Jos et vielä ole tutustunut Triesten poliisin
persoonalliseen komisario Proteo Laurentiin, muuta asiantila viipymättä! Pidin
kovasti ensimmäiseksi lukemastani Veit Heinichenin dekkarista Karstin kuolleet, mutta tämän kesän yksi parhaista lukemistani kirjoista on oivallinen
Kuolema odotustilassa. Se on syyttään lojunut luvattoman pitkään
arvostelukappalepinossani, mutta kannatti totisesti ottaa se lopultakin lukuun!
Kuolema odotuslistalla on ilmestynyt vuonna 2003, ja
sen nykyhetki on 2000-luvun alku, jolloin Silvio Berlusconi kannattajineen
johtaa Italiaa. Äänenpainot ovat maassa muuttuneet, eivätkä suinkaan Proteo
Laurentin ja hänen kollegojensa ja ystäviensä haluamaan suuntaan. Muutos
ilmapiirissä näkyy myös poliisin arjessa, ja komisario Laurenti saa ikäväkseen
todeta, että hänellä on poliisivoimissa vahvoja vastustajia, jotka haluavat
kammeta hänet pois virastaan.
Romaanissa seurataan niin komisario Laurentin ammatillisia kuin
yksityiselämän asioitakin. Edellisen tarinan tapahtumista on vierähtänyt vähän
aikaa, ja Laurenti vaimoineen on päätynyt kaupungin ulkopuolella sijaitsevan komean
vaikkakin vähän rapistuneen huvilan omistajiksi, kun pariskunnan ystävä oikeuslääkäri
Galvano oli ehdottanut heille vaihtokauppaa. Vanha mies halusi nauttia kaupunkiasunnon
mukavuuksista, ja pariskunta voisi maalla vaikka hankkia koiran. Uusi asunto puutarhoineen
on projekti, joka tuntuu elvyttävän Laurentien väljähtynyttä avioliittoakin.
Oivallisesta ja kaikin puolin moitteettomasti tehdystä
vaihtokaupasta sikiää vielä odottamattomia ongelmia, mutta Heinichen on
kirjoittanut rikosjuoneenkin kuvion, joka liittää Laurentien huvilan
tapahtumiin. He saavat naapurikseen salaperäisen kirjailijan, jolla taitaa olla
tappajat kintereillään...
Rikosjuoni liittyy häikäilemättömään kansainväliseen ihmis-
ja sisäelinkauppakuvioon. Lukija tietää jo varhaisessa vaiheessa, että Triesteen
hiljattain avatulla korkean profiilin kauneuskirurgiaklinikalla tapahtuu
kulissien takana jotain paljon häijympää kuin rahakkaiden julkkisten rasvaimuja.
Kuvioon kuuluu, että kaupungin silmäätekevät suojelevat klinikan toimintaa, koska
sen ympärillä liikkuvat todella suuret rahat.
Samanaikaisesti kahdesta
suunnasta kohdistuu klinikan toimintaan uhka. Pariisilaisen journalistin
Lorenzo Ramses Freyn raskaana ollut vaimo on joutunut työmatkallaan Maltassa
liikenneonnettomuuteen ja menehtynyt nopeasti vammoihinsa sairaalassa. Surun
murtama mies saa lopulta selville, että vaimolta on sairaalassa poistettu
kaikki sisäelimet. Mitä oikein tapahtui? Alkaa hellittämätön jahti, joka tuo Ramseksen
lopulta Triesteen.
Samaan aikaan Bukarestissa Romani Dimitrescu saa tietää
kaksosveljensä kuolleen Triestessä. Veli oli matkustanut Italiaan luovuttaakseen
toisen munuaisensa maksua vastaan, mutta nyt hän ei enää palaisi perheensä luo.
Romani päättää seurata veljensä jälkiä ja kostaa tämän puolesta.
Heinichen rikkoo jonkin verran tapahtumien kronologiaa,
joten tarkkana saa lukija olla tarinan kieputuksessa. Vyyhti on kuitenkin
melkoisen koukuttava kaikkine sivujuonteineen. Mukana on myös huumoria
keventämässä mustansynkeää aihetta. Oman mausteensa tarinaan tuovat niin Proteo
Laurentin sotkuiset naisasiat kuin miehen omintakeinen koiran hankintakin. Väkisin
eläkkeelle siirretty Galvano on myös hykerryttävä tyyppi, eivätkä Laurentien
herkulliset ravintola-ateriat ja riehakkaat illanvietotkaan ole lainkaan hullumpia.
Kuolema odotuslistalla on palkittu Italiassa Premio
Franco Fedeli -palkinnolla. Palkintonsa teos on ehdottomasti ansainnut. Lämmin
suositus!
Veit Heinichen: Kuolema odotuslistalla (Tod auf der Warteliste)
Suom. Anne Kilpi. 414 s.
Kustantamo Huippu 2021.
Arvostelukappale.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti