Mutta kuolema onkin vastustaja vailla vertaa. Vastustaja, joka lopulta voittaa aina.
Guillaume Musso on jo runsaat kymmenen vuotta ollut
yksi Ranskan suosituimpia kirjailijoita, mutta en ollut kuullutkaan hänestä tai
hänen teoksistaan ennen Helsingin Sanomien juttua pari viikkoa sitten
(24.9.2023), jossa Mussoa haastateltiin, koska lopultakin hänen tuotantoaan
julkaistaan myös suomeksi. Siltala on nyt siis julkaissut Anna Nurmisen
kääntämän teoksen Tyttö ja yö, joka ilmestyi alun perin vuonna 2018.
Musso (s. 1974) on kotoisin Ranskan Antibesista, mutta
lukuisat hänen teoksensa sijoittuvat Yhdysvaltoihin tai Pariisiin. Tyttö ja
yö -romaanin tapahtumapaikka on kuitenkin Côte d’Azur ja Antibesin kaupunki, kirjailijan lapsuuden maisema. Musso
kertoo hurahtaneensa romaanien lukemiseen noin kymmenvuotiaana ja viettäneensä
sen jälkeen suuren osan vapaa-ajastaan kirjastossa, jossa hänen äitinsä
työskenteli kirjastonhoitajana.
Ensimmäisen kaunokirjallisen tekstinsä Musso kirjoitti
koulussa äidinkielen opettajan järjestämään novellikilpailuun. Yllätyksekseen
hän voitti. Kokemus oli avaava, mutta silti Musso päätyi opiskelemaan taloustieteitä
ja työskentelemään vuosia opettajana. Esikoisromaani Skidamarink ilmestyi
vuonna 2001.
Toinen romaani Et après, englanniksi Afterwards…, joka ilmestyi kolme vuotta myöhemmin,
oli läpimurto. Tähän mennessä Musso on julkaissut parisen kymmentä teosta,
joita on myyty yhteensä yli 12 miljoonaa kappaletta ja käännetty yli
neljällekymmenelle kielelle. Kirjoista on tehty elokuva- ja tv-sarjasovituksia,
niin myös Tytöstä ja yöstä nimellä The Reunion, jota voi Suomessa
katsoa ainakin Cmorelta tällä hetkellä (lokakuussa 2023).
Helsingin Sanomien
jutun otsikossa Musso runnotaan vähän harhaanjohtavasti dekkarikirjailijaksi.
Toimittaja Pihla Hintikka kirjoittaa kuitenkin itse jutussa:
”Hänen romaaninsa yhdistelevät trilleriä, dekkaria, romantiikkaa ja
ihmissuhdekiemuroita. Mukana on joskus myös ripaus yliluonnollista.” Kirjailijan omien nettisivujen perusteella tämä onkin oikeampi luonnehdinta. Musson
teokset ovat viihdyttäviä ja elokuvamaisia lukijan mukaansa tempaavia tarinoita.
Ne ovat myös yksittäisiä itsenäisiä romaaneja.
Tyttö ja yö vaikuttaa siis hyvin tyypilliseltä Musson
romaanilta, joten suomennosten aloittaminen siitä vaikuttaa ihan hyvältä
ratkaisulta. Tarinaa kerrotaan niin nykyhetkessä eli vuonna 2017 kuin menneisyydessä,
vuonna 1992, kun päähenkilöt olivat nuoria lukiolaisia. Mukana on kammottavia rikoksia,
polttavaa intohimoa, odottamattomia juonenkäänteitä ja kutkuttavaa arvoituksellisuutta.
Romaani totta vieköön pitää otteessaan tiukasti! Minulle se toi mieleen pikemminkin
Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin kuin Twin Peaks -tv-sarjan,
vaikka tiettyjä samankaltaisia väristyksiä kieltämättä tunsinkin.
Muutaman vähän turhan
prologin (kirjassa on myös lukuisia epilogeja!) jälkeen tarina käynnistyy
vangitsevasti. Yhdysvalloissa asuva menestyskirjailija Thomas Degalais on
saanut viestin lukioaikaiselta parhaalta ystävältään Maximelta. Heidän yhteisen
koulunsa Saint-Exupéryn lukio on saanut miljoonien rahoituksen uuden liikuntapalatsin
rakentamiseen, joten 25 vuotta sitten rakennettu halli on nyt akuutin purku-uhan
alla.
Uutinen ei voisi
huonompi olla, sillä vuonna 1992 rakennuksen seinään muurattiin Thomasin ja
Maximen murhaaman miehen ruumis. Nyt heidän visusti varjelemansa salaisuus on
paljastumassa koko maailmalle. Ennen sitä lukiolla vietettäisiin kuitenkin
entisten oppilaiden luokkakokoukset.
Miten tällaiseen
tilanteeseen on päädytty? Entä onko mitään tehtävissä katastrofin estämiseksi?
Ketkä kaikki tietävät miesten salaisuuden? Kuka lähettää heille uhkausviestejä?
Ja ennen kaikkea, onko vuoden 1992 joululomalla lukion asuntolasta jäljettömiin kadonnut lumoava
Vinca Rockwell sittenkin vielä elossa? Jos on, missä hän on ja miksi hän
piileskelee? Mitä Vincalle oikeasti tapahtui?
Tarinaa kuljetetaan siis piinaavasti kahdessa aikatasossa, ja kummassakin
tapahtumat seuraavat toisiaan vääjäämättä pitäen niin tarinan henkilöt kuin
lukijankin tiukasti pihdeissään. En kuitenkaan luonnehtisi Tyttöä ja yötä
varsinaisesti dekkariksi, vaikka siinä tapahtuu ja selvitelläänkin rikoksia. Se
on ennemminkin, kuten Musso itsekin teoksiaan luonnehtii, jonkinlainen hybridi
monesta eri genrestä.
Yliluonnollista
elementtiä tässä ei ole, eikä varsinaisia kauhuaineksiakaan, mutta tunnelma on
ajoittain varsin piinaava. Rikoksia ei selvittele poliisi kuin korkeintaan
jossakin taustalla, vaan Thomas ja hänen koulutoverinsa toimittaja Stéphane
Pianelli, ensimmäinen estääkseen oman tuhonsa, jälkimmäinen saadakseen elämänsä
skuupin. Kehen voi luottaa? Keneen turvautua, kun kaikki tuntuu ympärillä
muuttuvan uhkaavaksi?
Mielikuvituksellinen
juonirakennelma on koukuttava, vaikka se kieltämättä paikoitellen huojuu
uhkaavasti. Musso kuvaa henkilöitään hienosti, ja esimerkiksi Thomasista on miltei
pakko pitää, vaikka hän siis jo alussa paljastuu murhaajaksi. Hän kuitenkin
perin inhimillinen murhaaja.
Olin murhaaja
mutta silti nälissäni. Keitin itselleni kahvia ja söin köyhän ritarin.
Kirjallisuuden
ystävää hellitään yltäkylläisillä kirjallisuusviitteillä, onhan Thomas
kirjailija ja suorastaan palvoo kirjallisuutta ja kirjoja.
Heti kun olin
kirjojen ympäröimänä ja opiskelumaisessa ympäristössä, oloni rauhoittui. Tunsin
ahdistukseni hellittävän. Tämä oli yhtä tehokasta kuin rauhoittavat mutta
huomattavasti vaikeampaa kantaa mukana.
Guillaume Musso: Tyttö ja yö (La Jeune Fille et la Nuit)
Suomentanut Anna Nurminen.
Siltala, 2023. 357 s.
Arvostelukappale.
Minulta on mennyt kirjailija kokonaan ohi, mutta hyvä että luin nyt sinun juttusi. Eipä ole tullut liiallisesti luettua italialaisten kirjailijoiden kirjoja, joten Mussoon voisi kyllä tutustua.
VastaaPoista