Marja-Leena Tiainen: Lauantaitanssit

 

Maija on liian kiltti, sovinnonhakuinen ja myötäilevä. Sitä mieltä ovat kaikki, paitsi aviomies Juhani, joka on varsin tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen: Maija hoitaa erinomaisesti kodin ja passaa Juhania kaikin tavoin. Mutta Maija on alkanut vähän päälle viisikymppisenä kyllästyä elämäänsä. Mies käy töissä, ja lapset ovat muuttaneet jo vuosia sitten omilleen. Viherkasvejakaan ei voi loputtomasti hoitaa päiviensä täytteeksi.

Tilanne alkaa muuttua, kun Maija tajuaa, että Juhani on päättänyt ostaa vanhempiensa talon maaseudulta, yli viidenkymmenen kilometrin päästä Kinnaslahdesta, ja muuttaa sinne. Maija ei halua muuttaa, hän haluaa mennä töihin. Ei tule kuuloonkaan, on Juhanin mielipide. Mitä ihmisetkin heistä sanoisivat!

Suurin piirtein tällainen on asetelma Marja-Leena Tiaisen romaanissa Lauantaitanssit. Se sijoittuu aivan 1980-luvun alkuun noin vuoden sisään, ja tapahtumapaikkana on edellisestä romaanista Sydänystäväni Kirsti tuttu Kinnaslahti jossakin Savon suunnalla. Vaikka miljöö on sama, ovat romaanit täysin itsenäisiä teoksia, joten lukemisjärjestyksestä ei tarvitse kantaa huolta.

Maijan ja Juhanin parisuhteen asetelma on ällistyttävän tuttu. Tuntuu, että omassa elinpiirissäni oli aikoinaan nelisenkymmentä vuotta sitten paljon pariskuntia, jotka olivat jämähtäneet vastaavaan tilanteeseen. Tiainen kuvaa parisuhteen dynamiikkaa ällistyttävän tarkkanäköisesti. Sodan käynyt aviomies ei asioistaan paljoa puhunut, ja vaimon oli syytä olla lähtövalmis, kun aika oli. Kotityöt oli tiukasti jaettu vaimon ja miehen tehtäviin, eikä poikkeuksia tehty. Elämä sujui tuttujen rutiinien mukaisesti.

Tarinan mittaan aika moni kysyy Maijalta, rakastaako tämä vielä Juhania. Kysymys hätkähdyttää Maijaa joka kerta, eikä vastaus ole mitenkään yksiselitteinen. Mitä rakkaus on, kun on oltu 35 vuotta yhdessä? Ollaanko yhdessä vain tavan vuoksi? Kun naapurin Martti alkaa asettautua omituisen usein kohdakkain Maijan kanssa, alkaa mieleen nousta muitakin mahdollisuuksia.

Tiainen jatkaa suoraviivaista kerrontaansa. Romaani on helppo- ja nopealukuinen, ja itse ahmaisin sen yhtenä leppeän toimettomana kesälomapäivänä. Meille noin kuusikymppisille lukijoille Lauantaitanssit on myös ihana nostalgiasukellus nuoruuden aikoihin, kesään, jona Charles ja Diana vihittiin, ja talveen, jolloin Mauno Koivisto valittiin presidentiksi. Tiainen on tehnyt taustatyön huolella, ja ajankuvaa täydentäviä yksityiskohtia suorastaan vilisee kirjan sivuilla.

Maija toteaa romaanin lopulla, että sen ajan lapsilla on kaikkea mitä toivoa saattaa yltäkylläisesti. Lisäksi naisen asema on hänen aikanaan edennyt huimia harppauksia. Vaikka hän itse jahkailee ja tuskailee omaa elämäänsä koskevien päätösten äärellä välillä sietämättömästi, pidin hänestä lopulta kovasti. Maijan sisällä on kuin onkin vahva ja päättäväinen nainen, joka tekee asioita, joita ei olisi itsekään ennen uskonut.

Marja-Leena Tiainen: Lauantaitanssit
Icasos 2022. 279 s.

Arvostelukappale.