albert Edelfeltistä kiinnostuneille:
Marina Catani: Pariisi, kevään ja elämän tuoksu - Albert Edelfeltin elämäkerta. Ajatus-kirjat, 2004.
Anna Kortelainen: Virginie! Tammi, 2002.
Anna Kortelainen: Tulirinta - Romaani Erik Edelfeltistä Tammi, 2020
Pentti Savolainen: Rakkautta Pariisin taivaan alla - Aino Acktén ja Albert Edelfeltin tarina. Ajatus-kirjat,2004.
Anna Kortelainen: Puolivilli puutarha - Albert Edelfeltin Haikko. Otava, 2004.
Eija Kämäräinen: Albert Edelfelt - Kultainen häkki. WSOY, 1992.
Venla Hiidensalo: Sinun tähtesi. WSOY, 2017.
Raija Oranen: Ackté! Teos, 2016.
Glory Leppänen: Arkkipiispan perhe ja Aino Ackté Otava,1966.
Hanna-Reetta Schreck: Säkenöivät ja oikukkaat. Suomen kultakauden naisia Like, 2021
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti