Kirjojen lukemisesta seuraa kyllä monenlaista odottamatonta!
En olisi sitäkään arvannut, että joulupäivänä kuuntelen vähintäänkin puoli-ihastuksissani
kotimaista death metalia.
Millainen tapahtumakulku johti tähän omituiseen tilanteeseen?
Ihan kaikkia alkuvaiheita en edes kunnolla hahmota, mutta joka tapauksessa törmäsin
ennen joulua jossakin päin somea tietoon, että Niilo Seväseltä on alkutalvesta
ilmestymässä historiallinen fantasiaromaani Ikitalven polku. Sevänen oli
minulle täysin tuntematon nimi, mutta kirja tietysti herätti ainakin lievää
kiinnostusta, edustaahan se yhtä lempparigenreistäni.
Varsinaisesti kiinnostukseni heräsi, kun huomasin, että jonkinlaiseksi
prologiksi tai tiiseriksi tulossa olevalle romaanille ilmestyisi talvipäivänseisauksena
e-novelli Talven portti. Merkitsin sen kuunneltavien listalleni, koska
tämähän nyt olisi mainio tapa saada tuntumaa kirjailijan tyylistä.
Ja huh, millainen intro Talven portti onkaan! Ainakin
odotukset Ikitalven polulle ja sen aloittavalle sarjalle on nyt viritetty
melkoisen korkealle! Toisaalta nettiä kaivelemalla selvisi nopeasti, että nyt
paranneltuna julkaistu novelli on saanut vuonna 2007 jaetun ykkössijan
Nova-novellikilpailussa ja sijoittunut neljänneksi Atorox-äänestyksessä vuonna
2009. Ei siis ihme, että laatu on kohdillaan.
Novelli on kyllä hurja. Se sijoittuu 800-luvun alkuun. Kaksi
viikinkilaivaa miehistöineen ryöstelee Irlannin länsirannikkoa ja päätyy
autiolle rannalle, josta napataan hieman erikoinen keltti Éibhear. Keltillä on
hallussaan hopeakolikko, joka saa viikinkipäällikkö Sigurdin silmiin syttymään
ahneen kiillon. Jossain on varmasti lisää aarteita, joiden tarpeessa hän
totisesti on. Sigurd patistaa käsipuolen mutta kielitaitoisen poikansa Asbjörnin
kuulustelemaan omituista kelttiä.
Hätäpäissään Éibhear paljastaa, että parin päivämatkan
päässä luoteessa on sumujen kätkemä saari, jossa on kultaa vaikka kuinka mutta
jonka asukkaat eivät ole varautuneet millään tavoin ryöstäjien varalta. Viikingit
ovat epäluuloisia, mutta ahneus voittaa. Éibhear otetaan vastentahtoiseksi
oppaaksi vaikealle matkalle.
Juuri kun miesten usko alkaa hiipua, sumun seasta pilkahtaa
korkea vuorenhuippu. Viikingit ovat tulleet perille. Nyt vain pitäisi löytää
Eíbhearin lupaama kulta, lastata sen laivoihin ja purjehtia kiireesti kohti
kotia pois pian alkavan talven alta, onhan jo teuraskuu.
Saari vaikuttaa salaperäiseltä. Miehet löytävät pian pienen
kylän, mutta sen asukkaat ovat kadonneet jonnekin hiljattain. Vain pieni Síne-niminen
tyttöriepu löytyy yhdestä hatarasta asumuksesta. Tyttö puhuu vanhaa ja
murteellista iiriä, eikä edes Éibhear saa kunnolla selvää hänen puheestaan.
Sitten miehet löytäväkin jo hirsisen Mahtajien salin, jossa on keltin lupaamaa
kultaa, muun muassa suuri kultainen kuusijalkaista sutta esittävä patsas. Mutta
miten saada kulta kuljetetuiksi laivoihin?
Novellin nimi jo paljastaa, että vuoren rinteeltä pian löytyvä
suurikokoinen mutta tiukasti suljettu portti on jotain, jota ahneiden
viikinkien todellakin kannattaisi välttää. Kun se lopulta avautuu, pääsee
helvetti irti saarella…
Koska Ikitalven polun ilmestymistä joutuu vielä
odottamaan runsaat kaksi kuukautta, kaivelin vielä vähän lisää nettiä. Kuka
kumma tämä Niilo Sevänen oikein on? Miksi en ole hänestä ennen kuullutkaan? Kuten
minua paremmin suomalaista hevimusiikkia tuntevat tietävät, Sevänen on tunnetun
Insomnium-nimisen hevibändin laulaja-basisti. Insomnium taas on perustettu
Joensuussa jo vuonna 1997. Talven portti -novelli siis palkittiin eri
kilpailuissa, mutta on vasta nyt saamassa kirjallista jatkoa. Sevänen bändeineen
kirjoitti tarinan ympärille musiikkia ja julkaisi vuonna 2017 Winter’s Gate
-nimisen konseptialbumin (tämäkin termi, jota en ollut ennen edes kuullut, mutta
joka siis tarkoittaa, että koko albumi koostuu yhdestä kappaleesta). Etsin
tämän YouTubesta kuunteluun, ja onhan se hieno!
Niilo Sevänen: Talven portti
Gummerus 2023.
Äänikirjan lukija Raiko Häyrinen.
Itse maksettu kuunteluaikapalvelu.
Tämä oli muuten jo kolmas kerta, kun loistava kirja johdattaa kuuntelemaan musiikkia, josta lähtökohtaisesti en ole lainkaan kiinnostunut ja jonka arvelen olevan jotain, josta en voisi millään pitää. Lisäksi kyseisten kirjojen kirjoittajat ovat olleet minulle ennestään tuntemattomien bändien (perustaja)jäseniä, ja on sitten valjennut minullekin, että kyseiset bändit ovat huippusuosittuja ja kansainvälisestikin menestyneitä... Kolmanneksi kirjat ovat osoittaneet vääriksi perin stereotyyppiset ajatukseni kyseisen musiikkityylin muusikoiden perusolemuksesta.
Sami Lopakka: Marras
Ennen tämän huikean teoksen lukemista en ollut kuullutkaan Sentenced-bändistä, mutta muutaman kappaleen kuunneltuani olin melkoisen myyty. Lopakka on koulutukseltaan suomen kielen maisteri.
Marko Annala: Paasto ja Kuutio
Mokomasta olin sentään kuullut, vaikka en koskaan varsinaisesti kuunnellut.
Suomessa tosiaan on monta hevimiestä, jotka osaavat myös kirjoittaa todella hyvin. Seväsen novelli on tosi hyvä. Onneksi Ikitalven polku on jo lainassa kirjastosta.
VastaaPoistaMarko Annalalta muuten tulee pitkästä aikaa taas uusi kirja! Odotan sitä innolla.