Hope Adamsin tositapahtumiin perustuva historiallinen
romaani Vaaralliset naiset sopii loistavasti tämän #naistenviikko2023-teeman
jatkoksi. Kirjailija kertoo romaanin kiitososuudessa saaneensa kirjaidean
nähtyään Rajahin tilkkupeitteen Lontoon Victoria ja Albert Museumissa
vuonna 2009, kun se oli näyttelyssä lainassa Australian kansallisgallerialta.
Britit karkottivat Australiaan ja Tasmaniaan vuosien 1787 ja
1868 välisenä aikana kaikkiaan 166 000 vankia. Karkotus oli siis yleinen
rangaistusmuoto, ja sitä käytettiin yleensä vähäisempiin rikoksiin tai nykynäkökulmista
jopa rikkeisiin syyllistyneisiin vankeihin. Karkotetuksi saattoi päätyä niin
näpistyksestä kuin raiskauksestakin. Vakavimpiin tekoihin syyllistyneet suljettiin
perillä pahamaineisiin rangaistussiirtoloihin, mutta pienempiä rikoksia tehneet
tulivat asuttamaan siirtokuntia. Karkotusta pidettiin paitsi rangaistuksena
myös uutena mahdollisuutena, tilaisuutena aloittaa puhtaalta pöydältä.
Vuonna 1841 parkkilaiva Rajah seilasi Lontoosta Van Diemenin
maahan eli nykyiseen Tasmaniaan Hobartin satamaan kapteeni Charles Fergusonin johdolla.
Kyydissä oli satakahdeksankymmentä naisrangaistusvankia, jotka oli tuomittu
karkotettaviksi. Naisten mukana matkusti 23-vuotias johtajatar Kezia Hayter, jonka
tehtävänä oli ohjata naisten käsitöiden tekoa matkan aikana. Yhteistyönä valmistui
Rajahin tilkkupeitteeksi kutsuttu työ, joka tehtiin kiitokseksi naiskomitealle.
Kuvia kyseisestä tilkkupeitteestä löytyy helposti guuglaamalla.
Tätä kehystä Hope Adams on käyttänyt romaaninsa pohjana,
mutta itse tapahtumat laivalla ovat fiktiota. Romaanissa Rajahilla tapahtuu rikos,
vakava puukotus, jota yritetään ratkaista ennen kuin alus saapuu
määränpäähänsä.
Hope on rikkonut kronologisen järjestyksen, ja tarina etenee
kahdessa aikatasossa. Toisessa edetään huhtikuusta eli laivan lähdöstä kohti
nykyhetkeä. Heinäkuun alussa tapahtuu siis rikos, jonka uhri on yksi vangeista,
Hattie Matthews. Nainen saa kannella puukosta kylkeensä hengenvaarallisesti. Nykyhetki
alkaa tästä rikoksesta ja jatkuu aina siihen asti, että laiva saapuu perille.
Aikatasot kohtaavat vähän ennen sitä toisensa.
Kapteeni Ferguson kokoaa tutkintaryhmän, jonka on tarkoitus kannella
tapahtumahetkellä olleita naisia haastattelemalla selvittää rikoksen tekijä.
Ryhmän muodostavat kapteeni itse, laivan lääkäri James Donovan, matkustajana
oleva pastori Roland Davies ja romaanin päähenkilö Kezia Hayter, jonka
tilkkupeitettä ompelevan naisryhmän jäsenistä jonkun oletetaan olevan syyllinen.
Kezia on teräväjärkinen ja oikeudentuntoinen nuori nainen, mutta pastori Davies
on kova vastus patavanhoillisine ennakkoluuloineen ja ylimielisine asenteineen.
Adams onnistuu parhaiten kuvatessaan olosuhteita laivalla ja
muutenkin ajankuva vaikuttaa realistiselta. Antoisimpia vaikkakin sydäntä
raastavia ovat laivalla olevien naisten tarinat. Monet rivosuiset ja
kovapintaiset naiset sulavat vähitellen pitkän ja vaikean matkan aikana. Myös
yhteinen työ sitoo heidät tiiviimmäksi joukoksi aivan kuten Kezia on
toivonutkin.
Ompelutyön äärellä moni avautuu ja kertoo oman kauhean
tarinansa. Useimmat ovat päätyneet rikoksiin onnettomien olosuhteiden takia. Monilla
on tai on ollut lapsia elätettävinään, joten vaihtoehtoja ei ole ollut. Jälleen
toistuvat tarinat alistamisesta, hyväksikäytöistä, raiskauksista ja väkivallasta
sekä epäoikeudenmukaisesta kaksinaismoraalista.
Vaaralliset naiset on parempi realistisromanttisena historiallisena
romaanina kuin rikosmysteerinä luettuna, mutta kieltämättä rikos ja sen
selvittely luovat laivamatkan kuvaukseen tarvittavan jännitteen. Suljettu paikka,
laiva keskellä valtamerta, on rikoksen näyttämönä oivallinen. Sen sijaan
rikoksen varsinainen selvittely tarjoaa vähänlaisesti aineksia, ja kuten
sanottu, parasta antia ovat naisten tarinat.
Hope Adams: Vaaralliset naiset (Dangerous Women)
Suom. Arto Konttinen.
Sitruuna 2023. 426 s.
Äänikirjan lukija Johanna Kokko.
Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti